Sonettikuu: #29

 

 

 

Sonetti #29

Shakespeare	When in disgrace with fortune and men’s eyes I all alone beweep my outcast state, And trouble deaf heaven with my bootless cries, And look upon myself, and curse my fate,
Cajander	Kun onnen hylkynä ja ihmisten    Osani kurjuutt' itken yksinäni    ja turhaan huudan kuuroon taivaasen    Ja inhostuen kiroon päiviäni,
Tynni	Kun ihmisten ja onnen syrjimänä osani katkeruutta itken yksin ja suotta huokaan kuuroon taivaaseen, itseeni katson, tähdet kiroan,
Simonsuuri	Kun onnen epäsuosiossa, syrjässä katseilta itken yksin hylättyä asemaani, kiusaan avuttomin huudoin kuuroa taivasta ja tutkin itseäni kiroten kohtaloa;
Saukkoriipi	Niin ihmisten kuin Onnen vieroma yksinään itken osaa outolaisen, kuuroa taivasta saan kiusata, kirota kohtaloa kurjimmaisen,