KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TULEVIA TAPAHTUMIA 2022

"Pakollisesti lapselliset" ilmestyi jo.

27.2.-3.3. mökillä Savossa

23.4. LOJP-näytelmäni ensi-ilta




sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Tänään äänestetään alusvaatteissa


Sunnuntaina klo 9–20 suomalaiset äänestävät ensimmäistä kertaa alusvaatteissa. Erityisohjeet sisältävät käytännössä jo kaikille tutut, kiveen hakatut toimet: äänestyspaikoilla on Ylen tietojen mukaan "hyvä tuuletus" ja pintoja pestään. Yksi erikoisempikin ohjeistus löytyy: äänestäjä voi halutessaan tuoda oman "kynänsä" äänestyspaikalle. Näin voi välttää tarttumasta koko kylän lähmimään kuulakärkeen, joskin säntillisen desinfioinnin pitäisi pitää huolta senkin puhtaudesta. Eristyksissä olevien äänestys alusvaatteissa voi tapahtua esimerkiksi autosta käsin tai ulkopuolelle tuodulla kopilla.


Alusvaatteissa valitaan uuden hyvinvointialueen korkein päättävä elin.




sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kevään kirjatoiveet

Keväällä on luvassa yllättävänkin paljon spefiä. Muissakin uutuuksissa riittäisi varmasti luettavaa, mutta spefi on edelleen se ainoa kirjallisuuden alue, joka jaksaa herättää uteliaisuuden kirjoittajiensa MIELIKUVITUKSESTA eikä vain tekniikasta ja aihevaltauksista.

Kaikki arvostelutoiveet perustuvat Risingin uutuuslistauksiin ja päätyvät pääasiassa Porttiin jos ovat päätyäkseen:


Don DeLillo: Hiljaisuus (Tammi)

Per Faxneld: Uhripuu (Haamu)

N. K Jemisin: Obeliskiportti (Jalava)

Maarit Verronen: Orionin vyö (Aviador)

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa (WSOY)

Jyrki Vainonen: Täytetyt (Aula)

Olaf Stapledon: Tähtien tekijä (Basam)

J. R. R. Tolkien, Carl F. Hostetter: Kirjoituksia Keski-Maasta (WSOY)

Tiina Raevaara: Sielujen syöveri (Like)

Ray Bradbury: Ukkosen jyrähdys ja muita tarinoita (Vaskikirjat)

Alastair Reynolds: Eversio (Like)


Genressä tuntuu olleen koko 2000-luvun ajan meneillään sukupolvikamppailu, jonka vuoksi scifin ja fantsun tekijät tyytyvät tutun kertaamiseen ideoihin luottamisen sijaan, ehkä siksikin, että jos kauhu myy niin hyvin vanhoin keinoin niin miksipä ei muukin genrekama. 

Joululomalla luin kolme umpimielisen henkilökeskeistä avaruusoopperaa, aivan kuin kirjoittajat pelkäisivät ajatella ja kuvitella alalajin tarjoamissa maailmanrakennuksen puitteissa. Simon Jimenezin Vanished Birds oli saanut kiittäviä arvioita, mutta osoittautui välttäväksi tieteisfantasiaksi, jossa uskonnollinen paatos on korvattu YA-henkisellä uusperhepaatoksella. Aivan kuin lukisi poliittisesti korrektoitua O.S. Cardia (Worthing-saaga?) ilman Cardin juonellista neuvokkuutta.

Hyvin samanlainen oli asenne Adrian Tchaikovskyn uudessa (Shards of Earth) sarjan avauksessa: tähtialuksen miehistö on täydellinen perhe ja työporukka samassa tilassa. Juoni ja maailmankuvaus ovat molemmissa kirjoissa ikäviä velvoitteita, galaktinen valtakamppailu väkinäinen kuvio jossain hyvin kaukana taustalla. Ja sitten siellä on vielä pakolliset queer-tokenit, kuten Tchaikovskylla Olli-niminen kyborginaisoletettu.


Luin Jimenezin ja Tchaikovskyn romaaneja sentään sata sivua ennen kuin luovutin. Tim Prattin The Wrong Stars kahlasin jopa puoliväliin ja sitten luin loppuluvun, jossa mikään ei yllättänyt. Ja myös Prattilla alus puolikoomisena työyhteisönä on tärkeämpi kuin ideointi genretrooppien pohjalta. Turvallista kuin YA uunikintailla käsitellen.


Niinpä talven spefistä parasta on ollut Adam Robertsin hurtinhölmöön vitsailuun luottava The Real-Town Murders, joka sentään tuntui genreään rakastavan kirjailijan työltä eikä tv-sarjan pilotiksi hahmotellulta Firefly-kopiolta.

Kevään kirjoista ylivoimaisesti kiinnostavin on puolestaan Stapledonin Star Makerin suomennos. Jo julkaisuvalintana se on niin hämmästyttävä genresivistyksen osoitus, ettei sellainen pitäisi olla mahdollista Suomessa, ja kumminkin on. Genre ei siis piileksikään marginaaleissa vaan jossain kollektiivisessa odotustajunnassa...






tiistai 4. tammikuuta 2022

Toinen vuosi taiteilijakuplassa

 

Minun apurahani kauniimpia kuin teidän palkkapussinne.

Se on viileä lohtu, mutta sellaista on kaikki lohtu tässä materiaalisessa maailmassa. Jopa julkaisevassa elämäntavassa tai juuri siinä. Että mitään ei tunnu saavan aikaiseksi osoittaakseen merkityksensä maailmalle ja kun vuoden lopulla summaa tekemisiään niin muuta ei keksi sanottavaa teille, edustamalleni keskiluokalle, kuin että sentään minun laihat taiteilija-apurahani ovat periaatteellisesti kauniimpia kuin teidän lihavat ansiopalkkapussinne. 

Toki tässä on se peli- ja moraaliopillisesti tasoittava tekijä, että teidän verorahoistanne maksetaan minun taiteilijapalkkani journalistina. Samoin: teidän porvarillisen julkisuutenne palstatilaa minä syön osaltani lunastaakseni olemassaoloni tässä maailmassa. Jopa näin: se porvarilliselta julkisuudelta anastettu palstatila merkitsee minulle palkkiona paljon enemmän kuin kuukausittainen tilinsiirto valtiolta.

Oikeastaan vuoden 2021 vaikuttavin kirja olikin sattumalta (kirjastosta) löytynyt "Hawking tyrkyllä", jossa käydään huolellisesti lävitse, miten tieteenkin saralla ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa julkisuuden vuoksi. Mitään muuta olemassaolon tapaa ei tunnu enää olevan tarjolla kuin se MITEN saadaan julkisuudesta viipale. 

Se, että vuonna 2021 julkaisemastani kirjasta ei ole ilmestynyt yhtäkään lehtijuttua eikä kritiikkiä, kieltämättä helpottaa omien julkisuusroolien erottamista toisistaan. Se puolestaan helpottaa sitä opettajan työtä, että esittelee kaikkia osapuolia (kirjoittajia, julkaisijoita, lukijoita) kunnioittaen, millaista toimintaa on luova tietokirjoittaminen Suomessa 2000-luvulla.


Minun olemassaoloni numeroperusteet vuodelta 2021:

Kalevala-fantasioista haastattelujuttu Porttiin (kirjoitettu jo 2020)
Maailmanrakennuksesta artikkeli Onnimanniin (ilmestyy 2022)
Genrekustantajista artikkeli Kulttuurivihkoihin
Sukupolvialuksista artikkeli Porttiin
Stanislaw Lemistä artikkeli Porttiin
Orwellin kääntämisestä haastisjuttu Kulttuurivihkoihin (ilmestyy 2022)
Kirjastojen genrehyllykokoelmista artikkeli Oppianin kirjaan
Tietokirjakritiikin pajasta raportti Tiedetoimittajaan (ilmestyy 2022)
Sasa Salmelasta haastattelujuttu Kansan Uutisiin (ilmestyy 2022)
+ 4 kirjallisuutta esittelevää lehtiartikkelia Aamulehteen


YHTEENSÄ:
12 artikkelia (kun lasketaan pois 2020 kirjoitettu juttu)
21 arvostelua (16 Porttiin, 1 Agricolaan, 1 Onnimanniin, 3 Kiiltomatoon)
5 kolumnia (Kulttuurivihkoihin)
1 kirja


Edellisenä vuonna 2020 olemassaoloani puolustava saldo oli:

7 artikkelia
24 arvostelua
5 kolumnia
3 kirjaa (1 kauno, 2 tieto)

Proosan puolella lukemat 2021 ovat kehnot tai laiskat. Nanowrimoa sain aikaiseksi 1K sanaa, en edes 10K kuten viime vuonna. Toisaalta pidin syksyllä 2021 enemmän lähiopetuskursseja kuin mitä olen pitänyt sitten 2006 Turusta lähtemisen. Veihän se aikaakin niihin keskittyminen.

Vuoden 2020 perusteellisemman työkansalaisen tilityksen voi lukea:
http://bitteinsaari.blogspot.com/2020/12/piiloporvarina-keskiluokan.html

 

Näissä tunnelmissa lähdetään kolmanteen taitelija- ja ruttovuoteen.