KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2025


- tietokirjani Eroottinen elokuva on ilmestynyt
- tietokirjani 50 rakkauselokuvan klassikkoa on ilmestynyt
- Savossa hiihtolomalla






perjantai 31. tammikuuta 2025

Hesari-haravan yhteenveto tammikuulta 2025

"Helsingin Sanomien kulttuurisivut ovat Suomen vaikutusvaltaisimmat. Niissä julkaistiin juuri ydinvoimalaräjähdyksen kokoinen juttu kirjailija Leena Parkkisen nukkekodista, minkä jälkeen kaksi kulttuuritoimittajaa avautui rakkaudestaan itseensä ja levykokoelmiinsa." (Jyrki Lehtola, 7.5. 2021, Iltasanomat)

 

Oletan, että tammikuu 2025 antaa riittävän kuvan siitä, millaista kulttuuriosaston määrällinen ja laadullinen anti nykyisellään on. Syksyllä olisi enemmän teatterin ensi-iltoja ja ennen kaikka enemmän kirjajulkaisuja, mutta niistä tehdyt jutut eivät välttämättä nostaisi juttujen keskimääräistä laatua. Kesällä taas juttujen aiheet ohenevat entisestään, festari-raportit ja muut vastaavat senttaukset vievät osastoa vieläkin syvemmälle some-postausten maailmaan.

Mitään yllättävää Hesarin päivittäisestä haravoinnista ei selvinnyt. Se, miten vähän taiteenalojen arvioissa välitetään itse taiteesta, on jakautunut juuri sellaisella tavalla kuin mikä oli mielikuvani: 

  • Klassisen musiikin ja "taidemusiikin" (kuten "kokeileva pop") kohdalla jutut suunnataan niin ilmatiiviisti taiteenalan sisälle, etteivät jutut kommunikoi juuri laisinkaan musiikkialan tapahtumista yleissivistävästi kiinnostuneelle. Levyarviot toimivat samoin niiltä osin kuin jutuissa katsotaan tärkeäksi korostaa lajin tai alalajin osaamista.

  • Kirjallisuuden arviot ovat jakautuneet jyrkästi kirjoittajien sukupuolen mukaan: naiset kirjoittavat naisten kirjoista naisidentiteettiin keskittyviä juonikuvailuja ja moraalisia arvoarvostelmia; miehet kirjoittavat miesten kirjoista aiheiden yleistettävyyteen kohdistuvia juonikuvailuja, satunnaisesti myös lajikohtaisuuteen liittyviä mutu-luonnehdintoja.

  • Teatterijuttuja oli tammikuussa tarjolla niukasti, koska näytäntökausi on vasta  käynnistymässä, mutta juttujen taidepitoisuus oli pettymys näiltäkin osin, koska juuri teatteriarviot ovat ollet K-osastossa viimeinen luotettava linnoitus. Sivumennen sanoen: tanssitaidetta arvioivien juttujen osuus on K-osastossa silmiinpistävästi vähentynyt. Ainoa asia, josta voin olla kiitollinen.

  • Elokuva-arviot edustavat K-osaston laiskinta ja epäkriittisintä senttailua. Kun aiemmin Hesarikin sentään julkaisi ARVOSTELUJA, niin nämä "arviot" ovat samanlaista taiteenalasta piittaamatonta pikakirjoitusta kuin aikoinaan "nippuarviot". Niitä ei mitenkään erota "Televisioarvioista", olipa juttu julkaistu K-osastossa tai lehden tv-osiossa.

  • Tietokirja-arvioiden määrä (6 kpl/kuukausi) Hesarissa on hälyttävän pieni. Niiden keskimääräisestä laadusta ei voi sanoa mitään kattavaa. On yllättävää, ettei niitä käytetä enempää kulttuuriuutisten lähtökohtana, mikä sentään olisi journalistisesti helppo ja perinteinen keino yhdistää henkilöuutinen ajankohtaiseen aiheeseen. Tietokirja-arvioiden supistuminen sopii siihen kehitykseen, että Hesari käyttää yhä vähemmän ulkopuolisia asiantuntijoita juttujen tekijöinä.

 


Mitä sitten haluaisin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston olevan?

Siihen voin vastata kahdella valokuvalla K-osaston satunnaisesta sivusta, ensimmäinen vuodelta 1998 ja toinen vuodelta 2001. Tätä runsautta, asiantuntemusta ja kriittisyyttä haluaisin K-osastosta edelleen löytyvän.

Kulttuuri-osaston haravointi loppuu tällä kertaa tähän. Vuoden päästä jatketaan ja katsotaan, minkä verran K-osaajista on jäljellä.






Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 31. tammikuuta 2025

 
31.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-8) KOOSTUVAT:


2 sivua: ”Puheenvuoro”-formaatiksi nimetty henkilöhaastis. ”Puheenvuoro”-sarjassa HS kuulemma esittää ”kiinnostavia keskustelunavauksia”, mutta Ari Turusen tietokirja jutun juurena on kuiva ja triviaali kuin historian koulukirja sadan vuoden takaa. Kansikuva mukaan lukien jutussa on sisältöä vähemmän kuin Kalingradilla rantaviivaa.
Uutisarvo * | Journalismina *

1 sivu: Elokuva-arvio eilen puffatusta Kesäkirja-filmistä. Ihme kyllä vain 3 tähteä. Arvio pyörii aiherajauksessa ja ihkuu vanhuuden kuvaukselle. Ainoa terävä huomio elokuvallisuudesta on, että kuvaustyyli muistuttaa ”1900-luvun jälkipuoliskon kiireetöntä tv-kerrontaa”. Vuosisadan jälkipuolisko on tosin aika iso ajanjakso. Mahtaako Maija A tarkoittaa 1950-lukua vai 1990-lukua? Molemmat ovat nostalgisia toimittajalle joka on syntynyt 2000-luvulla.
Uutisarvo ** | Journalismina **


3/5 sivua: Elokuva-arvio Companion-kauhufilmistä. Ikuinen kesätoimittaja Mikko-Pekka tunnustaa heti alkajaisiksi, että ”Elokuva-arvion kirjoittaminen on välillä epäkiitollista puuhaa.” Hei, Mikko-Pekka, tämän olen huomannut, mutta ei sinua kai kukaan siihen pakota?
Uutisarvo ? | Journalismina -


2/5 sivua: Elokuva-arvio Isoäidin miljoonat -filmistä. Edes elokuvan genreä ei Pertti A osaa mainita muualla kuin ingressissä. Kaksi kolmasosaa jutusta koostuu juonikuvailusta, viimeinen kolmannes kertoo, että elokuva kuvaa ”kiinnostavasti” thaimaalaista jonottamista. Tämä ”eleettömyys” tienaa filmille Pertin mielestä neljä tähteä.
Uutisarvo ** | Journalismina -

4/5 sivua: Uutisjuttu "Pelimies"-nimisen biisin syntyvaiheista ja sitä esittäneen ”bilebändin” vaiheista. Biisi on kuulemma soinut ”kaikkialla”, mutta ei kylläkään siellä päin Suomea missä minä olen elänyt. Juttu kulkee sisällöltään jossain Suosikin ja Soundin välimaastossa. Taitaa olla perjantai, jolloin HS:n teiniliitteen haamut pääsevät kirjoittamaan oikeaan sanomalehteen.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/5 sivua: Uutinen että elokuva-alan Jussi-palkintojen ehdokkaat on julkistettu. Uutisen mukaan tähän on tarvittu ”asiantuntijaraati”, vaikka jussikin tietää, että excel-ruudukko riittäisi ihan hyvin.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa ja 2 sivua mainoksia.


Kokonaisuuden arvio: Companion-filmin arviossa toimituksen ingressi opastaa, että ”elokuva kannattaa oikeastaan katsoa ensin ja lukea arvostelu vasta sitten.” Ehkä tämän lukuohjeen voisi laittaa jokaisen Hesarin etusivulle? ”Jättäkää lehti väliin ja tutustukaa maailmaan, niin huomaatte, ettei Hesaria tarvita mihinkään.”


torstai 30. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 30. tammikuuta 2025

 


30.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-5) KOOSTUVAT:


1 sivu: Henkilöhaastis Glenn Closesta, keskittyy luontokokemuksen ihasteluun ja vanhoille naisnäyttelijöille viime aikoina avautuneisiin "moniulotteisiin" rooleihin. Esimerkkeinä ovat Michelle Yeoh neljännen ulottuvuuden nakkisormena (Everything,...) ja Demi Moore tuoreessa bodyhorror-pläjäyksessä (Substance), joten roolien ”moniulotteisuus” ei ole tosiaankaan sitä laatua mitä toimittaja uskottelee. Elokuvan tai näyttelemisen taiteesta hän ei osaa sanoa tai kysyä sanaakaan.
Uutisarvo * | Journalismina **

1/3 sivua:  Televisioarvio amerikkalaisesta suoratoistosarjasta. Kyösti N luonnehtii sarjan laatua, että ”Samassa jaksossa voi olla sekä kahden tähden että neljän tähden materiaalia.” Siinä se televisiodraaman tyyli tulikin selvitetyksi hesarilaisittain. Puuttuu enää tieto siitä, mitä ”materiaali” tarkoittaa. Punaisia pikseleitä ja sinisiä pikseleitä?
Uutisarvo * | Journalismina *

2/5 sivua: Kommentti eli kolumni tekoälyn laatimasta kirjasta. Jutun kärkenä on kirjailijoiden ja sanataiteen aseman heikentyminen, mutta kärki lurpahtaa kun kirjoittaja asettaa vastakkain äänikirjaviihteen ja ”kokeilevan” kirjallisuuden.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/5 sivua: STT-uutinen Suomen Euroviisu-asemoinnista.
Uutisarvo - | Journalismina *

1/4 sivua: Uutisjuttu että Pariisiin viedään näytille Suomen kultakauden taidetta Erkko-säätiön rahoittamana. Joten pakkohan tämä on uutisoida. Jos vaikka Pekka Halonen vielä pyörisi Päivälehden nurkilla.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/3 sivua: Muistokirjoitus Sulevi Peltolasta. Pitkä ura tulee käsitellyksi perusteellisesti, ja silti jää jotain olennaista siitä ”minimalismin” erityislaadusta sanomatta, jotain mikä teki Peltolasta erityisen suomalaisen melankolisessa mykkyydessään.
Jutun otsikko ”Tiheän ilmaisun mestari” kuulostaa huonolta vitsiltä.
Uutisarvo *** | Journalismina ***

1/5 sivua: Uutinen remontointiin erikoistuneen arkkitehdin kuolemasta.
Uutisarvo ** | Journalismina **

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa ja sivu mainoksia. Jälleen siis tynkäosasto, ainoastaan 3 varsinaista juttusivua.


Kokonaisuuden arvio: Mitä enemmän K-osastoa luen, sitä enemmän näen toimittajien käsittelevän arvioissaan ja kolumneissaan omaa hädänalaista tilaansa. Juttuihinsa K-osaston toimittajat projisoivat hätähuudon journalismin kuolemasta Hesarin K-osastossa. 

Esimerkiksi tänään tv-arviossa Kyösti N havaitsee syvimmät sisällöt ”toistuvina menettämisen teemoina”. Kolumnissa Arla K puolestaan murehtii miten Hesarin kulttuuriuutisten ”[k]erronta on epäuskottavaa” ja ”lauserakenteet töksähtelevät” ja että sisältöjäkin ”vaivaa kiusallinen teennäisyys”.

Niin totta, niin kätkettyä. Kuka pelastaisi nämä K-ihmiset kafkamaisesta vankilastaan?


keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 29. tammikuuta 2025

 

29.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-7) KOOSTUVAT:


1 /35 sivua: Henkilöhaastis, jonka HS otsikoi että ”Hannu Lintu valitsi reissuhelvetin”, vaikka oikeampi termi olisi ”riistohelvetin”.
Ylikapellimies nimittäin lähtee Singaporeen, joka on valtioiden demokraattisuutta arvioivalla listalla 86. sijalla, samassa sarjassa kuin pahimmat kansaansa riistävät kehitysmaat (www.democracymatrix.com/ranking). Uutisotsikoissa Singapore vilahtaa rutiininomaisesti milloin siellä teloitetaan ihmisiä huumerikoksista, mutta herra Lintu kehuu kaupunkia "sulatusuuniksi". Linnun nettoamia palkkioita ei HS tohdi mainita, koska tällaisia juttujahan ei tehdä journalismi edellä. Sentään Linnulta uskalletaan kysyä hänen omasta huumetuomiostaan eli laittomien unilääkkeiden hankinnasta. 
Uutisarvo * | Journalismina *


2/5 sivua: Uutisjuttu että jonkin japanilaisen uutismedian juontaja on syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Jutun lopussa kerrotaan että henkilö on ollut 1990-luvulla poikabändin keulahahmo. Tämänkö perusteella juttu on pitänyt kierrättää Suomeen saakka?
K-osastolle näkyy olevan tärkeintä, että joka päivä on lehdessä jokin kulttuurialaa ja häirintää yhdistävä uutinen, olipa uutinen kaavittu miten kaukaa tahansa.
Uutisarvo - | Journalismina *

3/5 sivua: Ja sitten samaa lisää: uutinen on otsikoitu että ”Räppäri Diddyn alamäki kiehtoo dokumentintekijöitä”, mutta näiden juttujen intensiteetistä päätellen julkkisten seksirikossyytteet kiihottavat hesarilaisia. Nytkään jutussa ei ole mitään muuta uutissisältöä kuin referointi kaikista Diddy-tapauksen dokumenteista ja niiden saamista lehtiarvioista.
Uutisarvo * | Journalismina *

2/5 sivua: STT:ltä ostettu uutinen, että YLE lopettaa maakunnalliset lähetykset. Niiden sijalle ollaan Tampereelle perustamassa ”uutismaisen radion lähetysvirran osaamiskesittymää”. Eli: Pihtiputaan viimeinen putkivastaanotin museoidaan Tohloppiin.
Uutisarvo * | Journalismina *

1 sivu: Ja lisää skandaaliosastoa, bonuksena puolet sivusta täyttävä skandaalivalokuva. Kokosivun juttu käsittelee oikeuskiistaa, kuka mahtoi ottaa kuuluisan Vietnamnin sotaa ikonisoineen valokuvan. Jutun materiaalina ja kärkenä on tuore dokumenttifilmi aiheesta. Mutta miksi tämän juridis-teknisen kiistan pitäisi kiinnostaa suomalaisia K-osaston lukijoita?
Jutun aiheeksi eivät vahingossakaan nouse dokumenttifilmit, valokuvataide tai sotajournalismi. HS toistaa jälleen näkemystään, että dokumenttifilmeissä olennaista on ainoastaan se, millainen todistusarvo niillä on kuvamediana.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa ja kaksi (!) sivua mainoksia.


Kokonaisuuden arvio:  Ottaen huomioon kuinka tarkkaan K-osasto uutisoi jokaista seksuaalisesta häirinnästä kiinni jäänyttä räppäriä ja rokkaria, on ällistyttävää miten kritiikittömästi se palvoo kapellimestaria, joka menee töihin verisistä ihmisoikeusrikkomuksista tunnettuun maahan. Jos kyseessä olisi tietty arabimaa, niin jotain paheksuntaa voisi HS esittää rivien välissä. Mutta Singapore on ilmeisesti niin trendikäs, että kädet veressä huitova kapelliherra on Hesarille erehtymätön kuin paavi. Entäs jos kyse olisi kapellimestarin sijaan Singaporeen muuttavasta räppäristä?

Lehden A-osiossa oli tänään kaksi taidealan uutista, jotka oli ilmeisesti raakattu pois K-osastosta, jotta sinne mahtuisi enemmän osaston profiloinnille tärkeitä häirintäjuttuja. Toinen oli pieni uutinen suuren näyttelijän, Sulevi Peltolan kuolemasta. Toinen oli uutinen hesalaisen taidemuseon järjestämistä ”platonisista” taidetreffeistä. Se olisi ihan liian söpö uutinen häirintäjournalismin viereen.

tiistai 28. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 28. tammikuuta 2025

 
28.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-4) KOOSTUVAT:


1 sivu: Uutinen Italiasta ”miesten muotiviikoilta”, briiffataan pääkaupunkiseutulaisia ostamaan kimaltelevaa mustaa tai ruskeaa 70-lukulaista. Vaatetta. Poikkeuksellisen maltillinen kuvitus aiheeseen nähden. Tietysti siksi, että tänään K-osaston sivut ovat neljänneksen pienemmät kuin yleensä edes pienimmillään.
Uutisarvo ** | Journalismina **

3/5 sivua: Televisioarvio Disney-kanavan elokuvasta Nightbitch. HS yllättää antamalla äitiyden mysteeriä käsittelevän elokuvan Tuomo Y:n arvioitavaksi. Tuomo täyttää femimaaniset odotukset uutisoimalla, että sosiaalisen median ansiosta äitiys aiheena ”resonoi muuallakin” kuin USAssa. Mutta ei osaa lausua sanaakaan elokuvasta elokuvana. Arvioijan ainoa vertailukohde on indie-draama Tully (2018), vaikka Tully on tyyliltään, juoneltaan ja draamaltaan aivan muuta kuin tämä äitiyden kauhusatiiri.
Ehkä olisi parempi antaa se äitikapula takaisin Leena V:lle.
Uutisarvo ** | Journalismina *

2/5 sivua: Uutisjuttu uudesta Tiktok-hitistä.
Uutisarvo -- | Journalismina -

2/5 sivua: Uutisjuttu siitä, että elokuva (Better Man) Robbie Williamsista apinana EI ollut menestys. Julkaistaan siis pitkä juttu valtakunnalliseen sanomalehteen siitä, mitä EI ole tapahtunut multiplexien kassaluukuilla EIKÄ kukaan oletakaan tapahtuneen.
Puolet jutusta on Vulture-lehden referointia.
Uutisarvo - | Journalismina *

3/5 sivua: Muutenkin tämä K-osaston kolmossivu on ysäriteineille suunnattua somepäivitystä. Kakkosjuttu päivittää tiedoksi, että Game of Thrones -fantsusarja julkaistaan ”uusina versioina” (oikeasti vain tarkistetut suomennokset) ja kolmosjuttu kertoo, että mediatalot lopettavat yhteistyön fantsusankarista fantsuhylkiöksi muuttuneen Neil Gaimanin kanssa.
Pitäisikö sytyttää kynttilä vai rovio?
Uutisarvo * | Journalismina *


Kokonaisuuden arvio: Koko tammikuun tynkäennätys: vain 4 sivua kulttuuriosastoa ja siitäkin ensimmäinen tuhlattu kansikuvaan, jolla ei ole kellekään merkitystä, etenkään lehteä diginä lukeville. Jokohan unelmani toteutuu kevään aikana, että HS lopettaa (Aamulehden tavoin) kulttuurisivut printtikauden häntämäisenä jäänteenä?

Erityistä: näköislehteä läppäriltä lukiessa siirryin sujuvasti lehden vasemmasta alalaidasta digiaukeaman oikeaan alalaitaan, jossa kerrottiin amerikkalaisen naisen eläneen jo kaksi kuukautta sian munuaisella. Ajattelin hetken, että nythän Kulttuuriosasto löysi viimeinkin jotain mistä sillä on asiantuntemusta… mutta juttu osoittautuikin Tiede-osaston uutiseksi…

maanantai 27. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 27. tammikuuta 2025

 
27.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:


1 2/5 sivua: Uutinen Suursaaren historian säilyttämisestä museossa ja valokuvakirjassa. Jälleen juttu jonka uutisarvo ja valinta perustuvat isoille (ilmaisille?) kuville. Samalla juttu sopii Suomen ja HS:n revanssihenkeen, ”sijaitseehan saari keskellä yhä kuumemmaksi käyvää Suomenlahtea”, kuten  huonomuistista lukijaa
nipistetään.
Uutisarvo * | Journalismina *

3/5 sivua: Televisioarvio Disneyn komediasarjasta jossa nauretaan venäläisten touhuille Itämerellä. Sarjasta on lypsetty K-osastossa juttua jo kahdesti aiemmin, koska Elsa Saisio. Jutussa ei vähääkään kommentoida teoksen muotoa, tv-sarjaa. Lopuksi väitetään että 1980-luvun Kylmä sota oli ”oikeaa sotaa”.
Millähän rintamalla se lottaveteraani Leena V palveli?
Uutisarvo * | Journalismina *

4/5 sivua: Kirja-arvio unkarilaisesta Auschwitz-muistelosta, mutta julkaistu uutisen näköisenä, ties miksi. Jotta saataisiin sopimaan muistopäivän henkeen? Vertailua muuhun holokausti-kirjallisuuteen ei tehdä, silti väitetään kirjan ”vaikuttavuuden” olevan ”nobelisti Imre Kertészin tasolla”.
Mikä esteettinen tai moraalinen kategoria on ”vaikuttavuus”? Jos holokausti-muistelmasta tehtäisiin Disney-sarja, niin olisiko se parempi vai huonompi ”vaikuttavuudeltaan?”
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/5 sivua: Pikku-uutisia, Marilyn Mansonia ei syytetäkään seksirikoksista ja joku tuhma on sabotoinut British Museumia.
Uutisarvo * | Journalismina *


3/5 sivua: Konserttiarvio Tiktok-suosikista Tavastialla. Kriitikko Aleksi K tietää kertoa, että ”nuoret aikuiset” ihailevat nyt ”faijarockia”. Jutusta ei selviä, tapahtuuko tätä myös Kehä III:n ulkopuolella.
Uutisarvo ** | Journalismina **


2/5 sivua: Konserttiarvio jossa klassisen musiikin kriitikko taas kiihdyttää tahtikynänsä muistellessaan kokemaansa. Kevätuhri on ollut kriitikko Jukka I:lle ”kiihdyttävän vaarallinen”: ”harvinaisen dynaamista räjähtelyä" ja ”seisomapaikat” (!) tavoittanutta ”yhden sormen” (?) ”intiimiä melodiaa”.
Jos ”tristanmainen hehku” avautuu tällaisella voima-asteikolla, niin mihin sitä musiikin estetiikkaa enää tarvitaan? Tai Vesaa ja Jukkaa?
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa ja yksi mainossivu.


Kokonaisuuden arvio: Missä oli tänään valtakunnallisen lehden kulttuurisisältöjen ydin? Keskellä yhä kylmemmäksi käyvää Töölönlahtea?

sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 26. tammikuuta 2025


26.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-7) KOOSTUVAT:


1 3/5 sivua: Lifestyle-haastis Mila Teräksestä. Ei sanaakaan kirjailijan teoksista. Kehaistaan että ”Lapsuuden niukat olot ovat valmistaneet kirjailijan ammattiin”, koska Teräs ei ”aikuisenakaan ole materialisti”.
Tässäpä uusi termi korvaamaan ”työläiskirjailijan”: immaterialisti.
Uutisarvo - | Journalismina *


2/5 sivua: Kolumnissa Sakri P avautuu miten Twin Peaksia tarpeeksi katsottuaan hän pääsi opiskelemaan kirjallisuustiedettä (!) Tampereelle. Onko tuo nyt kylmä kausaliteetti vai lämmin allegoria? Se ei selviä, koska Sakri keskittyy puhumaan fanittamisen ihanuudesta eikä Lynchin taiteesta, kuten K-kolumnilta odottaisi. Kolumni suljetaan äijävitsillä: arvatkaapa miltä ruumiinosaltaan FBI-agentti ei ole pehmennyt.
Uutisarvo - | Journalismina *

2 sivua: Uutisjuttu että hesalaiset nuoret pääsevät halpalipulla kaupunginorkesterin konsertteihin. Enimmäkseen jutussa puhutaan lippujen hinnoista, mutta musiikkiannista tai sen merkityksestä nuorille ei juuri mitään. Ohessa on 3/5 sivua ”tärppejä” kevään konsertteihin. Ja tärppijuttujahan HS suosii, koska aukeama täyttyy helposti kuvituksella.
Uutisarvo * | Journalismina *

2/5 sivua: Kirja-arvio latvialaisesta historiallisesta romaanista. Paljon kerrotaan Latvian holokaustista, romaanista romaanina ei sanaakaan. Sanataide keppihevosena, taas.
Uutisarvo * | Journalismina *

3/5 sivua: Kirja-arvio Markku Kaskelan runoteoksesta. Vesa R:n mukaan Kaskelalla ”runous voi kenties olla mitä vain”. Muuta vertailukohdetta tälle lajiteorioista vapautuneelle asenteelle ei Vesa löydä kuin Jouni Inkalan jonka teos (Tee kunniaa) kuulemma edustaa ”maassamme harvinaista positiivista runousoppia”. Mitä ihmettä moinen termi tarkoittaa, sitä ei kriitikko selitä. Ei hänen tarvitse, koska Hesari.
Uutisarvo ** | Journalismina *

3/5 sivua: Teatteriarvio Unga Teaternin lastennäytelmästä.  Maria Säkö kuvailee täsmällisesti sekä näyttämökuvan ongelmat että näyttelijöiden taidot, lopettaa tiivistelmään kevätkauden draamatarjonnasta lapsille. Saattaa olla ainoa tälle lajille omistettu juttu kevään Hesareissa, joten hatunnosto siitä.
Uutisarvo ** | Journalismina ***

2/5 sivua: Uutinen että BBC:llä ”hehkutetaan” pohjoismaista muotia. Puolet BBC-referaatista on Marimerkon puffausta, sentään kuvat on jätetty pois.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio:
Normaalisti lukisin tällaisesta K-osaston annista vain tuon Lynch-kolumnin, tosin en jaksaisi ego edellä kirjoitettua kolumnia loppuun saakka. Sama pätee kirja-arvioihin, joissa ei ammenneta kerrassaan mitään ilmeisistäkään konteksteista, latvialaisesta kirjallisuudesta tai nykylyriikasta. 

Journalistit lehden tuolla puolen teeskentelevät kirjoittavansa asiaa, lukijat tällä puolen teeskentelevät lukevansa asiaa. Tätä sanotaan syystäkin NÄKÖISLEHDEKSI.
Saisinko maksaa tilaukseni näköisvaluutalla?

lauantai 25. tammikuuta 2025

Työväen Näyttämöpäivillä (24.-26.1. 2025)



Tunnustettava se on, pertsan takiahan täällä Mikkelissä ollaan. Kerran vuodessa matkustan Mikkeliin nähdäkseni teatteria, jollaista muuten saisi odottaa ties miten pitkään: pertsaa eli perusteatteria. 

Pertsa ei kerskaa postdraamallisilla muotoratkaisuilla, ei pöyhkeile telkkarista tutuilla tähtinäyttelijöillä, ei kadehdi teatteritalojen muhkeita budjetteja. Pertsaa tehdään tunnustetuista klassikoista tai ajankohtaisten aiheiden puhuttelevuudesta varmoina. Pertsassa eivät loista taiteilijayksilöt vaan kollektiivit.

Pertsaa minä eniten kaipaan Tampereella, jota teatterikaupungiksi väitetään. Vasta Mikkeliin, Työväen Näyttämöpäivillle päästessäni muistan mistät kaikesa olenkaan taas jäänyt vuoden verran paitsi.

Perusteatterin tekeminen ei tarkoita, että teatteria tehtäisiin helpolla. Jo perjantaina TNP:n avajaisnäytelmäksi valittu ”Minä rakastin yötä” sen muistutti. Kyseessä oli viidenkymmenen laulajan kuorolle sovitettu kauhumusiikkinäytelmä, esittäjänä Jyväskylän Kipinät-kuoro

Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia
En yleensä musiikkinäytelmiä suostu katsomaan, musikaaleista puhumattakaan, joten ”Minä rakastin yötä” yllätti kaikilla tavoilla. Laulut olivat ainutlaatuisen melodisia ja ison kuoron acapellana esittäminä hyytävän komeita aivan eri lailla kuin maaseudun melodraamaa ja sirkus-gotiikkaa kömpelösti yhdistellyt kehyskertomus. Koreografiassa oli kyllä paljon kamalaa patsastelua. Ilmeisesti valtavan kuoro liikuttelu edes Mikkelin Teatterin suurella näyttämöllä ei antanut tilaa muulle kuin jonossa marssimiselle ja parille energiselle tanssinumerolle.


Kaiken pertsan ei tarvitse olla sovituksena nokkelaa. Hyvinkin
perinteellistä eli liiankin perinteellistä linjaa veti perjantai-illan päätteeksi näkemäni OUTS-teatterin sovitus Kauppa-Loposta. Alkutekstin juonellisuudelle uskollinen näytelmäteksti oli siirretty näyttämökuviksi kuin kesäteatterissa ikään, ”rehevän maalaisesti”, kuten tavataan sanoa. Edes pääosan luontevasti päsmäröivä  Lopo-hahmo ei esitystä pelastanut. Mutta tätäkin kai pertsa on. Museoimista.

Tunnustan Kauppa-Lopon katsomossa silti aprikoineeni, mahtavatko takavuosien kokemukset kullata liikaakin käsityksiäni TNP:stä ja pertsasta


Lauantaille päästessä epäilyt kaikkosivat. Turkulaisen Akseli-teatterin ”Skavabölen pojissa” kaikki oli niin kohdallaan kuin modernin klassikon toteutukselta voi toivoa. Tai lähes kaikki. Ilmeisesti kukaan ei pysty toteuttamaan Antti Raivion näytelmiin upotettuja mysteeri-aineksia kuten ne on Q-teatterissa aikoinaan toteutettu. ”Skavabölessä” jäi Taikurin hahmo kokonaisuudesta törröttäväksi kummajaiseksi. Pitäisi katsoa joskus elokuvaversio uudelleen niin tietäisi, onko sille jokin kanoninen tulkintaehdotus.

Turkulaisten esityksestä tuli/jäi mieleen sekin, miten vahvaa kulttuuriturismin markkinointia tällaiset vierailuesitykset ovat. Turun kaupunginteatterin ohjelmistossa on vuosi vuodelta yhä vähemmän mitään, mikä edes etäisesti kiinnostaisi, mutta omapäisen taitavaa harrastajaryhmää kannattaisi lähteä katsomaan kauempaakin. Sitä vain ei ota uskoakseen ellei siitä kerran vuodessa muistuteta.





Lauantain varsinainen Teatterielämys isolla T:llä oli Ykspihlajan Työväen Näyttämön esitys ”Huojuvasta talosta”. En käynyt, aikoinaan (2017), Tampereella katsomassa Antti Mikkolan tekemää sovitusta Jotunin romaanista, koska ajattelin sen sukupuoli-inversiota liian ilmeiseksi gender-poliittiseksi tempuksi. Mutta nyt näin, että Mikkolan sovituksessa on paljon hyvää ja erinomaisesti draamana toimivaa verrattuna siihen, millaisena tuo perheväkivallan klassikko on aiemmin sovitettu näyttämölle ja televisiolle. Kaiken lisäksi Ykspihlajan ohjaaja Pahkamäki oli muuttanut sovituksen kehyskertomusta siten, että vaimonsa väkivaltaisuudesta tunnustusta tekevä Eero ei kerrokaan kokemuksiaan miesten vertaisryhmälle, vaan terapeutille. Näin näytelmästä oli poistettu se äijäsurkuttelun sävy, mitä revisionistiset mies-aktivistit ajavat julkiseen keskusteluun perheväkivallasta puhuttaessa.

Mikkelissä vuosien varrella käydessä olen saanut kuulla, miten kova maine Ykspihlajalla on harrastajien keskuudessa: "Nehän tulevat aina valituiksi Mikkeliin!", sanotaan.
Saadakseni selville, mitä on Ykspihlajan maineen ja magian takana, olin sopinut lauantaille haastiksen ohjaaja Pahkamäen kanssa. Moni asia siinä selvenikin ja materiaalia varsinaiseen lehtijuttuun. Samalla taas tajusi tai kuvitteli tajuavansa, kuinka paljon Suomessa näitä Ykspihlajan kaltaisia pitkän perinteen päälle syntyneitä harrastajataiteen hotspotteja piileekään.


TEAKin monologiesittäjät kollektiivikuvassa

 

Lauantain päätteeksi menin katsomaan vielä toisenlaisia puoliammattilaisia, TEAK:n näyttelijäopiskelijoita esittämässä 11-minuutin monologeja. Niistä en kyllä samalla lailla syttynyt kuin edellisinä vuosina. Kotimaisista novelleista, joille Teatterikorkean nyt jo perinteeksi muodostuneet monologit perustuvat, ne kyllä antavat hienon läpileikkauksen, mutta sovittamisessa monologiksi ei tunnuta otettavan vapauksia, vaan luotetaan sanaan sinänsä. Tämä on ehkä pedagoginen tarkoituskin, näyttelijäluonteen +  tekstin saumallisen yhtymäkohdan pinnistelevä sulattaminen, ristiriidan energisoiminen näyttämöllä. Paljon jää kumminkin puuttumaan – pertsankin kannalta.


Lauantailta vaimolle viestitellessä en kuitenkaan malttanut mitään noista näytelmistä puhua. Ihan ensimmäiseksi ja välittömästi oli pakko kertoa, että miltei kävelin päin presidenttiä kuuma kahvimuki kädessäni. Niin kapeita ovat käytävät täällä vanhoissa kulttuuritaloissa. Tai: niin pieni on maailma ja kapea on horisontti josta pertsan näkee. Demariin törmäämättä.

Edellisinä vuosina TNP on lauantaisin huipentunut klubi-tilaisuuteen, jossa esiintyjät ja yleisöt edes periaatteessa kohtaavat, ja lavalla gurut juttelevat viisaita tai ainakin ovat useampaa mieltä teatterimaailman ajankohtaisista ongelmista. TNP:n budjetin kutistuessa, kiitos TAIKEn ja hallituksen tappopolitiikan, klubi oli tänä vuonna kokonaan poissa ohjelmasta. 

Myös näyttämöpäiville kutsuttuja esityksiä on vähennetty. Tilaisuus olisi otollinen jonkin toisen kaupungin ottaa TNP hoidettavakseen Mikkeliltä? En paheksuisi. Niin eloton Mikkeli on kaupunkina, vaikka ihmeellisen myötämielinen juuri teatterille.

*


Vielä oli jäljellä sunnuntai ja Luulosairaan esitys. Sen lähemmäksi eivät tamperelaiset tällä kertaa päässeet TNP:ä: esityksestä vastasi Vehkajärven teatteri. Näemmä jostain päin Kangasalaa.

Vehkajärveläisten Luulosairas oli lajissaan tasokas esitys, muttei erityisen kiinnostava, niin tottunut on odottamaan jotain omaperäistä taiteellista ideaa TNP:lle päässeiltä ryhmiltä. Pelkkä ammattimaisen tarkka kesäteatteri ei riitä. No, yleisö tästä Luulosairaasta tykkäsi, ja olihan näytelmässä taas suvereenit osasensa, näyttelijät jotka tekivät hauraasta porvarisherrasta (Arppa Korkka) ja nyfmetiksi puetusta palvelijattaresta (Tanja Vuorinen) enemmän kuin luonnetyyppejä: kuolemanpelkoisen ihmisyyden ja elämästä nautiskelevan ihmisyyden vastavoimat, ironisen ja itseironisen. Pidin myös runsaasta elävästä musiikista ja jopa hömelöstä vitsailusta korona-epidemialle: luulosairas ja tämän veli pelaavat koronaa lääketieteen uskottavuudesta keskustellessaan.



Ykspihlaja voitti! Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia

Sunnuntain palkintotilaisuus teatterilla on jäänyt itsellä joka vuosi väliin, vaikka yleisön suosikin palkitseminen sopii ihan sujuvasti harrastajafestivaaliin. Tänä vuonna palkinnon voitti Ykspihlajan Huojuva talo. Mitenköhän arvasin tämän etukäteen? 

Itselle sunnuntai ja juna-asemalle kävely on pelkkää mikkeliä: tyhjiä kylmiä katuja, kuin koko kaupunki olisi unohdettu harrastajalavaste. Pertsan taika on taas ohitse.


...


Aiempia juttujani TNP:ltä:

 

2024

https://bitteinsaari.blogspot.com/2024/01/tyovaen-nayttamopaivat-26-281-2024.html

2023

https://bitteinsaari.blogspot.com/2023/01/tyovaen-nayttamopaivat-27-291-2023.html

2020

https://bitteinsaari.blogspot.com/2020/01/kynatyolaisena-tyovaen-nayttamopaivilla.html

2018

https://bitteinsaari.blogspot.com/2018/01/tyovaen-nayttamopaivat-2018-ja.html

2016

https://bitteinsaari.blogspot.com/2016/02/yovaen-nayttamopaivat.html


 

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 25. tammikuuta 2025

 

25.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-15) KOOSTUVAT:


3 sivua: Elsa Saision henkilöhaastis, keskittyy siihen mistä hän saa ”energiaa” ja ”hyvän fiiliksen”. Jos ei sivun ylälaidasta tarkistaisi, ei tietäisi että ollaan K-osaston jutussa eikä ”Naisten elämä & hyvinvointi” -osastossa. Lauantaiden kohdalla HS edelleen hakee, millaisen mixauksen näistä osastoista tekisi. Vain 1/3 tekstisisältöä, muu julkkiskuvitusta.
Uutisarvo * | Journalismina *

1 sivu: Essee joka ingressin mukaan lupaa juttua Balkanin alueen taiteesta, mutta onkin mussuttelua seikkailumatkailulla, johon eksotiikkaa ripotellaan Pajtim Statovcin kirjoista. Toimittaja Sara avautuu tanssikokemuksistaan balkanilaisessa Pride-diskossa. Välillä kerrotaan että USA:n uusi presidentti on hyvin hyvin ilkeä ja hyvin hyvin tyhmä.
Ei sisältöä, ei analyysiä. Ajateltu essee purkaisi ”Balkan vetää puoleensa juuri ristiriitojensa takia” -kliseitä, mutta tämä essee rakentuu niille.
Uutisarvo - | Journalismina *

4 sivun uutisjuttu uudesta verkkolehdestä eli HS:n toimittaja astelee jututtamaan entistä HS:n toimittajaa (Sonja Saarikoskea), ”kuten on moni muukin Uuden Jutun toimittajista”, kiittelee HS. Pitkästä uutisesta ei selviä, mitä uutta Uusi Juttu aikoo tehdä, paitsi keskittyä audioon tekstin sijaan. Kilpailuvalttina on kuulemma ”kokonaiskokemus”.
Uutisarvo *** | Journalismina **

2 sivua: Henkilöjuttu Angelina Joliesta eläytymässä Maria Callas’iksi. HS:n seurapiiritoimittaja Annamari S keskittyy eläytymiseen, ei elokuvaan. Kainalojuttuna on arvio varsinaisesta elokuvasta, mutta Pertti A ei kerro, mikä tekee siitä omanlaisensa elokuvana tai edes henkilökuvana verrattuna ohjaajan aiempiin julkkisnainen-teoksiin.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 sivu: Uutinen kenet Israel valitsi Euroviisuihin ja kommentti UMK-esiintyjän ”somekohusta”.
Uutisarvo - | Journalismina *

3/5 sivua: Uutisjuttu Sanoman osaltaan rahoittamasta Lukuboost-hankkeesta, jossa lapset lukivat tai ainakin kääntelivät kirjojen sivuja omatoimisesti. Yhtäkään lasta ei ole juttuun otettu todistajaksi. Lasten sijaan siteerataan julkkispalloilijaa joka kehuu avanneensa kirjan – parantaakseen keskittymiskykyään.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Näyttelyvinkkejä hesalaisille.
Uutisarvo * | Journalismina *

2/5 sivua: Levyarvio kokeellisesta popista. Toimittaja analysoi levyn julkaisutempuksi rakennettua "käsitehäkkyrää” hyvinvointipuheen soveltamisena. Voisikohan Arttu S seuraavaksi analysoida myös HS: n lauantaisivuja? Levyn "näkemyksellisyydelle" Arttu antaa viisi tähteä ja kertoo että hänen on pakko tehdä näin.
Uutisarvo ** | Journalismina **

3/5 sivua: Levyarvio, ilmeisesti lisää kokeellista poppia, ainakin päätellen siitä, miten Kemopetrol on kategorisoitu ”downtempo-raukeuspopin” ja ”iskelmäradiohenkisen konemelankolian” edustajaksi. Vireää suomen käyttöä musiikillisen annin kuvailuun samassa mitassa kuin klassisen arvioissa. Puuttuu vain tieto, miksi juuri tämä ”harmiton taustamusiikillisuus” on nostettu arvioitavaksi. Ja miten hitaita Sanomatalon hissit ovatkaan tämän kuluttamiseen?
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Parasta juuri nyt -lifestyle-kolumnissa K-osaston esihenkilö Aino M kehuu lastansa nuortenkirjan arvioijana. Siinäpä seuraava kesätoimittaja? Esimerkkiteoksena on islantilainen nuortenromaani, josta löytyy ilmastonmuutoksen ohella ”kulutuskriittisyyttä”. Kirjan kirjallisia ominaisuuksia ei edes mainita. Mutta paavi mainitaan, tuo fiktion vanhin auktoriteetti.
Uutisarvo - | Journalismina *

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: ”Totuudella on tukka ja sen voi kammata.” (A. Raivio)

perjantai 24. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 24. tammikuuta 2025

 

24.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-7) KOOSTUVAT:



1 3/5 sivua: Haastisjuttu koomikon hometalosta. Yli puolet kuvaa. Taas uusi pohjanoteeraus siinä, mitä K-osastoon voidaan julkkisjuttuna upottaa.
Uutisarvo -- | Journalismina --

2/5 sivua: ”Kommentti” eli kolumni, jossa Arla K avautuu ongelmallisesta fanisuhteesta Neil Gaimaniin. Ehkä Suosikissa oli aikoinaan tällaisia juttuja varoitustarinoina rokkariin rakastumisesta.
Uutisarvo - | Journalismina *

2 sivua Elokuva-arvioita: uusin Paddingon, Robbie Wiliams -apinana fiktio, toimintafilmin jatko-osa sekä Tuukka Temosen taidefilmi. Kahdessa jutussa T Kartastenpää on päästetty valloilleen, mikä viihdyttää verrattuna Leena V:n kapeakatseiseen ”riemukkuuteen” ja Mikkopekan taattailuun Gerard Butlerin kasvonuurteilla. Olennainen sisältö koko aukeamasta mahtuisi muutamaan riviin.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 sivu: Uutinen hesalaisille tehdystä uudesta ”tekstifestivaalista” Tekstin talossa. Festivaalin 40 ohjelmanumerossa voi kuulemma tutustua tekstiin "prosessina" ja ”kokea” tekstejä ”sängyn ympärillä”.  Ei ole toimittajan vika, ettei juttuun saa minkäänlaista sisältöä festivaalin tarjonnasta. Tällaiseen sanataiteen saattohoitoon se johtaa, kun akateemisia ihmisiä päästetään kirjallisuusalan päättäviin elimiin.
Uutisarvo * | Journalismina **

1/5 sivua: Vielä yksi uutisjuttu herutetaan Tiina Lymin ”hittisarjasta”.
Yritin katsoa sarjan jaksoa eräänä iltana, mutten saanut repliikeistä selvää kuin kirosanat. Jotain siinä taiteesta mömistiin ja Laura M väänteli kiivaasti kasvojaan kiroillessaan. Limonaadiversio turkkalaisesta draamasta.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/3 sivua: Uutinen että Moldova jää pois Euroviisuista. Ehkä olennaisempaa olisi uutisoida alle 45-vuotiaille lukijoille, että Moldova on maa eikä esimerkiksi venäläinen iskelmätähti.
Uutisarvo - | Journalismina *

2/5 sivua: Konserttiarvio hesalaisten esityksestä hesalaisille. Tällaisia arvioita on K-osastossa yllättävän paljon kun niihin alkaa kiinnittää huomiota. Nyt opin klassisen musiikin sisältävän ”mehevää orientalismia” ja ”mozartmaista paljastavuutta”, ja että balettipantomiimissa voi olla seksiä ja väkivaltaa. Kevät koittaa kriitikolle.
Uutisarvo ** | Journalismina ***

Lisäksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio
: Se miten paljon palstatilaa HS antaa tv- ja elokuva-arvioille, kertoo enemmän lehden taloudesta kuin mistään K-linjasta. Taustaksi tälle on hyvää muistaa, että Helsingin Sanomat luokitteli aikoinaan elokuvakritiikit niin mitättömäksi sisällöksi, että sijoitti ne lukijoiden ”teiniliitteeksi”  kutsumaan NYT-osioon, aina 1990-luvulta vuoteen 2015. Tuolloin HS yhtäkkiä siirsikin elokuvakritiikit takaisin kulttuuriosastoon. Täsmälleen samana vuonna Turun Sanomat teki päätöksen, ettei se arvioi enää kaikkia elokuvia. Samoin vuonna 2015 Iltalehti lopetti kokonaan elokuvakritiikkien julkaisemisen, koska edes siellä niitä ei pidetty lukijoita kiinnostavina. Sen sijaan Hesarissa päätettiin elokuvakritiikkien sopivan oikein hyvin sivuntäytteeksi, koska elokuvista(kaan) ei tarvitse enää kirjoittaa taiteensa edustajina vaan tv-virtaan rinnastuvana julkkistapettina.

torstai 23. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 23. tammikuuta 2025

 
23.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:


1 sivu: Kirja-arvio Marko Tapio -elämäkerrasta. Rantama käyttää vaihteeksi arvioon asiantuntemustaankin, kun kohteena on tietokirja. Selvittämättä jää, mitä annettavaa Tapion proosalla on nykypäivälle, samoin kerturin eli Vettenniemen näkökulman ainutkertaisuus. Vaikea kuvitella että V tekisi rakkaasta aiheestaan tavanomaista tietokirjaa.
Uutisarvo ** | Journalismina **

3/5 sivua: Uutisjuttu tekoälyn ”kohu”käytöstä elokuvan ääniraitaan. Kunhan juttu pääsee ”kohu”-löpinän ylitse, ehditään kertoa muutama rivi tekoälyn käyttämisestä käsikirjoituksissa ja Paul Schraderin ylistyksestä sille. Ajankohtaisuudessaan saisi olla paljon pidempi ja perustellisempi juttu kuin kohukohutus.
Uutisarvo *** | Journalismina **

2/5 sivua: Konserttiarvioonkin on saatu liitettyä ”kohu” otsikkoa myöten. Metallimusiikin sinfonisista ominaisuuksista arvio arvottaa ”pinch harmonicsit”, ”whammy barit” ja ”tappingit” kaikki samassa lauseessa. Mahtaako Vesa Sirénkään viereisessä lasikopissa tietää mitä nuo tarkoittavat?
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/5 sivua: Uutinen että hesalaiselle design-museolle on valittu espoolainen johtaja, jonka erityisosaamista on ”murros museoinstituution moniäänisyydessä”. Selvästi tarvitaan vielä museo-osaamisen museo. Tai Ikea. Espooseen.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/5 sivua: Uutinen että OKM ehdottaa Alvar Aalto -kokonaisuutta UNICEFin maailmanperintöluetteloon. Näin Säynätsalon kunnantalo pääsee viimeinkin oikeaan arvoonsa Machu Picchun rinnalle.
Uutisarvo * | Journalismina **

3/5 sivua: Televisioarvio neroja käsittelevästä suoratoistosarjasta. ”Sarjassa tiede kurkottelee uusille alueille, mutta kerronta toistaa vanhaa kaavaa”, pahoittelee arvioija. Saisiko tämän copypastena huomisenkin lehden arvioihin?
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi kaksi (!) sivua mainoksia ja sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: Hesarin K-uutiset ovat kuin höylällä sipaistuja lastuja siitä kaikesta, mitä kulttuurissa tapahtuu. Useimpina päivinä jää epäselväksi, mikä on peruste ykkösjutun valintaan, muu kuin näyttävä kansikuva, tai miksi jollekin tv-arviolle arvioijankin tyhjänpäiväiseksi toteamasta tv-tuotteesta annetaan palstatilaa 3/5 sivua.

Arvioijan arvoarvostelma ”vähemmän kuin osiensa summa” sopii tarkalleen myös K-osaston laatuluokitukseen.


keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 22. tammikuuta 2025

 

22.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-5) KOOSTUVAT:


1 3/5 sivua: Taas ”esitystärppejä” kevään… eeh, esitystaiteeseen? Missä vaiheessa ”esityksestä” tuli oma taiteenlajinsa? Jutun koosteessa on mukana kaikenlaista Kiasman ja Tanssintalon ”esitysten” väliltä, kaikki
(paitsi yksi armollinen Turku-tapaus) kävelyetäisyydellä keskustahesalaiselle. Jutusta 2/3 on mainoskuvitusta, joten ”esitysten” puffissa tärkein motiivi onkin taas ilmainen täytekuvitus.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Levyarvio ”vallankumouksellisten” newyorkilaisten runolevystä, jossa yhdistellään musiikkia puheeseen tavalla, jota kuulemma kukaan muu ei ole tehnyt. Pitäisi kuulla uskoakseen tai tietää jotain 1960-luvun afrobeatista. Sisäpiirin harrastuslehtijuttu, kuten useimmat muutkin HS:n levyarvioista. Sopii kirjoittajalle joka voi kierrättää saman materiaalin avustamaansa harrastuslehteen?
Uutisarvo ** | Journalismina **


1 sivu: Onko noloa valtakunnallisen lehden julkaista ”Peliarvioita”? Tällä kertaa kokosivun arvio on naamioitu uutiseksi ja täkyksi luvattu ”Tik-Tok-ilmiötä”. Arvio koostuu pelin myyntimenestyksen ja ”huippurealistisen grafiikan” ihastelusta. ”Huippurealismiin” ei tietenkään paljoa vaadita tällaisen meemiviihteen kuluttamisessa.
Uutisarvo * | Journalismina *


3/5 sivua: Televisiarvio, jossa K-osaston Arla K antaa ”Erotus”-suoratoistolle peräti viisi tähteä. Hän ei halua jäädä yhtään huonommaksi kuin Guardianin kriitikko Lucy, joka hänkin antoi sarjalle viisi tähteä. 

Montakohan tähteä Arla K antaisi kaimalleen ”Oikeusjutussa”? Siinähän myös ”kuoritaan uhkaavaa mysteeriä kerros kerrokselta”. Tosin siinä ei K:lla ole jännittäviä sinisiä ilmapalloja, jotka Arla K:n mukaan ovat ratkaisevan tärkeitä tv-sarjalle.
Kafkan ”Oikeusjuttu” täyttää juuri komeat 100 vuotta, mutta Klassikothan eivät kuulu K-osaston kontolle.
Uutisarvo - | Journalismina -

1/4 sivua: Uutinen että hesalainen ohjaaja Bardy jättää hesalaisen tuotantofirman nimeltä Helsinki. Jutun ainoa uutissisältö on poimittu Long Play -verkkolehdestä: tv-kanavien tilaukset av-firmoilta ovat tippuneet dramaattisesti.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/7 sivua: Uutinen että hobitti Elijah Wood tulee... Helsinkiin. Toukokuussa.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: K-osaston kirjoittajilta vaaditaan sujuvaa siirtymistä formaatista toiseen, kritiikeistä haastiksiin ja esseisiin, joten ei ihme, että jutut keskittyvät tähän siirtymisen helppouteen eikä sisältöihin. 


Lisäksi K-osaston toimittajilta edellytetään samaistumista ALLE 45-VUOTIAISIIN kuluttajiin, kuten paljastui viime kesänä HS:n työpaikkailmoituksesta (18.7.2024), jossa haettiin K-osastoon uutta toimittajaa: ”Sinulla on näyttöjä alle 45-vuotiaiden kohdeyleisöön osuvasta kulttuurijournalismista", profiloi HS.

Miten köyhäksi ajatusmaailmaltaan K-osasto tämän ikäryhmän kuvittelee, se käy ilmi kulutusviihteeksi redusoitujen kirjojen, elokuvien ja suoratoistojen arvioista.

Nyt odotan jännityksellä, millainen on K-osaston uusi ”kirjallisuuteen erikoistunut” (!) toimittaja, joka aloittaa määräaikaisen työnsä K-osaston sivuilla helmikuun alussa. Tätä koskevan työpaikkailmoituksen HS julkaisi 6.1.2025, joten kierto Hesarin ”Kirjallisuus ja taide -ryhmässä” on yhtä nopea ja VAIVATON kuin digikuluttajan synapsi. Näinhän profiloi HS täydellisen toimittajan ilmoituksessaan: ”Sinulla on vahvaa näkemystä taiteesta ja sen merkityksestä sekä perspektiiviä, jonka avulla kommentit, analyysit ja esseet syntyvät sinulta vaivatta.”

Samaa Hesari toivoo 400 000 lukijaltaan: hei, olkaa tekin nopeita ja vaivattomia!
Pysykää siis alle 45-vuotiaina.

tiistai 21. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 21. tammikuuta 2025

 

21.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:


1 sivu: Päivän ykkösjuttu on taas uusi pohjanoteeraus K-osastolta, haastis nimimerkkikirjailijasta joka ei saa kertoa itsestään (väittää olevansa tiedusteluviranomainen) eikä osaa kertoa trilleristään mitään mikä erottaisi sen lajissaan. Juttu voisi olla anonymisoitu copypaste mistä tahansa vastaavasta haastiksesta. Kärkenä on tietysti trillerin poliittinen ajankohtaisuus, Kiina kiusaamassa Suomea. Mutta mitä uutta kirja tuo tältäkään osin, sitä ei haastiksesta selviä.
Uutisarvo - | Journalismina *

4/5 sivua: ”Kommentti”, käytännössä tiivistävä kertaus ranskalaisen naisen haksahtamisesta romanssihuijaukseen kuvitteellisen Brad Pittin kanssa. Jutussa ei ole kerrassaan mitään mitä ei olisi kerrottu aiemmin saman uutisen yhteydessä. Kommentoiva osuus: huijatulle ei saa nauraa. Näin opettaa erkkomafia huijaamilleen lukijoille.
Uutisarvo - | Journalismina *

1/5 sivua: Uutisjuttu että suomalainen mediatalo A-lehdet on saanut apurahaa tehdäkseen käännösohjelman jolla puffata ulkomaille suomalaista lifestyle-journalismia. Lajinsa ennätys säätiörahojen tuhlaamisesta mielettömyyksiin.
Juttu pidättäytyy kritiikistä, ymmärrettävästi.
Uutisarvo ** | Journalismina **


2/5 sivua: Konserttiarvio some-tähdestä joka laulaa tyttönä tytöille tytöistä. Ei sanaakaan musiikin laadusta, laulajasta mainitaan että äänessä on ”ainutlaatuisia sävyjä”. HS on päästänyt kesätoimittajan Tavastialle jo tammikuussa, mutta miten Tavastia on päästänyt alaikäisen toimittajan keikalle? Koska keikka on ikärajaton.
Uutisarvo * | Journalismina -

3/5 sivua: Televisioarvio suoratoistodokumentista, joka käsittelee reality-shown vaiheita. Voisiko media tiiviimin kääriytyä itseensä välttyäkseen todellisuudelta? Realityviihde muuttuu lehden sivuilla viihderealityksi. Kyllä, sana kirjoitetaan HS:n mukaan ilman väliviivaa. Siinä jutun uutisarvo.
Uutisarvo - | Journalismina *


Lisäksi kaksi (!) sivua mainoksia ja yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: Tänään K-osastossa on kuusi sivua, josta suunnilleen puolitoista on tekstipintaa, siis neljäsosa. Sisällöltään vähät jutut ovat nollatason journalismia, jolle vetävät (juuri tänään) vertoja A-osion sivut A3-10, jotka ovat pelkkää Trump-kohua.
Lehden vastaavat toimittajat ovat poistuneet aurinkolomalle?

maanantai 20. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 20. tammikuuta 2025


20.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:



1 3/5 sivua: Lehden maanantaikappaleeseen sopivasti on ykkösjuttuna artistikopiot, kohteliaasti tribuutti-esiintyjiksi kutsutut. Hyvin löydetty aihe, myös lyhyesti ulkomaista historiaa ja tarjontaa esittelevä. Kärkenä tietysti tribuuttien tarjonta hesalaisille.
Uutisarvo *** | Journalismina ***

2/5 sivua: Seksipositiivinen Kommentti UMK-kisan ”seksihymnistä”. Tämä HS:n seksipositiivisuus on varattu vain ei-cis-heteromiesten ihailuun. Ohessa uutinen että UMK:ssa on mukana myös ”huumorimetallia”. Positiivis-positiivinen juttu, mikä lienee some-standardi siinä missä kissavideokin.
Uutisarvo - | Journalismina -

1 sivu: Kokoomajuttu D Lynchin teoksista, yritys lypsää lisää klikkauksia DL:n kuolemasta. Jutusta puolet on taas copypastettu HS:n arvosteluista, Eraserheadin kohdalla on jostain syystä mukana myös Asko Alasen vanha arvio Aamulehdestä. Ilmeisesti HS:lla on vapaa pääsy kierrättää tekstejä AL:nkin arkistosta.
Uutisarvo * | Journalismina *

3/5 sivua: Kirja-arvio italialaisesta työläisromaanista. Juttu keskittyy tarinan historialliseen kontekstiin, muttei mainitse teoksia, joihin voisi runoilijan romaanin rinnastaa; alussa aiheensa puolesta vain Perecin teos ja lopussa toteamus että Suomessahan työläisproosaa ei enää näe.
Uutisarvo ** | Journalismina **


2/5 sivua: Uutinen että hesalainen levykauppa on mainittu FT:n sivuilla.
Uutisarvo * | Journalismina **

Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio
: Runokustantamo Poesia näkyy saavan HS:ssa erityispalvelun vaikka julkaisisi proosaakin, kuten eilen Salminen ja tänään Balestrini. Ottaen huomion kuinka vähän kirja-arvioita HS:n sivuille nykyään mahtuu ja kuinka paljon kirjoja Suomessa julkaistaan, tällainen erityispalvelu on silmiinpistävää puffausta. Vaikka Poesia ei ole kaupallinen kustantamo, sen pyörittäjille näkyvyys takaa apurahavirran jäätävälläkin aikakaudella. Ja kaikki se, mitä Poesia saa näkyvyyttä, on kaupallisilta kustantamoilta pois.

sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 19. tammikuuta 2025


19.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B10-17) KOOSTUVAT:



3 sivua: Koostejuttu kevään teattereiden ensi-illoista, tekstipintaa sivun verran, muu osa teattereiden mainoskuvaa. 10:stä suositellusta esityksestä 3 on Hesan kaupunginteatterin, 4 Hesan pienempien ammattiteattereiden (Ryhmä, Lillan, KOM, Q), ja 3 hesalaisten täyttämän Kansallisteatterin henkilöpitoisia kehuja. Hesaa kauemmaksi ei Hesarin katse yllä, tosin kainalojutussa on parin rivin suositukset Lahteen (x2), Tampereelle, Espooseen ja Ouluun. Itä-Suomea ei hesalaisille ole olemassa teatteritaiteenkaan puolesta. Eipä Turkuakaan. Oulu saa armon, koska se on miltei-kulttuuri-pääkaupunki ja pyhä Kajava oli sieltä kotoisin.
Uutisarvo * | Journalismina **


3/5 sivua: Näyttelyarvio hesalaisesta galleriasta. Arvio kiittelee ”hallittua vandalismia”, mutta teosten ”hienosyiset viittaukset” taiteen historiaan jäävät arvioijan karkeasyiseksi viittaukseksi. Yli puolet kuvitusta.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Levyarvio reggaeton-musiikin ”supertähdestä”, josta kukaan ei ole koskaan kuullut, paitsi jos kuuluu siihen ”sometrendiin”, jonka nimibiisin ”monitasoinen viesti” on kuulemma aloittanut. Musiikkigenrejen sijaan levyt ja aristit siis jaotellaan nykyään sometrendien perusteella.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 sivu: Kirja-arvio Antti Salmisen romaanista. Hannu Harju näkyy siirtyneen kustannusalalta kirja-arvostelijaksi ja hyvä niin, hänen jutuistaan löytyy asiaa ja analyysiä aivan eri tasolla kuin HS:n vakiosenttareilta. Ja Salmisen kirja on taatusti vaikeimmasta päästä selitettäviä. Ainoa ylihelppo luonnehdinta on lattea rinnastus Stalker-elokuvaan. Tätä näkee vakiovertauksena vähänkin kirjallisemman scifin yhteydessä.
Uutisarvo ** | Journalismina ****

3/5 sivua: Kirja-arvio virolaisen runoilijan teoksesta. Pienet kustantajat saavat HS:ssa näkyvyyttä edes runouden arvioissa, ehkä samoista syistä kuin klassinen musiikki on esillä: runous lasketaan arvotaiteeksi jolla lehti saa osansa prestiisistä. Arvioija (Jukka Koskelainen) esittelee tekijän ja tyylin, yleisluontoisista aiheista ei lörpötellä eikä hehkuteta kuten proosan arvostelijat tekevät muotokieltä ymmärtämättä. Puuttuu vain tekijän esitteleminen virolaisessa kontekstissa.
Uutisarvo ** | Journalismina ***
 
2/5 sivua: Arvio espoolaisille esitetystä klassisen musiikin konsertista. Eloisampia ja kekseliäämpiä muotokielen kuvauksia nämä konserttiarviot ovat kuin mikään edes runokritiikeissä. Mutta eivät ne lukijaa klassisen kuunteluun kouluta, vaikka sen pitäisi olla konserttiarvion toiseksi tärkein tehtävä (jos se tärkein on taltioiva).
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 sivu: Televisioarvio suoratoistokanavan dokumenttfilmistä, yli puolet kuvaa. Arvio käsittelee sitä miten dokumentin ”ote aiheeseen on yhteiskunnallinen”. Teoksesta dokumenttigenren edustajana ei sanota mitään. Jutun kärki on se että dokumentti "läskiydestä" on ”helppoa katsottavaa”. Tämä on vähintäänkin epäsuorasti esillä muissakin HS:n televisioarvioissa: tv on vaihtoehto taiteen vaikeudelle.
Uutisarvo ** | Journalismina **

4/5 sivua: Uutisjuttu tv-teollisuuden sisäisistä palkinnonjakajaisista. Pelkkää referaattia ja luettelointia.
Uutisarvo - | Journalismina *

1/5 sivua: Lyhyitä uutispaloja, Tom of Finland -johtaja eroaa ja 96-vuotias J Plowright kuollut. Kolme päivää on viestihevonen raahannut näitä viime torstain yhdentekeviä uutisia maailmalta.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: Sunnuntaina on eniten aikaa lukea HS:a. Nykyään luemme sitä printtinä enää viikonloppuisin. Lehden suljettuani – ja kaksi kupillista kahvia sen ääressä juotuani – en hetken päästä muista lukemastani muuta kuin että Lontoossa oli kaasulla toimivat liikennevalot jo 1880-luvulla.

Alkavaa dementiaa? Ei, tavallinen rupeama sanomalehden parissa.

Joskus parikymmentä vuotta sitten joku (?) teki yhteiskuntatieteen väitöstutkimuksen siitä, miten suomalaiset käyttävät aamulla lukemaansa Hesaria kuin virtuaalista toteemipaalua, jonka äärellä esitetään lehdestä luettuja uutisia omina mielipiteinä. Haluaisin sen väitöksen löytää, koska tieteellisestä annista riippumatta moinen analogia kuvaa osuvasti, miten keskimääräinen Hesari on juuri niin käyttökelpoinen kuin on lukijakuntansa.

Kulttuuriosasto on silti asia erikseen. Sitä ei voi verrata edes toteemiin. Hieman se on edelleen syntipukki suomalaisen kulttuurin (kuvitellulle) latteudelle, mutta nykyään yhä enemmän monistettu kuvakaappaus ”mobiili edellä” -journalismin hektisistä klikkiketjuista, jotka pyörivät Kehä III:n sisäpuolella kuin peilikaappiin suljettu mikiliukkonen. Erkkomafian sijaan sitä voisi sanoa erkkokaruselliksi.

 

lauantai 18. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 18. tammikuuta 2025

 
18.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-15) KOOSTUVAT:


3 sivua: Lukijoiden ”mullistavista” kokemuksista koottu, queer-teosten skandaaliarvolla mässäilevä juttu, jossa mullistus on dramatisoitu ihmisten identiteettitarinan käännekohdaksi. Näin media voi harjoittaa tuplaeksploitaatiota: myydä vähemmistölukijoiden elämää enemmistölle. Kuvitusta enemmän kuin puolet.
Uutisarvo * | Journalismina *

3/4 sivua: Teatteriarvio Kansallisteatterin Eläinten vallankumouksesta. Kriitikko paasaa sovituksen ”totuudellisesta ankaruudesta”, jopa näyttämökuva on kuulemma ”ankara” sekin. Esityksen tyylistä ei saa käsitystä, kun kriitikko (Laura Kytölä) keskittyy siihen, miten ”herättelevä” tehtävä teatterilla pitäisi nykyään olla. Näin arvostelijan ego peittää esityksen valon.
Uutisarvo ** | Journalismina *

1/4 sivu: Uutinen Q-teatterista etsimässä mesenaatteja. Valtionpalkinnon kaksi vuotta sitten saanut teatteri kerjää siis hattu kourassa rahaa eloonjäämiseen. Jos juttu olisi taustoitetumpi ja osaston ykkösenä, sillä olisi vahva poliittinen sanoma. Mutta sitä ei HS uskalla.
Uutisarvo *** | Journalismina **

2 sivua: Essee liberalismin merkityksestä Trump-aikakaudella. K-osaston keskimääräisiä esseitä asiapitoisempi ja nostaa kärjeksi viimeisellä palstalla uuden suomennoksen John Stuart Millin klassikosta. Ei voisi enempää K-osastolta toivoa.
Uutisarvo **** | Journalismina ****


4 sivua: Koosteuutinen tulevista kuvataidenäyttelyistä, ei edes sivun vertaa sisältöä, mutta isoja kuvia näyttelytaiteilijoiden teoksista. Asiaakin mutta silti paljon enemmän palstantäytettä kuin uutista.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 3/5 sivua: Kirja-arvio kahdesta Neuvostoliittoon sijoittuvasta suomalaisten muistelmakirjasta. Enemmän tilaa saa filmiohjaaja Raimo O Niemen kirja, vaikka Straniuksen toimittamassa teoksessa olisi laaja kirjo kokemuksia. Painotus selittyy sillä, että Niemi nimeää alan suuruuksia. Mutta kirja-arviossahan pitäisi keskittyä kirjojen painotukseen: mitä Neuvostoliitto oli suomalaisten silmin. Ja kuka muutenkaan muistaa Raimo O:n elokuvia?
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: ”Parasta juuri nyt” -kolumneissa K-toimittajat yrittävät osoittaa kansanomaista makua intoilemalla alalajien instant-klassikoista, joista on takuuna ettei niitä koskaan suomenneta suuren yleisön saataville. Arla K työntää jutussaan sarjistaiteilijoita ja pilapiirtäjiä journalismin eturintamaan, ihailee Joe Saccoa muttei osaa selittää Saccon tyyliä. Juttu kulminoituukin Hesarin kansanpilailijan eli Ville Rannan kehumiseen. Tähän omiensa taputteluun K-osasto tähtäsi myös 6. tammikuuta sarjisuutisessaan. Pieni maailma, pienet ympyrät ruudut.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/5 sivua: Uutisia. Vuoden nuori taiteilija saa Tampereen kaupungin stipendin vaikka asuu Hesassa. HS:lle tämän on ilmeisesti itsestäänselvyys. Ja kapellimestari H Lintu menee Singaporeen, koska raha. Mutta sitähän ei HS voi näin sanoa.
Uutisarvo * | Journalismina *


1 1/5 sivua: ”Muistokirjoitus” David Lynchistä. Ohjaajan hörhöpuoli tulee isosti esille, sen sijaan, että käsiteltäisiin elokuviensa merkitystä aikalaisille ja jälkipolville.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Lisää Näyttelyvinkkejä eli hesalaisten näyttelyiden puffausta hesalaisille.
Uutisarvo * | Journalismina **

Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: HS:n kulttuuriosaston laaduttomuudelle naureskelu on ollut taiteesta välittävien seurapiirihuvi vuosikymmenien ajan. Pitkään osaston pohjanoteerauksena pidettiin kokosivun henkilöjuttua siitä, että Andy McCoy tarvitsee uudet hampaat. Epäilemättä suomalaisen kulttuurijournalismin omanlaisensa klassikko edelleen.

Nykyään ei K-osasto alentuisi tuollaisiin äijäkeskeisiin iltalehtijuttuihin. Paremmin myyvät some-yhteisöllisyyttä jäljittelevät jutut, joiden uutisarvo kulttuurin yhteydessä on yhtä mitätön kuin narkkarikitaristin hammaskalusto, mutta some-simulaatiot sopivat paremmin K-osaston muuttuneeseen asemaan lehdessä. Kun muu HS suuntautuu ulospäin maailmasta uutisoidakseen, on lehden B-osio K-osastoineen tarkoitettu journalismin shokkivaikutuksista toipumiseen. Kulttuuriviitteistä ja Hyvinvointi-vinkeistä (lauantaina sivut B16-31 eli yhtä paljon kuin K-osastoa) ja mielipideosaston maallikkosaarnoista kootaan hesalaisen sisäpiirin harso todellisuuden eteen. Kuplaksikin sitä saa sanoa.

perjantai 17. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 17. tammikuuta 2025

 


17.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-8) KOOSTUVAT:

 

1 3/5 sivua: Kirja-arvio postikorttihistoriikista. Juttu on otettu osaston avaajaksi, koska  vanhoja korttikuvia voi käyttää palstantäytteenä maksamatta edes kuvaajalle. Vain kapea viipale aukeamasta on arviotekstiä, esimerkkikortti täyttää puolet jutun tilasta.
Uutisarvo ** | Journalismina *(*)

2/5 sivua: Uutisjuttu Puupää-hatulla palkitusta sarjistaiteilijasta. Sarjakuvataide elää pitkää hidasta noususuhdannetta, mutta tästä palkitusta en ole koskaan kuullut enkä aiheidensa perusteella välitä tutustua. Palkitun henkilön taiteesta sarjakuvana HS ei vaivaudu sanomaan yhtään mitään eikä ylipäänsä sarjakuvan tilasta Suomessa, mihin taiteenalat kuitenkin pyrkivät antaessaan elämäntyöpalkintoja alan sisällä ja tavoitellessaan siten mediahuomiota.
Uutisarvo * | Journalismina **

1 3/5 sivua: Elokuva-arvioita, Härön kiiltokuvahistoriaa ja norjalaista parisuhdeterapiaa. Härö kuulemma ”kuvaa kihisevästi” ja näyttelijätyö on ”varmaotteista”, muuta filmitaiteeseen liittyvääkään ei osata sanoa eikä käyttää vertailukohteita tälle luterilaisen sisäsiistille itseruoskinnalle. Norjalaisessa filmissä pääosa näytellään kuulemma ”vereslihaisesti”, mutta edes vertailukohteita muille vastaaville aviodraamoille ei välitetä tai osata mainita. Juonipaljastuksia sen sijaan esitetään suruttomasti, se on aina ollut HS:n etuoikeus.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Uutisjutun ja media-analyysin välillä hoiperteleva referointi Babygirl-elokuvan kohtauksesta, jossa juodaan maitoa. Näin ovat vähissä uutisaiheet kulttuurin saralla. Puuttuu vain Valion mainos välisivulta. ”Maitoa on juotu muissakin elokuvissa”, tietää toimittaja kertoa.
Uutisarvo - | Journalismina -

2 sivua Televisioarvioita suoratoistokanavilta (Netflix, Max, Areena), käytännössä siis juonikuvailuja niitä kansalaisia varten, jotka pitävät kanavaa auki, mutta eivät somepäivityksiltään jaksa tai osaa seurata juonta.
Uutisarvo - | Journalismina -

1/2 sivua: Konserttiarvio Tailleferren ja Messiaenin sävellysten esityksestä hesalaisille. Ei sanaakaan siitä, keitä nuo säveltäjät ovat ja miksi heidän teoksensa tulisi tuntea. Tällaisiin juttuihin voisi toimitus edes alleviivata ne keskeiset termit, jotka kannattaa oikeasti oppia klassisen musiikin mäkihyppyjä seuratakseen. Jos joku soittaa ”virtuoosisen kimmeltävästi”, niin kuinka tyylipuhdasta hyppyä se tarkoittaa?
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/3 sivua: Uutinen että Ylen uutisankkuri irtisanoutuu, koska on tyytymätön ”selfiejournalismin” pakottamisesta osaksi uutisvirtaa.
Uutisarvo **** | Journalismina **

1/5 sivua: Uutinen Metsä-radion lopettamisesta Ylellä. Mukana Ylen vakioselitys, että ”jotain uutta” on aina parempi kuin perinne. HS ei asiaa kommentoi.
Uutisarvo ** | Journalismina **

Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio: Parin rivin kommentti Ylen irtisanoutuvalta uutisankkurilta ”selfiejournalismille” antautumisesta on viikon ainoa kriittinen eli oikea kulttuuriakin sivuava uutinen. Mutta osataanko sitä lukea HS:n kulttuuritoimituksessa? ”Maitoa on juotu muissakin toimituksissa”, vastaavat esihenkilöt Koppinen & Miikkulainen.

torstai 16. tammikuuta 2025

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 16. tammikuuta 2025

 

16.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:

 

1 2/5 sivua: Uutisjuttu Oulun tulevasta kulttuuripääkaupunki-vuodesta. Natsipuukottajillaan profiloitunut kaupunki aikoo sijoittaa 600 miljoonaa euroa kulttuuriiin. Silti ohjelmahankkeen johtajakaan ei osaa nimetä paikalliseksi kulttuuriksi muuta kuin mieskuuro Huutajat ja ilmakitaroinnin. Kaupungin siis suunnittelee hankkivansa 600 miljoonalla lisää melua ja huitomista? Tämä vetää vertoja Soneran päätökselle polttaa miljardeja verorahaa saksalaiseen yläilmaan. Ekologinen ratkaisu verrattuna siihen, että ostettaisiin miljoonien edestä kahvileipää ja sirkushuveja oululaisille.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/3 sivua: Konserttiarvio Mahller-sinfoniasta hesalaisille. Klassisen musiikin konserttiarviot ovat vastakohta HS:n kirja-arvioille: lauseet rakennetaan ensisijaisesti taiteenalan muoto-opin varaan. Samat lauseet sopivat näppärästi copypastettavaksi mihin tahansa arvioon, kunhan tuntee musiikin tyylin. Tulkintaperinteen varassa voisi tekoäly tuottaa samaa tekstiä. Mutta ihmisen laatimana konserttiarvio on sentään omanlaistaan terminologista runoutta verrattuna HS:n muihin arvioihin, oman formaattinsa ja ammattikielensä täydellistä soveltamista. Luen tällaisia sanavarastoa laventaakseni.
Uutisarvo * | Journalismina ****

1/4 sivua: Uutisjuttu: Neil Gaiman kiistää (yhä) raiskaussyytökset. Näistä kulttuuriteollisuudessa vaikuttavien äijien raiskaussyytöksistä on tullut HS:n vakioaihe. Syytähän niitä on pitää esillä, mutta jutuissa, kuten tänään, ei ole kerrassaan mitään uutta aiempiin uutisointeihin verrattuna. Puuttuvat myös vastaaviin tapauksiin vertailevat analyysit, miten ja miksi miljoonainen fanilauma puolustaa alansa rokkitähdeksi kohonnutta Gaimania.
Uutisarvo ** | Journalismina **


1/3 sivua: Levyarvio Beatlesin uudesta country-levystä. Mikäs vuosi tänään onkaan?
Uutisarvo * | Journalismina **

1/7 sivua: Topelius-lastenkirjapalkinnosta uutinen, ihmeen pienesti verrattuna Finlandia-palkintoihin. Pieniä ne ovat lukijatkin, vastaisi HS.
Uutisarvo ** | Journalismina *

3/5 sivua: Uutisjuttu Tampereelle perustetusta uudesta levy-yhtiöstä, jossa mukana on ”suomalaisen indien isoimpia nimiä”. Juttu keskittyy teollisuuden näkökulmaan, kärkenä se että nyt ollaan ”valtavirran popteollisuutta” vastaan. Puuttuu tamperelaisen vastavirran taustoitus, Poko ym.
Uutisarvo *** | Journalismina **


3/5 sivua: Televisioarvio ruotsalaisesta ”supertähdestä” kertovasta suoratoistodokkarista. Dokkari on kuulemma ”ansiokas” EDM-ilmiön kertaaja, mutta arvio ei esittele ilmiötä edes viidenneksen vertaa sisällöstään.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/5 sivua: Uutisjuttu suomalaisten efektinikkareiden Ruotsissa saamasta elokuva-alan palkinnosta. Journalismin tärkeimpään kysymykseen ”miksi” ei juttu anna edes hyviä veikkauksia saati palkittujen omia vastauksia.
Uutisarvo * | Journalismina **


Lisäksi 1 sivu kansikuvaa ja 1 sivu mainosta.


Kokonaisuuden arvio: Normaalisti lukisin tällaisesta tarjonnasta vain Gaiman-uutisen ja levy-yhtiö -uutisen, jälkimmäinen tosin löytyisi myös Aamulehdestä, josta se on konsernin sisällä kierrätetty. 

Hesarin ainoa lukemisen arvoinen juttu on tänäänkin Mielipide-osastossa, Maria Lumon pitkä kommentti keskustelukulttuurin tappavasta välinpitämättömyydestä ilmastonmuutoksen edessä. Maltillisen kriittisesti kirjoittamista enää harva hallitsee kuten tässä.

keskiviikko 15. tammikuuta 2025

15. kammokuuta, ryötöntä yötä


Yleensä nukun Kuopiossa paremmin kuin Tampereella, mutta nyt katkonaisesti, eikä ole edes pädiä mukana yökirjaa lukeakseni. Mieluiten avaisin läppärin ja tekisin tekstiröitä ollakseni parempi ihminen kuin ne jotka käyvät päiväröissä. Mutta öisten tuntien tarkoituksettomuudesta on tullut ainoa vapauden muoto, josta ei tarvitse tuntea katkeruutta eli miettiä että nyt alkaa jo kolmas vuosi ilman elättävää apurahaa ja oikeaa ryötä. Sytytän valon ja luen Farmerin Dayworldia. Sen päähenkilöön, ”daybreakeriin”, on helppo samaistua. Olen lukenut kirjan edellisen kerran joskus 30 vuotta sitten mutten muista siitä kuin yksittäisiä kohtia. Kuin eläisin Yearworldissa.

Aamulla käyn Kuopion taidemuseossa. En ole sielläkään käynyt vuosikausiin, joten aluksi ihmettelen, näinkö pieni se olikaan. Mutta kyse onkin vain taidelainaamon huoneesta. Varsinainen näyttely, seinäkaupalla sarjakuvia, on siellä mistä tilat palautuvat mieleen. 



Enpä nytkään olisi museoon tullut ellei kyse olisi juuri sarjakuvataiteen esittelystä. Näyttelylle valittu muoto, sarjistyylin laventaminen maalauksiin, veistoksiin, freskoihin, installaatioihin, videoihin, jopa taikalyhdyksi, on kerrankin näkemisen arvoinen – missäpä tällaista olisi kootusti muutoin esillä. Parhaiten jää mieleen viitostietä esittävä installaatio, koska sarjakuva ”sekventiaalisena taiteena” tulee siinä nokkelimmin sovelletuksi.
 
Kirkas ja leuto tammikuinen päivä on aivan muuta kuin millaisena Kuopion tammikuun muistaa lapsuudesta: tammimarkkinoiden aikaan kaikki on pimeää ja helvetillisen kylmää ja saamme koulusta iltapäivän vapaata mennäksemme torille joka on täynnä savunkärylle löyhkääviä kojuja ja possujen näköisiä paksutakkisia miehiä kiertelemässä maisematauluja ja stripparibussia.

Mikään tässä kaupungissa ei ole luontevaa jos on täällä kasvanut ja täältä pois päässyt. Tämän kaupungin rytmi on pelkkää saranoiden narinaa.
Tämä kaupunki hengittää vain vesistönsä ansiosta.
Tämä kaupunki esittää elävää maalaiseksi tekeytymällä.
Täällä uskontona on nurkkakuntaisuus.

Silti tänne on tultava uudelleen jo viikon kuluttua.
Nurkkakuntaisuus velvoittaa, jos ei ole maailmallakaan nurkkia kauemmaksi päässyt.


Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 15. tammikuuta 2025

 

15.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-5) KOOSTUVAT:


2 sivua: Haastisjuttu Samuli Putrosta. Naistenlehtipsykobabblea miehen kriisistä ja rokkikukon nöyrtymisestä, sijoitettu K-osastoon Putron esikoiskirjan varjolla. Puolet kuvaa.
Uutisarvo * | Journalismina *


1 sivu: Haastisjuttu tv-sarjasta, jossa isä ja poika ulkoilevat luonnossa. Varmasti eksoottista hesalaisille. Kulttuuriin ei saada kehystettyä edes vahingossa.
Uutisarvo ** | Journalismina **

3/5 sivua: Teatteriarvio Puoli-Q:n Mannerheim-näytelmästä. Maria Säkö on lähes aina lukemisen arvoinen arvioija, oikeasti tulkitseva ja kriittinen, mutta hänkin alkaa pulppuamaan femimaanista kukkaispuhetta kun kyse on tanssiteatterista tai performanssista, kuten tässä ”ilmavassa näyttämörunoelmassa” joka ”katsoo miehen varjoon jääneitä naisia”. Puolet jutusta mennään naisidentiteetistä hallusinoiden.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/4 sivua: ”Kommentiksi” naamioitu somejuttu siitä, että pop-tähti on _maininnut_ Variety-lehdessä nimeltä Renny Harlinin. Voiko tämän alemmin amerikkarähmälleen heittäytyä? Tuomas Kokolle akuankka-mitali tästä.
Uutisarvo - | Journalismina -

1/7 sivua: Uutinen että kantritähti esiintyy Trumpin seremoniassa. Samaa nyhtöjenkkikauraa kuin yllä.
Uutisarvo * | Journalismina *


Lisäksi 1 sivu kansikuvaa.


Kokonaisuuden arvio:
'He tekevät sen itse'.