3.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-8) KOOSTUVAT:
1 sivu: Nosferatu-elokuvan Arvostelu, kuvitus vie miltei puolet jutusta. Jutun uutiskärjeksi on nostettu, että uusi versio ”kasvattaa naisen osuutta yllättävällä tavalla”. Tämä on ollut HS:n kulttuuriosaston toistuva ideologinen sanoma viime vuosina ja tekee jutuista samanhenkistä aatteellista mössöä, joiden lukeminen tuntuu yhdentekevältä. Kriitikko M-P Heikkinen ei kuitenkaan ole sisäistänyt ihan lehtensä aatetta, vaan luonnehtii elokuvan taiteellista sisältöä tältä osin näin: ”Elleniä panettaa, mutta hänet huumataan uneen eetterillä.”; ”Loppupuolella kouristellessaan Ellen näyttää siltä kuin purisi kielensä poikki, koska yhteiskunta on joka tapauksessa kuuro hänen puheilleen.” Tällaista HS tarjoilee taidekritiikkinä. Sivun mittaisessa jutussa on kolme lyhyttä kappaletta (alkaen ”Tunnetta on mukana…”), jotka liittyvät elokuvan ilmaisukieleen ja elokuvaan mediana. Kaikki muu on sisällön ja tekijöiden referointia.
Uutisarvo ** | Journalismina **
2/3 sivua: Suuri gangsterisota -elokuvan uudelleenjulkaisusta Kommentti. Jutusta puolet (Pertti Avola) käsittelee elokuvan eri mittaisia versioita ja puolet ohjaaja Leonen uraa. Itse filmin taiteellisesta annista on kaksi lyhyttä kappaletta, lisäksi muistetaan kommentoida (puolustellen) elokuvan raiskauskohtauksia.
Uutisarvo * | Journalismina **
1/3 sivua: Real Pain -elokuvan Arvostelu. Perinteinen juonen selittämiseen keskittyvä arvostelu. Edes tekijöistä ei kerrota paljoa, saati indie-filmien tyylistä. Kriitikko Avola antaa elokuvalle neljä tähteä, mutta maailmalla tätä on pidetty indie-tussahduksena. Ylipäänsä HS:n leffa-arvosteluihin EI kannata luottaa, silloin kun kriitikko kehuu filmiä, mutta tyrmäävissä arvioissaan jopa HS on lähes aina oikeassa. Tämä tietysti johtuu nykypäivän elokuvamediasta eikä HS:n tarkkaavaisuudesta.
Uutisarvo ** | Journalismina **
1 1/3 sivua: Uutinen Konflikti-tv-sarjan ja Puolustusvoimien yhteistyöstä; miltei puolet koostuu kuvasta. Erittäin ajankohtainen juttu, jossa moni kriittinen kysymys jää tekemättä, ehkä siksi, että HS:lla on nykyään vähintäänkin herkkä suhde P.voimiin.
Uutisarvo **** | Journalismina ***
2/3 sivua: Uutinen tulevan vuoden pukeutumistrendeistä; puolet koostuu kuvituksesta. Juttu on yhtä pinnallinen kuin aiheensa. Ekologinen näkökulma loistaa poissaolollaan, vaikka HS:n muilla osastoilla käsitellään jatkuvasti vaatemuotien pikakulutusta.
Uutisarvo * | Journalismina *
2 sivun Näyttelyarvio Eija-Liisa Ahtilan töistä; yli puolet koostuu kuvituksesta. Ilmeisen olennainen uutisjuttu, jos Ahtila on tunnetuin suomalainen nykytaiteilija, mutta kirjoittaja ottaa aiheensa arvokkuuden itsestäänselvyytenä. Ainoa Ahtilan taidetta avaava osuus on parin kappaleen selitys ”ekologinen kerronnan” keinoista ohjata katsojan huomiota. Jos tämä olisi jutun kantava idea, olisi arviolla kestävääkin arvoa. Nyt urauutisoinnin ohella vain sisäänlämpiävää taideaatetta ja ”ekologisen” itseisarvona esittelevää kukkaispuhetta. Valtaosan jutusta syövä kuvitus olisi muuten paikallaan havainnollistamassa Ahtilan teosten erilaisuutta, mutta sitä ei käytetä arvioimisen tukena, vaikka juttu on luokiteltu "arvioksi".
Uutisarvo ** | Journalismina **(*)
Lisäksi 1 sivu mainoksia ja 1 sivu osaston kansikuvaa.
Kokonaisuuden arvio: Selvästi parempi uutisarvoltaan kuin edellisen päivän k.osasto, mutta myös tyypillisissä kohdissa hävettävän epäkriittistä journalismia.
Hyvä että blogisti kiinnittää huomiota Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksien kuvajournalismiin. Se on pitkään tuntunut merkilliseltä, ja harmittavalta. Usein HS painattaa juttujen kohdehenkilöistä jopa A 3-luokkaa lähenteleviä valokuvia. Ne eivät yleensä tuo lisäarvoa jutuille. Mielestäni A 5-koon kuva - yksikin riittää monesti - kertoo useimmista aiheista tarpeeksi.
VastaaPoista