14.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-4) KOOSTUVAT:
1 2/5 sivua: Haastisjuttu, jo kolmas pitkä juttu jolla HS lypsää näkyvyyttä television ”hittisarjalle”. Varsinainen sisältö on copypastettu Laura Malmivaaran (sähköposti?)vastauksista, joten toimittajalta on mennyt ehkä puoli tuntia jutun tekemiseen.
Uutisarvo * | Journalismina *
3/5 sivua: Televisioarvio japanilaisesta suoratoistosarjasta. Keskeistä sarjassa ovat arvioijan mukaan ”ruoanlaitto- ja ateriointikohtaukset” sekä perhetapaamiset. Mitäpäs muuta Japanista tarvitsisi tietääkään? HS:n runsaiden tv-arvioiden varsinainen tarkoitus onkin sen mielikuvan rakentaminen, että HS on yhtä ja samaa olohuonetta keskiluokan kanssa.
Uutisarvo * | Journalismina **
2/5 sivua: Televisioarvio sairaalasarjasta, joka on arvioijan mukaan ”kimppu kliseitä”. Miksi se sitten pitää esitellä valtakunnallisen lehden kulttuurisivuilla?
Uutisarvo - | Journalismina -
3/5 sivua: Kuopiolaisten viulufinaalista uutisjuttu, jota ilman koko kulttuuriosasto olisi pelkkää tv-liitettä. Ajatella että joku maksaa tällaisesta sanomalehdestä. Tarkemmin ajatellen: minähän se olen. Nyt kohti Kuopiota.
Uutisarvo ** | Journalismina **
Lisäksi 4 sivun osastossa 1 sivu kansikuvaa, jonka sisältö on sama kuin kakkossivusta puolet vievä kuva, jota on aiemminkin kierrätetty HS:ssa yhtä isona palstantäytteenä.
Kokonaisuuden arvio: ”Ruoka oli pahaa, mutta onneksi annos oli pieni.” Kouluarvosanat sopivat kuin "kimppu kliseitä" tähän HS:n kulttuuriosioon. Numeroita ei kulttuurin yhteydessä tohdi käyttää ja tähtiäkin vain siksi, että itsehän he katsovat sen nykykulttuuriin sopivaksi.
Kiitos: terävää ja hauskaakin analyysiä. Kuntoa näyttää löytyvän.. Joten blogistille verkkarit päälle, piikkarit jalkaan ja kentälle? Tekemään HS:n kulttuurisivua?
VastaaPoistaLehtijuttuja olen itse tehnyt lähinnä kulttuurilehtiin. HS:n kulttuuriosaston laatua arvioin maksavan, tamperelaisen lukijan roolissa. Harva hesalainen tuskin tietääkään, että näitä HSn kulttuurijuttuja julkaistaan yhä enemmän myös Aamulehdessä, esimerkiksi kaikki HS:n tv- ja elokuvakritiikit täyttävät myös Aamulehden B-osion. Kyse ei ole niinkään Sanoma-yhtiön säästöistä, avustajapalkkiot kriitikoille ovat niin vaatimattomia, vaan silkasta mafiamaisesta periaatteesta: tamperelaistenkin on pakko lukea mitä HS on maailmasta mieltä.
VastaaPoista2000--luvun vaihteessa osallistuin Ylen järjestämään projektiin, jossa joukko kirjoittajia arvioi HS:n juttuja päivittäin julkisessa blogissa, kukin vuorollaan. Sekin oli, muistaakseni, nimeltään Hesari-harava ja järjestetty jopa yhteistyössä/ymmärryksessä HS:n kanssa. Sellaista tarvittaisiin valtakunnallisen lehden koottuun kansalaispalautteeseen edelleen.
Noin muuten: tämän kriitikon olisi tosiaan syytä urheilla pysyäkseen taistelukunnossa näitä etelän mediamafioita vastaan. Juuri nyt vaivaisenluu on tuskallisen kipeä piikki- eli nastakengissä luonnollista liukkautta vältellessä... elämäni metafora...
Kiitos, blogisti, tiedoista. HS:llä on tosiaan hegemonia suomalaisten lehtien joukossa. Hesarin nykyinen kulttuuriosasto on matalatasoinen. Sen kirjoittajilta puuttuu näkemyksellinen kunnianhimo. Miten se voisi näkyä? Se, että osastoon kirjoittavat osaisivat ja uskaltaisivat - ohi tuttavapiirin - olla analyyttisiä ja vaatia enemmän kuin mitä yleensä kulttuurin tarjonnassa on esillä. Ehkä sellainen asenne ei voi löytyä autoja ja muuta ei-ekologista mainostavasta lehtiyhtiöstä. Sinänsä HS:n valopilkkuja ovat minulle esimerkiksi Ville Ranta ja jotkut harvat toimittajat, joita heitäkin lehteen työskentelee. - Jalkaongelmasi. Harmi juttu.
VastaaPoista