10.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-7) KOOSTUVAT:
1 3/5 sivua: Mistä tahansa aiheesta saa kulttuuria, kun siitä on tehty dokkari. ”Bhutanin asukkaiden onnellisuusmittaus” -aihe myydään rinnastuksella suomalaisten ”onnellisuuteen”. Dokkareiden totuusarvosta tai ao. dokkarin tyylistä juttu ei kerro mitään. Olisin onnellisempi jättämällä tämänkin jutun lukematta.
Uutisarvo ** | Journalismina *
4/15 sivua: Kommentti UMK:n avauskappaleesta. Toimittaja vertailee kappaletta muihin nykyiskelmiin. Juttu kolisee tyhjyyttään kuten viereinen Bhutan-juttu, mutta sentään kukaan ei lue tällaista painettua some-postausta olettaen sen liittyvän taiteeseen. Tai journalismiin.
Uutisarvo * | Journalismina *
2/15 sivua: uutisjuttu Keskisuomalaisen muutosneuvotteluista.
Uutisarvo * | Journalismina **
2 sivua: Elokuva-arvioita, vain kolme tähteä Emilia Pérez -elokuvalle, koska se liian ”ohuesti” (julistaa Leena V) ”purkaa varsinaista aihettaan: maskuliinisuutta, joka pitää näpeissä kokonaisia valtioita”, mutta peräti neljä tähteä Babygirl-pornofilmille, koska Nicole Kidman (julistaa Maija A) ”tekee Romysta surua, pelkoa, halua ja tyyneyttä tihkuvan naisen, jonka vähäeleinen äärimmäisyys tuo mieleen jopa Chantal Akermanin elokuvan Jeanne Dielmanin (1975) nimihenkilön.”
Näin ovat Leena & Maija taas osoittaneet äijille paikkansa, kun kuusikymppinen Nicole Kidman manifestoi heille mediaseksin viittäkymmentä dollarisävyä.
Uutisarvo ** | Journalismina *
1 sivu: uusien podcastien esittelyjä, jotain uutisen ja arvion välimailta. Ilmeisesti suomalaisten podcastien tarjonta on samaa luokkaa kuin halpamarketin fileesuikaleet viereisellä sivulla, joten paljoa analyyttistä sanottavaa ei voisikaan olla. Kuluttajansuojana juttu täyttää paikkansa. Tosin jos Sarjakupla-podcast on ”mainio tapa sivistää itseään”, niin onko sivistyksen lähtökohta sama kuin HS:n oletetulla lukijalla ja haluanko tosiaankaan tietää tähän vastausta?
Uutisarvo ** | Journalismina **
Lisäksi yksi sivua mainosta ja osaston kansikuva.
Kokonaisuuden arvio: Pitäisi olla iloinen, että edes elokuva-ala, jos ei kirjallisuus, on niin isosti edelleen esillä HS:ssa, mutta kriitikoiden femimaaniset vuodatukset sumentavat vähäisetkin mahdollisuudet persoonallisiin näkemyksiin uutuusfilmeistä. Ennemmin lukisin laiskaa reportaasia liekehtivästä Hollywoodista kuin ideologista pakkopullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti