Yleensä nukun Kuopiossa paremmin kuin Tampereella, mutta nyt katkonaisesti, eikä ole edes pädiä mukana yökirjaa lukeakseni. Mieluiten avaisin läppärin ja tekisin tekstiröitä ollakseen parempi ihminen kuin ne jotka käyvät päiväröissä. Mutta öisten tuntien tarkoituksettomuudesta on tullut ainoa vapauden muoto, josta ei tarvitse tuntea katkeruutta eli miettiä että nyt alkaa jo kolmas vuosi ilman elättävää apurahaa ja oikeaa ryötä. Sytytän valon ja luen Farmerin Dayworldia. Sen päähenkilöön, ”daybreakeriin”, on helppo samaistua. Olen lukenut kirjan edellisen kerran joskus 30 vuotta sitten mutten muista siitä kuin yksittäisiä kohtia. Kuin eläisin Yearworldissa.
Aamulla käyn Kuopion taidemuseossa. En ole sielläkään käynyt vuosikausiin, joten aluksi ihmettelen, näinkö pieni se olikaan. Mutta kyse onkin vain taidelainaamon huoneesta. Varsinainen näyttely, seinäkaupalla sarjakuvia, on siellä mistä tilat palautuvat mieleen.
Enpä nytkään olisi museoon tullut ellei kyse olisi juuri sarjakuvataiteen esittelystä. Näyttelylle valittu muoto, sarjistyylin laventaminen maalauksiin, veistoksiin, freskoihin, installaatioihin, videoihin, jopa taikalyhdyksi, on kerrankin näkemisen arvoinen – missäpä tällaista olisi kootusti muutoin esillä. Parhaiten jää mieleen viitostietä esittävä installaatio, koska sarjakuva ”sekventiaalisena taiteena” tulee siinä nokkelimmin sovelletuksi.
Kirkas ja leuto tammikuinen päivä on aivan muuta kuin millaisena Kuopion tammikuun muistaa lapsuudesta: tammimarkkinoiden aikaan kaikki on pimeää ja helvetillisen kylmää ja saamme koulusta iltapäivän vapaata mennäksemme torille joka on täynnä savunkärylle löyhkääviä kojuja ja possujen näköisiä paksutakkisia miehiä kiertelemässä maisematauluja ja stripparibussia.
Mikään tässä kaupungissa ei ole luontevaa jos on täällä kasvanut ja täältä pois päässyt. Tämän kaupungin rytmi on pelkkää saranoiden narinaa.
Tämä kaupunki hengittää vain vesistönsä ansiosta.
Tämä kaupunki esittää elävää maalaiseksi tekeytymällä.
Täällä uskontona on nurkkakuntaisuus.
Silti tänne on tultava uudelleen jo viikon kuluttua.
Nurkkakuntaisuus velvoittaa, jos ei ole maailmallakaan nurkkia kauemmaksi päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti