KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TULEVIA TAPAHTUMIA 2021

"Pakollisesti lapselliset" ilmestyi jo.

Alkavat kirjoituskurssini:
- Dekkarikurssi Sampolassa alkaa 18.9.
- Tietokirjoittaminen I alkaa 23.9.
- Tietokirjoittaminen II alkaa 4.11.
-Tietokirjoittaminen Porissa 24.-25.9., 1.-2.10. ja 29.-30.10.
-TietokirjakritiikkiTurussa 9.10. ja 11.12.

17.-23.10. käymme Muoniossa.

19.-21.11. menemme SweConiin jos tilanne sallii.




torstai 30. huhtikuuta 2020

Kasariaika päättyi vuonna 1990 Tukholmassa


Virallisesti vuosikymmen päättyy vasta sitä seuraavan nollavuoden lopussa. Myös itselläni helppo 1980-luku päättyi vuonna 1990, tarkalleen ottaen huhtikuun 25. päivä takanani Tukholmassa vietetty sietämättömän helppo opiskelijakevät. Päivät luin scifiä ja istuin suomen laitoksella ohjelmoimassa Macilla, illat istuin elokuvissa, mutta näiden kahden ääripään välillä vietin munkkimaisen yksinäistä ja nälkäistä stipendioppilaan elämää vieraalla maaperällä. Rytmitin budjettini siten, että söin yliopiston ruokalassa vain kerran viikossa ja muina päivinä tein yhden lämpimän aterian Kiina-kaupan halvoista nuudeleista. Illalliseksi söin yleensä yhden appelsiinin ja suklaata. Lisäksi pyöräilin joka päivä pitkät matkat kampuksen ja elokuva-arkiston (Gärdetissä) välillä, joten kevään lopulla näytin tältä:



Korona-tylsyydessä hyllyjä ja laatikoita siivotessa löysin viimein tuon 1990 kevään päiväkirjankin.



5.4. [1990]To. Päivä [Suomen kielen] laitoksella, teen niille FinskSamisk-fonttia. Metrolla Gamla Stadiin, ehdin ottaa hetken haljua aurinko, sitten Galleria Donet'iin iltavahdiksi. Iso tyhmä nainen vahtina ennen minua, miettii mitä ostaisi galleriasta. Klo 15-18.30 käy 3 asiakasta, tulevat heti kuin olisivat odottaneet minua, 2 etsii vessaa. Kirjoittelen Macchiavellin numeroita, katselen taidetta ja piereksin vain takahuoneessa. 18.30 tulee Lars, tarjoaa suklaata ja kysyy mielipidettä gallerian töistä. Metrolla Frescatille, taas pummilla. Tenttiin luku, kuolettavan tylsää.



6.4. Sadepäivä, laitoksella hiljaista, saan NyFinskSamsk-fontin jotenkuten valmiiksi. Maijalta kirje: K kuollut tulipalossa, mieskin henkihieverissä. Vasta tähän kirjoitettuna se tuntuu tajuttavalta. Kuin jokin häpeään kaltainen olisi kohdannut sukua ja kaikki tietäisivät tämän. Illalla "Potemkin" Tikanmäen orkesterin säestämänä, osuu fiiliksiin. Sataa märkää lunta.



7.4. Muistan tentissä yllättävän hyvin, mutta osa kysymyksistä törkeän hankalia ottaen huomioon kuinka kurja luennoija Wande on. Meitä on kolme kaksikielisyyden tenttijää, viivyn tunnin 10 kysymyksellä. Sitten laitoksella, kunnes Pelle, Punapää ja Jarmo tulevat tekemään Wanden 50v-juhlakirjaa. Arkistossa näen nuoren, eroottisen toverillisesti kulkevan pariskunnan, ajattelen miten ihmeellistä olisi pidellä kulkiessa ihmistä joka on vieras, kuinka todelliselta sen liha silloin tuntuisi. Unessa olen tarkka-ampuja.



8.4. DN:n mukaan västäräkki tulee säännöllisesti Tukholmaan 9. huhtikuuta. Tänään näin sen Värtanilla. Pitkä päivä, tuli Suomesta kirje etten saanut ruotsin kypsyyskokeen kieliasua läpi.



11.-15.4. Käymässä Suomessa.



17.4. Tän päivän teen käännöstä Wanden tekstistä. Wande tuo pullaa kahviosta pitääkseen minut ja Marjan ahkerana. Illalla ei tule mitään Mailiksen kurssista kun meitä vain 2 paikalla.



18.4. Wande tarjosi lounaan kun taas monta tuntia käänsin sen tekstiä. Vein [laitoksella vierailevalle] Varpiolle monisteita ja pudotin ne postiluukusta kerroksen liian aikaisin. Vielä vähän Macilla ja kirjastossa. Kapitalistista tyydyttelyä: kirjoja 800 kruunulla. Posti toi SK:lta 2 dekkaria, onneksi ohuita. Lajittelen tulleita kirjeitä, tarpeettomat roskiin.



21.4. La. Jotain täydellisen kaunista elämään kaipaisi kun ei luo pitkää proosaa. Eka virallinen kesäpäivä G-luokituksessa, +17C. Metro kaupunkiin, ympäri Södermalmia, antikvariaatteja. Valtavasti ihmisiä liikkeellä. Läpi cityn K&P:n luokse, myös A viskituiskeessa. K estää sitä menemästä ryyppäämään Sämpyn kaa. Syödään spagettia ja jauhelihakastiketta, vahvasti maustettua. K ja A nukahtavat, juttelen P:n kanssa mainonnasta. Illalla katsotaan leffa porukalla, A tarjoaa viskiä. Pimenee, K&P kertovat isistämme: palanneet jo aiemmin kerran Ruotsista, eivät osanneet  enää suomea, pidettiin idiootteina; M jäi, P palannut Ruotsiin; M ollut  yli vuoden vankilassa upseerin lyömisestä, vain P ollut Muussanin kanssa vastassa portilla. Hoipun kotiin. Mausteet räjäyttää suoliston.



22.4. Su. Vain leipää, pyöräily cityyn ja rdetin kukkuloille, ruohikolla makoilen kuin yksi sveduista, kunnes ei lukemista. Toinen hellepäivä, etelätuuli pehmyt. Syötyä nukun ohi leffan, punainen kuumailmapallo nousee ikkunaraamiin hitaasti, pullistunut uljas sydän. Illaksi Mac-huone laitoksella.



23.4. Harmaampi lämpöpäivä. Tuntui kurjalta, kokonaisuutena, kun luulin kadottaneeni kaulaliinan. Minulla oli selvä mielikuva menemisestä se kädessä kirjastoon. Jonka pitkälettikundi osoittautui suomalaiseksi, naurahti "moi'lleni". Kurjaa olikin kun ei postia ja että Mailiksen tunnit. Haluaisin oppia ymmärtämään massojen psykologiaa kuten Theweleitt. Ottaa rinnasta eli henki ei kulje, nukuttava ikkuna auki. Lähtö pelottaa.



24.4. Hellepäivä, muttei hyvä, vaikka sainkin tiedon Wanden tentin läpimenosta. Ei postia vieläkään ja hukkaan metron alennuskorttini, halpa kirjakaan ei tunnu enää halvalta. Kritiikki dekkareista, lounas, Mac-tunnit. Illalla viimein kirjat Suomi-taloon, leffakerho. Suklaan ja oluen voimalla. Fillarin vien jo Värtaniin. Yöt hyytävän kylmiä. Jokainen metromatka nyt 10 kr. Toiset kengät päätän uhrata pois laivalastistani.



25.4. Ei postia ja lähdettävä, vain Sailan halaan laitoksella. Kuuma päivä, raahaan rinkan, repun ja 2 muovikassia ensin yliopistolle, kun vien avaimet Blomhusetin lootaan, sitten metrot. Satamassa sidon nyytit fillariin, odotan autojonon keulassa. Laivaan päästyä suunnattoman helpottunut olo. Koko yön katson videoita, kylmä.



26.4. Ajan tullin ohi, pullea hyväntuulinen virkailija. Fillari ja kamat junalle, konnarikin ottaa vain 20 mk fillarista. Tampereella lämmin, taluttelen pyörän.



27.4. Ruotsin tentti taas kerran, tukahduttavan kuuma, ahdasta ja pieleen menee kuten ennenkin. Idiootti toisessa polvessa.



30.4. Nyt viides kotona olon päivä, lajittelen sängyltä pois tavarat mitä toin Tukholmasta. Puolipilveä, hieman lämpimämpi kuin klassinen vappusää. Rommia parvekkeella, Tahmelassa lohisopalla. 6:ksi hevosen lakitus, tuulee lujaa, serpentiinit ei pidä lakkia, laitan sen Yrjön päähän. Myös Tapaniset & Väätäiset katsomassa. E vie autolla Leinosten bileisiin, mukana F, Axu ja Jaakko, Pirjo raskaana, näyttää oudolta kuin uni. 9:ksi Tullikamarille. Matti J tarjoaa ison tuopin. Hämeenkatu kaaosta. Vielä Kaakinmaan kommuuni, mut siellä vain Nursoja, ei Esaa & porukkaa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Noumenon Infinity (romaani)

Kevään pitkään venähtäneenä yöpöytäkirjana on ollut Noumenon: Infinity (2019), jatko-osa kohtuullisen huomion saaneeseen Marina J. Lostetterin avaruusseikkailuun Noumenon (2017). Jatko-osa on samanlaista vanhaa vaniljaa kuin ensimmäinen teos, mutta parasta mitä siitä voi sanoa on se, että kyseessä on välttämätön täydentävä teos edelliselle. BitteinSaaren arviointi edellisestä kirjasta löytyy täältä.

Sen sijaan en osannut odottaa romaanien saavan edelleenkin jatkoa trilogiaksi (syksyllä 2020 ilmestyvä Noumenon: Ultra). Kaupallisestihan se on väistämätöntä, mutta kakkoskirjan lopetus sulkeutuu niinkin siististi, että kolmas osa voi mennä vain raskaan hörhöilyn puolelle. Tästä yhdestä ihmiskunnan mahdollisesta tulevaisuudesta ja universumista Lostetter on käyttänyt jo kaiken mahdollisen, joten on vaikea kuvitella miten mysteeriä voisi uudelleen rakentaa.

Ja mysteerin syventämisestähän tässä jatko-osassa on kysymys. Ihmiskunta pääsee viimeinkin perille siitä, miten edellisessä kirjassa löydetty BDO, Dysonin kehän tapainen rakennelma toimii. Kirjan erikoisin ratkaisu on lisätä toinen juonikuvio, joka näyttää hyppäävän aivan eri suuntaan kuin pääjuoni, mutta toki selitys senkin tarkoitukselle vähitellen aukenee. Lostetter käyttää juonien yhdistämiseen yhtä scifin vanhimpia trooppeja, mutta sen verran fiksusti, etten sitä tajunnut ennen kuin hieman ennen päähenkilöitä.

Romaanina Noumenon: Infinity on vieläkin pahemmin hajallaan kuin edellinen kirja. Sen 30-40 lukua ovat kuin sarja novelleja samasta universumista. Sarjamaisuuden vaikutelmaa lisää väkinäinen ihmiskuvaus, etenkin päähenkilöiden kohdalla. Sivuhenkilöistä löytyy puolestaan täsmälleen yksi pyörätuolikapteeni, täsmällen yksi kuuro kapteeni, ja täsmälleen yksi transnainen upseerina. Kukin heistä saa pienen poliittisesti asianmukaisen ylistyksen kertojalta, muuten he ovat pelkkiä koristeita. Näin kirjailija varmistaa paikkansa molemmissa leireissä: perinteistä avaruusseikkailua arvostavien keskuudessa BDO-ideoilla ja gender edellä spefistä intoilevien keskuudessa LGBT-täkyillä.

Tätä tällaista on amerikkalainen scifi 2000-luvulla. Poliittisesti oikeaoppisempaa kuin neukkuscifin kultakausi.

Stereotyyppiset henkilöhahmot ovat genreproosan perusta, joten nehän eivät mitään haittaisi, jollei kirjailija käyttäisi puolet romaaninsa sivuista hahmokuvaukseen. Ongelma on se, että 500 sivuiselta kirjalta odottaisi enemmän käyttöä näille hahmoille. Etenkin kun hahmot voisivat yhtä hyvin olla nykypäivän tiedehenkilöitä pitkällä ja syrjäisellä risteilyllä.

Avaruusseikkailun kannalta Lostetter ei tarjoa mitään... ajateltavaa. Etäisessä tulevaisuudessa ihmiskunta voi kyllä ylittää galaktisia etäisyyksiä "subdimensionaalisilla kuplilla", mutta keittää kahvinsa ja harjaa edelleen hampaitaan ja kärsii synnytyksenkin yhtä alkeelliseen tapaan kuin ennenkin. Todennäköisesti Lostetter on katsonut Star Trek -kaudet lävitse ja päätellyt, että kyllähän tuollaista voisi itsekin kirjoittaa.

Edes muinaisten muukalaisten rakentaman BDO:n tutkimisessa ei käytetä sellaisia käsitteitä ja teorioita, joissa näkyisi scifin KIRJALLINEN lajituntemus. Tältä osin jatko-osa on laadullinen romahdus edelliseen kirjaan nähden. Esikoiskirjan saama suosio on ehkä pakottanut pukkaamaan lisäosia liian kiireesti.

Scifiä näissä Noumenon-kirjoissa on vain tarinan mittakaava. Se riittää pitkälle. Niin se riitti Nivenin Rengasmaailma-sarjassakin. Tosin tyyliltään Lostetter on lähempänä Greg Bearin Aikatunneli-kirjoja: geometrisellä fantisoinnilla korvataan astronomisen ajattelun puutteita.

Noumenon-kirjat ovat todiste siitä, että sukupolvia pitkän tarinajatkumon kuvaaminen ei edellyttä  kirjoittajalta muuta spefististä lahjakkuutta kuin kärsivällisyys. Sukupolvialuksiakin voi hahmotella kuin lentäviä kerrostaloja, kun pitäytyy siihen oletukseen, että ihmiskunnan kulttuurinen ja tekninen kehitys pysähtyy suljetuissa oloissa lähes täysin. Moista oletusta ei muissa scifi-kirjoissa hyväksyisi ilman hyviä selityksiä. Noumenon-teokset on sitä vastoin pakko lukea niin kuin melodraamaa luetaan: tällaistakin avaruusseikkailuja lukeakseen ei ole juuri nyt paljoa vaihtoehtoja, seuraavaa Reynoldsin kaltaista visionääriä odotellessa. Jne.



tiistai 28. huhtikuuta 2020

Vuonna kahdeksanyhdeksän (opiskelijavappu)


Ryhdyin etsimään 30 vuoden takaista päiväkirjaa, mutta löysinkin vuoden 1989 ja samalla sen harvinaisen lehtileikkeen, jossa minä, Axu ja Jukka poseeraamme Pirkanmaa-kilpailun palkittuina. Siitä tuli eilen täyteen tasan 31 vuotta. Viidennen vuoden opiskelijoille arki oli silloin niin täynnä epävarmuuksia, että Pirkanmaan kirjoituskisassa voittaminen tuntui lisenssiltä taiteilijaelämään. Vaikka enemmän se vappua odottava opiskelijaelämä muistutti taiteilijaelämää kuin mikään sen jälkeen.



"26.4. [1989] Ke. Puolipilvistä, linnut lauloi yöllä. Tiskaan ekan kerran tänä vuonna, aamiaiseksi riisiä ja kalapuikkoja. Töitä olisi. Turhaan kaupunkiin, harjoitukset peruttu ja Dostojevski-luennolle en viitsi mennä kauniilla säällä. Juhon luona asentamassa kirjoituskoneen korjausnauha, viimein onnistun ja huokaan "tekniikan ihmelapsi", sitten istun koneen kannen rikki. Illalla LaardiLoordit, pelataan aamu3:een. Pääsevät Lithornesta kauas Istiaan, pojat väsyneet, tytöt pelaa heti aktiivimmin, riidellään.





27.4. To. Kirjastolla Pirkanmaan palkintojen jako, hurraamme toisillemme, kukaan ei haastattelekaan G:tä, kirjaston nainen kysyy kirjoitammeko [Axu, minä ja Jukka] ryhmänä. Luja lämmin etelätuuli, istun speedway-katsomossa. Siirrän rahaa pankista, kirjeet Miettisille. Frans ja Nöfö tarjoaa teetä & leivoksia, F vähättelee voittoani. Illasta aamuyöhön naputan kriitikko-osuutta graduun.



28.4. Pe. Herään ajoissa, pala makkaraa ja muna, mopolla yo:lle, ennen 7:ää Hämeen alueradioon. Toimittaja Järvinen jututtaa lyhyesti, luen pätkän novellia, ehdin sentään kertoa miestutkimuksesta. Pääteluokassa kopioimassa mielenkiintoisia ohjelmia ja printtaamassa kriitikkoluvun gradusta. Lämmin painostava sää. Nukun muutaman tunnin, luen Jersildiä, illan leffana "Varastettuja suudelmia", Truffaut'n viehättävä kuvau ihmisten herkkyydestä.



29.4. La. Sumu muuttuu sateeksi. Kirjoitan kriitikko-osan loppuun, teen animaatioita MovieEditorilla, F käy kysyy, mutta olen menossa Juholle; päässä yo-lakki punatähdin, repussa oluet ja nakkeja. Juhon luona tehdään riisiä ja mangopikkelsiä, telkassa leffa menee ohi J:n puhuessa syyllisyyksistä, sitten NL-Kanada-jääkiekkoa. Aina kun hurraan neukuille J riistää yo-lakin päästäni.



30.4. Su. Aurinkoista, vaimea kylmä tuuli. Oli tarkoitus aloittaa 7:ltä D&D, herättelin niitä 9:ltä Fransin luota. Ehdin leipoa ja paistaa omenapiirakkaa. peli loppui puol 3, saivat lohikäärmeen munat Kääpiövuorille. Join pelin ajan olutta, sekoileva mutta kirkas olo, tehtiin lounas F:n luona, spagettia ja tonnikalaa. 6:ksi Rantaperkiöön, siellä Jari & Kati, puhuttiin kirjallisuudesta. 8:ksi hevosen lakitus, kiipeän jo rutiinilla, Terhi & Marina laulavat kansainvälisen; G huutaa ylhäältä "humanisti toimii". YO-talolle, pitkään istumista, Katin kaa puhutaan teatterista. Päädyn Kaakinmaalle Teemalaisten sakissa, ja hyvä niin, juodaan Axun tekemää kiljua, sanon olevani tohtori Finckelman. Esaa ei näy.



1.5. Ma. Kommuuni on sekaisin pulloista ja jätteistä, yksi pari nukkuu eteisessä. Talon omaa väkeä näkyi yöllä vain Tiina ja Uusi Sari. 10-11 käyn Annalassa fillarilla, juon oluen ja syön 2 nakkia. 11:ltä piti olla meidän marssi punaisten haudalle, ei ketään näy. Haen 300 mk seinästä, YO-talo, LaardiLoordit, koskenparras, piti pääsemän soutajaksi, mutta G korvattiin Tamyn hallituksen jäsenellä. Särkänniemi Loordien kaa, syöntiä ja Tukkijoki, kuljemme käsi hartioilla taistelumuodostelemassa. Pitseria, kävely, väsynyt riitaisakin tunnelma, saan kylliksi Loordeista ja etenkin F:sta, lähden kotiin.



2.5. Ti. Kopiokoneella Juhon kaa, Varpio vihjaa että kandeisi hakea Nordplus-stipendiä [Tukholmaan]. Aurinkopäivä. Norkoilua alakuppilassa ja ympäristössä, graduseminaari, sieltä kotiin ja renkaan paikkaus, tv-huoneessa "Splash", Jammu kummittelee kännissä, putki menossa."



maanantai 27. huhtikuuta 2020

Haluan virkamieshallituksen


Kuusi viikkoa on nyt istuttu käsien päällä. 
Mutta sentään ne ovat HYVIN PUHTAAT KÄDET, huomauttaa Suomen hallitus.

Hallituksen sanotaan selvinneen toistaiseksi hyvin epidemiaa koskeneissa ratkaisuissa. Yhtäkään poliittista päätöstä en ole kuitenkaan nähnyt. Mikä tahansa virkamieshallitus olisi selvinnyt kriisistä yhtä hyvin, luultavasti paremminkin.


THL:n mukaan kansalaisia testataan nyt huippuvauhtia eli 8000 hengen päivävauhtia. Sen THL jättää mainitsematta, että tällä vauhdilla koko kansa on saatu testattua suunnilleen kahdessa ja puolessa vuodessa. Täytyy vain toivoa, ettei virus merkittävästi mutatoidu siihen mennessä. Muuten testikierros on aloitettava alusta.

Ikävähän sitä on ajatella, että iltauutisia katsellessa voi poliittisella eläimelläkin olla ikävä virkamieshallitusta. Verrattuna tähän demariutopiaan, jossa poliittiselta eläimeltä ei muuta odoteta kuin että demarimalliin käsi pesee käden.
 
Tiedän kyllä, että viruksia ei taltuteta poliittisella agendalla. Mutta kaikkialla muualla maailmassa näyttää epidemia dramatisoivan nimenomaan ne POLIITTISET vastakkainasetelmat epidemian jälkihoitoa odottavasta yhteiskunnasta.

Paitsi Suomessa. Täällä kaikki elävät oletusarvoisen tasa-arvoisesti bunkkereissa lopun ikäänsä. Kissanmaan luksustalojen ohi kävellessä ne tosiaan näyttävätkin yhtä hiljaisilta kuin Kalevan vuokratalot. Vaikka mahdollisesti luksustalojen omistajat viettävät karanteeniaan jossain pohjoisen huviloissa sampanjaa naukkaillen.

Missä sitten viipyvät kansalaisten kysymykset siitä, missä viipyvät hallituksen poliittiset avaukset siitä, miten kriisin jälkeinen yhteiskunta voisi vastata sitä tasavertaisuutta, jota meiltä toivotaan epidemian aikana kriisin pysäyttämiseksi?

Hesarin itsesensuuri politiikan osalta ei ole mikään yllätys, mutta eipä politiikkaa puhuta myöskään Kansan Uutisissa, joka onnekkaasti tulee meille juuri nyt pandemiakeväänä. Ainoastaan KU:n mielipidepalstalla voi nähdä anomuksia hallitukselle, mutta ei niissäkään politiikkaa puhuta.

Aivan kuin koko kansa olisi autuaasti unohtanut, mitä se puoluepolitiikka oikein tarkoittaakaan. Tai mitä poliittiset avaukset olisivat.... kuten  ehdotukset
:

· Varallisuuden rakenteellisesta siirrosta rikkaimmilta köyhimmille
· Vaarallisen työn bonuksesta palveluammattien eturintamassa uhrautuville
· Riskiyhteiskunnan uudelleenarvioinnista epidemian tarjoamilla opeilla


Kaiken muun päätöksenteon voisi ihan hyvin jättää virkakoneistolle. Ministerien poliittiset avustajapestit lopettamalla säästäisi lisäksi muutaman miljoonan, joilla voitaisiin perustaa erillinen selvitysministeriö tarkistamaan muiden ministeriöiden epäonnistuneet hankinnat ja kepulaiset koplailut. Niitähän kyllä riittää vastaisuudessakin, sitten, kun epidemian tappoprosentit alkavat oikeasti näkymään tilastoissa.

Ruotsalaisten survivaalileikki alkaa tuntua suorastaan houkuttavalta vaihtoehdolta, jos se on ainoa vaihtoehto pohjoismaiselle saattohoitodemokratialle. 
Tai Fär-saaret. Siellä näkyisi olevan 187 tilastoitua tartuntatapausta, 178 parantunutta, eikä yhtään kuollutta.


Turvaetäisyys lasketaan Ruotsissa fotosensitiivisesti.


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Exhalation (Ted Chiang)


Voiko taiteenlaji kehittyä omilla ehdoillaan vai onko sen uudistuminen pelkkää lainaa muista genreistä? Tieteiskirjallisuus on genreistä se idearikkain, suurten keksintöjen laboratorio, mutta ei liene montakaan tapaa kuvailla entistä kauniimmin zombiapokalypsia tai tähtialuksen propulsiomoottoria?

2000-luvun scifissä Uusi Avaruusooppera on ollut aiheidensa mittaluokan mukaisesti isoin ja toki myös trendikkäin toivo genren uudistamiseksi. 2010-luvulla uudistamista on odotettu genren globalisoitumisesta, etenkin kiinalaisen scifin jo määrällisestikin mittavista käännösmahdollisuuksista. Samalla scifi on saanut osansa identiteettiproosan tolkuttomasta mediahypestä, jossa mikä tahansa etno- tai genderpoliittisesti oikeaoppinen näkökulma katsotaan myös genren uudistamiseksi. Surkuhupaisia esimerkkejä on niin paljon, että ulkomaisia arvosteluja lukiessa täytyy olla erittäin tarkkana, perustuvatko kehut identiteettiproosan bonukseen vai oikeasti genreä ymmärtävään luentaan.

Tässä genrepessimistisessä ilmastossa amerikkalaisen Ted Chiangin novellikokoelma Exhalation (2019) yllätti niin vasemmalta kuin oikealta. En ollut niin innoissani Chiangin edellisestä kokoelmasta, joka sai mielestäni kohtuuttoman nosteen Arrival-elokuvaksi tehdystä sovituksesta. Mutta Exhalation on kuin genren vahvistettu mittavakio, standardien riittävyyden todiste: hyvään scifi-tarinaan riittää edelleen huolellinen idealla spekulaatio ja sen niukin mahdollinen kertomuksellistaminen. Etenkin kirjan niminovelli on, jälleen, kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen oma kiinteä tarinamaailmansa, joka olisi voinut syntyä taitavan kirjailijan kynästä vuosisata tai puolikas sitten. Enkä siltikään osaa nimetä ketään, kenen tyyliä se muistuttaisi. Ainoa joka tulee mieleen 2000-luvun puolelta on Chris Beckett, sosiologi joka kuvitteli keksineensä tieteisfiktion uudelleen. Mutta siinä missä Beckett on lapsellinen eikä kykene keskittymään olennaiseen, tuntuu Chiang löytävän jatkuvasti uutta tyhjiin kulutetuista aiheista, kuten aikamatkustus, tekoäly ja multiversumi.

Chiangin novellit ovat sikälikin erikoinen kokemus, että esteettisesti ne tuntuvat olevan suorastaan epäkirjallisia, vailla enempää tyylitajua kuin tarvitaan esimerkiksi aikamatkan kehystämiseen satufantasiaksi. Henkilökuvaus on niukkaa, ympäristökuvaus niukkaa, dialogissa ei ole sävyjä, kerrontaratkaisuissa ei ole sen vertaa kikkailua kuin edelliselle kokoelmalle maineen (elokuvankin ansiosta) luoneessa "Story of Your Life" -novellissa (alunp. 1998). 

Samaa voi sanoa kirjasta kokonaisteoksena. Mukana on pari todella heikkoa novellia, joiden syntytarina (kirjan jälkisanoissa) on kiinnostavampi kuin itse kertomus. Mutta kirjalliseen estetiikkaan pitänee laskea sekin, että kirjailija pystyy laatimaan niin eri tyyppisiä novelleja ja siten yllättämään kokoelman lukijan. Yhdistävää tematiikkaa on oikeastaan vain sen verran, että useassa novellissa käsitellään kasvatuksen periaatteita. Chiang rinnastaa mielellään aikuisen yritykset ymmärtää lasta tekoälykkäänä olentona ja ihmiskunnan yritykset ymmärtää tekoälyä oman kehityshistoriansa lävitse.

Niminovelli "Exhalation" on tietysti tänä keväänä erityisen vertauskuvallinen tarina: salapoliisimainen insinööritarina siitä, miten universumin ajankulku ja kaikkinainen järjestys on riippuvainen uloshengityksestämme. Sen kehuihin voisi lisätä, että jos kaikki steampunk-tarinat olisivat yhtä filosofisia kuin tämä Chiangin novelli, niin steampunk muuttuisi vaatepyssymallistosta oikeasti puhuttelevaksi asiaproosaksi.



Samaan aikaan viidakossa:  

Illusionistista voi jo lukea Agricolaa varten tekemäni arvostelun tietokirjallisuutta käsittelevästä artikkelikokoelmasta.

Illusionistista voi lukea Kiiltomatoon ajat sitten tekemäni (yhä julkaisemattoman) arvostelun Girardin esseekirjasta Kellariloukon psykologia

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Sannan päiväkirjasta


"13.4. Rakas päiväkirja, taas eletäänkin metkoja aikoja. Siitä pitäen, kun Vogue valitsi minut kaikkein aikojen kauneimmaksi pääministeriksi, on Suomen ulkopolitiikka ollut aivan kuuminta hottia kaikkialla Euroopassa. Löfvenkin sitä ääneen ihmetteli, että härregud miten voi saada kansan pysymään niin nuorena ja terveenä päivästä toiseen.

Hengitysmalli 2020: punamariini.
Hyvissä ajoin minä soittelin Tiinalle, että laittaisi meille hankintaan vähän jotain tyylikkäämpiä hengityssuojia kuin ne kamalat C-kupeilta näyttävät kuonokopat. Lehtikuvissa kun sellaisia toistuvasti näkee, niin ne tuovat mieleen kaikenlaista ikävää.

Tiina minulle lupasikin tilattavaksi pari miljoonaa huulipunan kestävää kasvomaskia. Mutta sitten asia tietysti vuoti lehdistölle ja asiasta tehtiin kauhea skandaali, vaikka HVK sai ihan sitä tavaraa mitä Tiina oli tilannutkin. Minä Tiinalle sanoinkin, että kai minä tällaiset asiat parhaiten tiedän, kun olen pää- enkä jalkaministeri.

Muuten on kansa ollut oikein tyytyväinen minuun ja minä kansaani. Antin kanssa olikin jo puhetta, jos saataisiin seuraavat vaalit järjestettyä kesään mennessä. Voguelta varmaan löytyisi joku kiva punainen kesämallisto, joka sopisi vaalijulisteisiin. Meidän porukoiden kannatus on nyt niin nousussa, että kansan voisi antaa valita pääpuolueen ja persupuolueen välillä. Pään ja persun välillähän tämä kansa ei yleensä eroa huomaa, jollei sitä punaisella piirretä.

Timon kanssa on näitä  asioita syvällisesti tutkittu ja todettu, että poikkeuslailla saa aikaan nykyään ihan mitä tahansa. Jos ei kansa muutoin pysy äänestyskoppien lähellä niin jatketaan sitä Uudenmaan karanteenia sitten vaikka syksyyn sakka. Sitä vartenhan se on Liikkuva poliisi olemassa että liikkuu jossain muuallakin kuin Tammelan torilla!"

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Proteiini halkeaa (laulu)


PROTEIINI HALKEAA

Säv: E Normaali
San: MG & em.


Vaikka Barcelonassa täytyy ikkunat sulkea
Voi Ruotsissa silti huoletta kulkea.
Barcelona on jossain toisella planeetalla,
Ei sellaista voi sattua
Kaarlen ja Abban maalla.

Proteiini halkeaa
Ja tuottaa virusvalkeaa,
Mutta millään muilla mailla
Kuin Ruotsilla se ei oo riskiä vailla.

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään pallossa?
Tottahan toki muun muassa Thunbergin kallossa.
Ei mikään oo niin viisas kuin teinilapsi
On täydellisiä
Joka soijalatte-snapsi.

Proteiini halkeaa
Ja tuottaa virusvalkeaa,
Mutta millään muilla mailla
Kuin Ruotsilla se ei oo riskiä vailla.

On erehtymättömyyttä heillä melko valikoima
On SÄPO, Saab, FFV sekä Vattenfall-voima
Ei mikään vaara heidän kuvioihin mahdu
Jollei sitten Kiinassa
Ruotsi-Ilmiöitä tapahdu.

Proteiini halkeaa
Ja tuottaa virusvalkeaa,
Mutta millään muilla mailla
Kuin Ruotsilla se ei oo riskiä vailla.

 - " -
 - " -


maanantai 6. huhtikuuta 2020

Vaatimattomia ehdotuksia Suomen hallitukselle epidemiakriisin loppuunsaattamiseksi



Kolme viikkoa on nyt istuttu käsien päällä. Tähän mennessä Suomen hallitus on onnistunut lopettamaan, rajoittamaan ja hiljentämään. Vielä tarvittaisiin päätöksiä uuden aloittamiseen, kehittämiseen ja vahvistamiseen. Uusliberalistinen talousjärjestelmä ei kuitenkaan salli eikä selitä, miten valtio tämän tekee automaagisten markkinavoimien puolesta. Hallituspuolueet ovat rusentuneet  markkinavoimien ja virkamieskoneiston välissä.

Jotta siis hallitus ei olisi pelkästään Nyrkki-Niinistöltä tulevien uhkavaatimusten varassa, on jokaisen kansalaisen nyt velvollisuus lähettää ehdotuksensa hallitukselle pandemian lockdown-tilasta ulospääsemiseksi. Pitkällisen spekulatiivisen ajattelun puoliammattilaisena listaan alle omat vaatimattomat ehdotukseni:


1. Kansalaiset erotellaan vasta-ainetestien perusteella S- ja K-kansalaisiin. Positiivisen testituloksen saaneet S-kansalaiset ovat täysivaltaisia suomalaisia, jotka saavat käyttää S-ruokakauppoja ja ostaa S-tuotteita. K-kansalaiset ovat koronaepäiltyjä kansalaisia, joiden tulee käyttää toistaiseksi vain K-kauppoja ja K-tuotteita.

2. S-kansalaisilla on täydet kansalaisoikeudet liikkua läänillisten ja valtiollisten rajojen yli sekä istuskella ravitsemustiloissa parisuhdetta laajemmissa pöytäseurueissa. S-ketjun ravintolat avataan S-kansalaisille. K-kansalaisia päästetään sukupuolikiintiöittäin heille osoitettuihin ravitsemustiloihin. Lisääntymisharkinnan ja intiimialueiden desinfioinnin edistämiseksi K-kansalaisten ravitsemustiloissa tarjoillaan vain yli kuusikymmenprosenttisia alkoholituotteita.

3. Autot, koirat ja käsiaseet kielletään yksityishenkilöille sopimattomina turhakkeina. Saadakseen käyttöluvan esimerkiksi autoiluun on sen omistajaksi merkittävä vähintään kolme ajokortillisen henkilön kollektiivi. Lupien kollektiivista käyttötapaa valvotaan autoihin, koiriin ja käsiaseisiin upotetuilla etätunnistimilla.

4. Itsensähävittäjiin ja häivelaivoihin tarkoitetut puolustusmiljardit siirretään epidemianvastaiseen taisteluun. Näin imaginäärisiin tulevaisuusuhkiin tarkoitettujen kertakäyttöpelottimien sijaan saadaan veronmaksajien rahoille todellinen ja välitön turvallisuushyöty.

5. Ahvenanmaasta tehdään karanteenisaari kaikille yli 70-vuotiaille. Vanhoille sukulaisille voi toimittaa kesäristeilyn varrelta kelluvia rautaisannoksia ja VHS-koteloihin pakattuja pitsiliinoja.

6. Pääkaupunkiseudun eristys muutetaan pysyväksi. Helsingin päälle rakennetaan lasikupla, jotta muu Suomi ei joudu hengittämään hesalaisia mediapäästöjä. Kaupungin nimeen lisätään varoitukseksi siitä pitkään pudoksissa olleet kirjaimet l ja n ja g.

7. Tampereelle perustetaan neuvoa antava hidastilahallitus uuden osavaltiojärjestelmän vähittäiseksi aikaansaattamiseksi. Läänikohtaiset osavaltiot saavat itse päättää S- ja K-kansalaisten liikkuvuudesta alueellaan ja alueidensa rajoilla.

8. TV1:n studiot siirretään Tampereen Tohloppiin ja maata etäjohdetaan vastaisuudessa A-studion iltalähetyksistä käsin. TV2:n urheiluohjelmat lakkautetaan ja niiden sijalla aletaan lähettää K-kansalaisille ja hesalaisille tarkoitettuja autoerotiikan etäopintokursseja.

9. Suomen kirkko palautetaan katoliseksi ja sen hallintokieleksi vahvistetaan portugali. Vasta-ainetestien yhteydessä järjestettyjen luonnetestien perusteella tunnistetut katoliset voidaan lähettää joko suoraan Brasiliaan tai suorittamaan palvelusta K-ketjun kirkkoihin.

10. Tampereen Laukontorille pystytetään epidemian vähittäisestä voittamisesta muistuttava Sanna Marin -toteemi, jota K-kirkon neitsyet vartioivat kiekkokauden ympäri.


K-kansalaisille tarkoitettu kohtaanto- ja ravitsemustila
© Kuva: Soikkeli 2019


Samaan aikaan viidakossa - jo ilmestynyt ja ilmestyvät teokset 2020:

https://www.vaskikirjat.fi/tanssi.html






https://www.adlibris.com/fi/kirja/suomalainen-syykirja-9789527274613
https://view.publitas.com/oppian/oppian-kesa-ja-syksy-2020/page/8