Tamperelainen lasku- ja värioppi

Tamperelainen laskuoppi on yhtä yksinkertainen ja nurinkurinen kuin sen värioppi. Tampereella punainen on se, joka on kääntöpuolelta valkoinen, ja vihreä osoittautuu siniseksi. Jos ei muuten usko niin ei tarvitse kuin odottaa vähän aikaa, niin näkee mitä nappia ne painavat, ja kas, TÄSMÄLLEEN se lukumäärä (4kpl) demareita joita tarvitaan tiukan tunnelipäätöksen tekemiseen (grynderien hyväksi) kääntää takkinsa.

Ja tätä hämmästyttävää täsmällisyyttä, jolla demareista löytyy täsmälleen sopiva joukko takinkääntäjiä, ei saisi edes ääneen ihmetellä - he kun ovat naisia ja siten jokainen epäily kohdistuu henkilöön eikä poliittiseen pelisilmään. He ovat puhtoisia kuin Tampere valkopyykin jäljiltä.

Tampereen vihreät taas ovat näissä kunnallispoliittisissa kamppailuissa yhtä varmasti grynderien taskussa kuin siniset porvarit, mutta sekin pääsee miltei unohtumaan, kunnes tulee taas tilanne (viime maanantai 16.9.), jossa vastakkain ovat joukkoliikenteen tai kymmeniä miljoonia maksava yksityisautoilun tukeminen. Mitä tapahtuu vihreässä päässä, en tiedä, kun moinen asia tulee pöydälle, mutta kun vihreä käsi lähtee kurottumaan kohti äänestysnappia, niin perille osuva sormi on ilmeisesti menettänyt vihreän sähkönsä ja tekee sinisiä päätöksiä autojen auttamiseksi tunneliin. Poissa silmistä, poissa pelistä.

Mutta kun seison tamperelaisissa liikennevaloissa Kalevassa, tämä kaikki konkretisoituu tehokkaasti yksityisautojen painellessa edestäni kaasujalkaa kiihdyttäen - päin vaihtuneita punaisia.