Sonettikuu: #30

 

 

 

Sonetti #30

Shakespeare	When to the sessions of sweet silent thought I summon up remembrance of things past, I sigh the lack of many a thing I sought, And with old woes new wail my dear time’s waste:
Cajander	Kun menneisyyden muistot alan haastaa    Hiljaisten aatosteni neuvostoon,    Kun näen kuink' aika kaiken multa raastaa,    Niin taaskin vanhain tuskain vallass' oon.
Tynni	Kun haastan menneisyyden muistoineen hiljaisen ajatuksen käräjille, niin huokaan monta etsimääni seikkaa, kallista ajan viemää vaikeroin.
Simonsuuri	Kun lempeiden ja hiljaisien ajatusten käräjille kutsun menneen ajan muistot, huokaan monen tilaisuuden menetystä, suren vanhaa murhetta, tuhlattua aikaa.
Saukkoriipi	Kun pohdiskelun päätösistuntoon saan koolle kaikki menneisyyden haamut, kun armain aika vanhain haaskioon ja puuttuvia huokaan pitkät aamut,

 

Sonettikuu: #29

 

 

 

Sonetti #29

Shakespeare	When in disgrace with fortune and men’s eyes I all alone beweep my outcast state, And trouble deaf heaven with my bootless cries, And look upon myself, and curse my fate,
Cajander	Kun onnen hylkynä ja ihmisten    Osani kurjuutt' itken yksinäni    ja turhaan huudan kuuroon taivaasen    Ja inhostuen kiroon päiviäni,
Tynni	Kun ihmisten ja onnen syrjimänä osani katkeruutta itken yksin ja suotta huokaan kuuroon taivaaseen, itseeni katson, tähdet kiroan,
Simonsuuri	Kun onnen epäsuosiossa, syrjässä katseilta itken yksin hylättyä asemaani, kiusaan avuttomin huudoin kuuroa taivasta ja tutkin itseäni kiroten kohtaloa;
Saukkoriipi	Niin ihmisten kuin Onnen vieroma yksinään itken osaa outolaisen, kuuroa taivasta saan kiusata, kirota kohtaloa kurjimmaisen,

 

Sonettikuu: #27

 

 

 

Sonetti #27

Shakespeare	Weary with toil, I haste me to my bed, The dear respose for limbs with travel tir’d; But then begins a journey in my head To work my mind, when body’s work’s expired:
Cajander	Kun vuoteeseen mun ajaa uupumus    Ja raukeet raajat lepoa kun haukoo,    Niin päässän' uusi alkaa vaellus,    Ja hengen alkaa työ, kun ruumiin taukoo.
Tynni	Väsyttää vaiva, riennän vuoteeseen, ojennan matkan jälkeen jäsenet, vaellus alkaa silloin aivoissani, kun ruumis lepää, mieli askaroi.
Simonsuuri	Vaivoista uupuuneena riennän vuoteeseen, väsyneiden jäsenten omaan lepopaikkaan, vaan päässä alkaa päivänmatka, vaivaa mieltä kun ruumis vaipuu uneen.
Saukkoriipi	Uuvuttaa taival, kiire nukkumaan, jäsenet on raskaat jälkeen matkan. Jos ruumis väsynyt, pää valveillaan ja mielessäni vielä matkaa jatkan.

 

The Year's Top Robot and AI Stories (antologia)

 

Pääsiäislomalla oli matkalukemisena ihan muuta kuin Shakespearea. Scifi-novellien antologiat ovat nykyään ainoa keino löytää edes sattumankaupalta uusia osaavia genrekirjailijoita maailmalta... eli anglovyöhykkeeltä. Tämä The Year's Top Robot and AI Stories -antologia (2025) on tyypillinen tapaus, jossa on pari kirjallisesti fiksua yllätystä, muutama koominen viihdepala veteraanikirjoittajilta (Liu, Morrow, Larson), ja sitten runsaasti tasapaksun toimintafilmin tapaan eteneviä kertomuksia. 

Antologioita (siis ulkomaisia!) ei pitäisi koskaan ostaa kuin käytettyinä, sillä koskaan ne eivät ole hintansa väärti, ETENKÄÄN milloin niiden väitetään koostavan "vuoden parhaat" jostain aiheesta.

Tässä The Year's Top Robot and AI Stories -kirjan (2025) novelliluettelo kustantajan juonitiivistelmin ja perässä ("OIKEASTI") oma makuarvio kustakin:

“The Lark Ascending” by Eleanna Castroianni — A robot aids a girl whose memory has been erased by the government. OIKEASTI: Tynkä ja pointiton scifi-satu *
“The Best Version of Yourself” by Grant Collier — A corporation offers a brain procedure that allows everyone to become the best version of themselves via nanobots.  OIKEASTI:  Dystooppisella singulariteetilla pelaava ajatusleikki, aidon filosofinen, kokoelman ainoa aidosti yllättänyt novelli ****
“Death and the Gorgon” by Greg Egan — A sheriff investigates the collapse of a cryogenic storage facility with the help of an AI.  OIKEASTI: Ylipitkä kuin pala romaania, hyvä idea ilman kehittelyä, Egania heikoimmillaan *
“The Indomitable Captain Holli” by Rich Larson — An AI with unclear motives presents itself as a pirate to a young girl who’s eager for adventure.  OIKEASTI: Kyberpunkkia lapsen ja teinin näkökulmasta, hyvä toimintakeskeinen flow  ***
“Three Views of a Parking Lot” by Ken Liu — A parking lot becomes a lens into humanity's forgotten spaces as viewed by a small robot searching for meaning.  OIKEASTI: Somaa ja näppärää kuvailua, ei tarvitse kertomusta, tarkka mutta turhan pixarimainen maailmanrakennus **
“The Optics of Infinity” by James Morrow — An AI aboard a space telescope suffers from anxiety attacks as it travels toward the Alpha Moment.  OIKEASTI: Huumoriscifinä venytetty, silti omalla tavallaan kovaa scifiä **
“Burned Like Coal” by T. R. Napper — Two women and an AI infiltrate a power plant.  OIKEASTI: YA-scifiä tylsimmillään, tympeän moralisoiva ja laskelmoitu *
“Arazem-2 Is Waiting for a Letter” by Amal Singh — A robot grows frustrated with its retirement. OIKEASTI: Söötti lo-tech robottitarina, mutta vailla omaa ideaa ** 
“The Robot” by Lavie Tidhar — A general-purpose robot goes about its duties for nearly six hundred years.  OIKEASTI: Ylipitkä robottisatu, liian perinneuskoinen; aivan muuta kuin mitä odotin Tidharilta *
“Tepid War” by Jay Werkheiser— A product manager in Manhattan goes about his daily routine amidst a war that does not target civilians.  OIKEASTI: Rutiinimaista huumoriscifiä jossa bisnes rinnastetaan sotaan; tylsä romanssirakenne *
“Nine Billion Turing Tests” by Chris Willrich — During a flooding event in Silicon Valley, a software engineer grieving the loss of his wife struggles with both people and AIs.  OIKEASTI:  Cli-finä pätevä ja aidosti sympaattinen henkilökuvaus, jossa täydellinen loppuyllätys ***

 

Tukkateatteri: Rikhard III (näytelmä)

 

William Shakespeare: Rikhard III
Tukkateatteri, ensi-ilta 31.3. 2026
Ohjaus: Katri Häti
Lavastus: Antonio Canals 

 

Kesken sonettikuuta lienee syytä sanella muutama muistiinpano tuoreimmasta paikallisesta Shakespeare-toteutuksesta, Tukkateatterin Rikhard III:sta, etenkin kun kyseessä on sen suurin tuotanto, ainakin teatterin omalla kamarinäyttämöllä. Myös ohjaajalleen Katri Hätille se on ollut isoin ohjaustyö, tavallaan myös henkilökohtaisin, koska Katri on aikoinaan tehnyt opinnäytteensä kyseisestä näytelmästä.

Sovitukseltaan näytelmä on kaikin tavoin perinteitä kunnioittava eli luvassa on paljon sisääntuloja ja poistumisia näyttämölle/ltä, sekä kaikki alkutekstin runolliset sävyt säilyttävä dialogi. Se, mikä aina yllättää – vaikkei pitäisi – Shakespeare-toteutuksessa, on kielen sujuvuus harrastajanäyttelijöidenkin ilmaisussa. Vielä ensi-illassa Rikhardin repliikkien aloitukset tuppasivat muutaman kerran unohtumaan näyttelijöiltä, mutta sisällä kielessä he olivat milteipä liiankin sujuvasti eli piilomerkityksiä makustelematta. 

Rikhardissa isoin vastuu on nimiosaa esittävällä näyttelijällä. Hänen on kannettava
'juontajamainen', voisi sanoa esikertojamainen asemansa ja osoitettava repliikkinsä ironinen kääntöpuoli yleisölle, kolkon kohtelias julkipuoli suostuttelemalleen hoviväelle. En muista aiemmin nähneeni Katja Ikosta Tukan tuotannoissa, joten hänen tekemänsä itsevarma pahis, joka jaksaa erottua näyttämökuvasta, oli jo itsessään esityksen sellainen elementti, joka sähköisti aina tilanteet, kun Rikhard saapui näyttämölle.

Pitkää klassikkonäytelmää seuratessa tuli taas mieleen sekin, miksi harrastajateatterit pitävät yllä kiinnostusta teatterin mahdollisuuksiin: harrastajat joutuvat käyttämään mielikuvitusta niihin ratkaisuihin, joita laitosteatterit hoitavat rahalla ja rutiinilla. Siksi kohtausten vaihtuessa katsojan tarkkaavaisuus saa aina uuden sytykkeen: mitenkäs ne selviävät tämän kohtauksen toteutuksesta... 

Näyttelijäkiinnityksissä harrastajateatteri pystyy puolestaan käyttämään sellaisia luovia ratkaisuja, jotka laitosteatterissa olisivat lähes mahdottomia. Esimerkiksi Rikhardissa oli noitamaisen kuningattaren, Margaretin rooliin kiinnitetty seniorinäyttelijä, joka deklamoi pitkät hurjat kiroukset tavalla jollaista en ole teatterissa ennen kuullut. Lähinnä se hengästymätön totinen ilmaisu muistutti vanhasuomalaista loitsemista, joka toi Rikhardiin kauhufantasian ilmapiiriä yllättävän roolituksen ja vakaasti paahtavan esitystapansa vuoksi. Moinen sovitusratkaisu on sillä rajalla, särkeekö se kamarinäyttämöllä käytävän seurapiirimäisen varovaisen pallottelun korkeakirjallisilla repliikeillä, mutta saa Tukan sovituksen hyvällä tapaa erottumaan ja muistumaan katsojien mielessä.

 

Rikhardin ohjaaja ja näyttelijät kumartavat ensi-illassa

Pienen näyttämön ja ison roolikatraan yhdistämisessä ammattimaisin osa Tukan toteutusta oli Maken eli Antonio Canalsin laatima lavastus, jonka konseptia ehdotin patentoitavaksi, niin erikoisen modulaarisesti se mukautui kohtauksittain. Loppuhuipennuksena nähtävässä taistelussa lavasteet vedettiin kokonaan sivuille, jonne näyttämöä oli levennetty puoli metriä molemmin puolin. Näin pienillä muutoksilla näyttämötila muuttui isommaksi kuin mitä olen koskaan Tukalla nähnyt, ja taistelun koreografiaan oli saatu juuri sen verran tilaa, että se näytti siltä kuin Shakespeare-sovituksen lopputaistelun pitääkin, viitteellisen kunniakkaalta... missä Rikhardin kuolema on lopultakin aika vaatimaton tapahtuma, mutta niin kai sen pitää perinnettä (eikä Hollywoodia) kunnioittaen käydäkin. 

Monella tapaa Rikhard III on Tukkateatterin näyttävimpiä projekteja, ja silti siinä noudatetaan nuorisofutiksen tapaan periaatetta, että kaikki ketkä tohtivat pääsevät pelaamaan. Harrastajateattereiden pyöriessä paljolti naisvoiman varassa nähdään lavalla melkoinen määrä irtopartoja ja -viiksejä, mutta housuroolien huumori ei syö paljoakaan näytelmän tunnelmasta – ja Shakespearen kirjoittama komiikka näkyy ylipäänsä toimivan sujuvammin ja suvereenimmin harrastajateatterissa kuin tragiikka... mutta tämähän johtuu enemmänkin aikakaudesta kuin teatterilaitosten erilaisuudesta. 

Itse asiassa koomiset kohtaukset ovat niinkin hervottomia, että ne yhdistämällä Tukkateatteri saisi ympäri vuoden täydet katsomot vetävän pikkujoulunäytelmän. Mutta Rikhardin jälkeen toki toivoo, että muitakin WS:n klassikkoja nyt uskalletaan tuoda kamarinäyttämölle kuin muutama vuosi sitten pyörinyt Macbeth ja nyt Rikhard III.

Yli kolmetuntinen esitys (väliaika lukien) on harrastajateatterin tuoleilla maratonmainen kokemus myös katsojalle, mutta erittäin vahvasti tätä sovitusta suosittelen kokemaan jo pelkästään siitä ilosta, mitä on päästä kuulemaan Shakespearen kieltä, Matti Rossin käytännöllisen (näyttämöilmaisun) ja runollisen (kielikuvarunsaan) puolen taiten yhdistävänä suomennoksena.

Btw: Vasta loppuhuipennuksen yhteydessä tajusin, miten tasaisen varovasti taustamusiikki oli soinut. Kiitän siitä. Mikään ei teatterissa niin ärsytä kuin elokuvamaisesti tunnelmia pakkaava musiikki. 

 
Lisätiedot näytelmästä ja vuoden 2026 esityksistä:
https://tukkateatteri.fi/ohjelmisto/rikhard-iii/

 

 

Sonettikuu: #24

 

 

 

Sonetti #24

Shakespeare	Mine eye hath play’d the painter and hath stell’d, Thy beauty’s form in table of my heart; My body is the frame wherein ’tis held, And perspective it is best painter’s art.
Cajander	Mun silmän' taituri on verraton:    Se sydämmeeni kuvaa sinun sulos,    Poveni taulun kehyksenä on,    Ja näköisyys on taituruuden tulos.
Tynni	Silmäni maalari on kauneutesi kuvannut kankaallensa, sydämeeni, ja ruumiini on taulun kehyksinä. Korkeinta luokkaa on sen perspektiivi –
Simonsuuri	Silmäni esittivät taiteilijaa, kaiversivat kauneutesi muodon sydämeni tauluun; ruumiini on kehys jossa kuva pysyy, ja parhain maalari taitaa perspektiivin.
Saukkoriipi	Silmäni kauneutesi maalasi ja sydämeeni syntyi siitä kuva, sen kehyksenä oma ruumiini ja maalaus perspektiiviin pohjautuva.

 

Sonettikuu: #23

 

 

 

Sonetti #23

Shakespeare	As an unperfect actor on the stage, Who with his fear is put beside his part, Or some fierce thing replete with too much rage, Whose strength’s abundance weakens his own heart;
Cajander	Kuin ujo näyttelijä arkuudessaan    Osansa näyttämöllä turmelee,    Tai peto, joka liiaks' raivotessaan    Vihansa vimmaan vihdoin heikkenee,
Tynni	Kuin puolivalmis näyttelijä, jonka saa pelko roolistansa eksymään, tai villi peto, jolta liika raivo sydämen kuohunnallaan herpaisee,
Simonsuuri	Kuin puolivalmis näyttelijä näyttämöllä unohtaa vuorosanat peloissaan tai kuin raivopää liian kiihkeänä näännyttää sydämen hurjalla voimallaan,
Saukkoriipi	Kuin näyttelijänalku lavalla pois roolistansa eksyy hätäilyllään tai villipeto vihaa puhkuva saa kuolla oman voiman yltäkyllään,

 

Sonettikuu: #22

 

 

Sonetti #22

Shakespeare	My glass shall not persuade me I am old, So long as youth and thou are of one date; But when in thee time’s furrows I behold, Then look I death my days should expiate.
Cajander	En usko peiliin, että vanha lien, Niin kauan kuin on nuoruus seuranasi;    Mut kun sun poskiis kurtut löytää tien,    Niin multa tyhjiin juoskoon tiimalasi.
Tynni	Ei vanhuuttani näytä kuvastin, niin kauan kuin on nuoruus ikäisesi, vaan sinussa kun huomaan ajan uurteet, niin päivieni mitta täyttyköön;
Simonsuuri	Peili ei voi uskotella että vanhenen kun olet samanikäinen kuin nuoruus, vaan kun näen ajan uurteet sinussa, aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Saukkoriipi	Ei peili vanhuuttani vakuuta, vaan kasvoillasi Ajan uurrosjuovat, kun nuoruus loitontuu pois sinusta myös oman kuolemani eteen tuovat.

 

Sonettikuu: #19

 

 

 

Sonetti #19

Shakespeare	Devouring Time, blunt thou the lion’s paws, And make the earth devour her own sweet brood; Pluck the keen teeth from the fierce tiger’s jaws, And burn the long-liv’d phoenix, in her blood;
Cajander	Jalopeuralt', ahma aika, kynnet katko,    Maan anna niellä oma pereensä,    Rajulta tiikeriltä hampaat ratko    Ja Phoenix-lintu polta vereensä:
Tynni	Kuluta, Aika, jalopeuran kynnet, maan anna niellä omat poikueensa, terävät hampaat nyhdä tiikeriltä ja polta Fenix, pitkäikäinen;
Simonsuuri	Ahmatti aika, leikkaa kynnet leijonalta, pane maa nielaisemaan luomistyönsä, kisko hampaat hurjan tiikerin kidasta ja polta elävältä ikivanha feeniks.
Saukkoriipi	Leijonan kynnet loppuun kuluta, vie maalta kasvu kaunis kukinnolta, pois tiikeriltä kisko hampaansa ja Feeniks-lintu verevänä polta,

 

Sonettikuu: #18

Sonetti #18

Shakespeare	Shall I compare thee to a summer’s day? Thou art more lovely and more temperate: Rough winds do shake the darling buds of May, And summer’s lease hath all too short a date:
Cajander	Sua päivään kesäiseenkö vertaisin? Se kauneuden vertailussa hukkaa. Pianpa kuluu suvi herttaisin, Ja tuimat tuulet raastaa kevätkukkaa.
Tynni	Sinua vertaisinko suven aikaan? Ei, olet vakaampi ja lempeämpi: suloiset kevään ummut viima raastaa ja suvi joutuin irtisanotaan.
Simonsuuri	Kesäpäivään vertaisinko sinua? Olet suloisempi, tyynempi, tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun ja kesän laina kestää liian lyhyeen.
Saukkoriipi	Vertaanko kesäpäivään sinua, selkeän seesteisempää, lempeämpää? Toukokuun versot taittuu tuulissa ja kesän aika ei sen kestävämpää.