YLE tekee karhunpalveluksen dokumenttielokuville Docventures-sarjallaan. Sarja ja sen kehystys sosiaalisessa mediassa antavat käsityksen dokumenteista Duudsonit-tyyppisenä henkilöshowna, jossa elävän kuvan todistusarvo perustuu tosi-tv:stä tuttuun julkiseen häpäisyyn.
Jos uusista dokumenteista käy esimerkiksi huijarigurun ympärille rakennettu Kumaré (28.8.), niin ilmeisesti laaduntarkkailu on sekin lopetettu YLE:n hankinnoissa. Uusista dokumenteista haetaan enää trendikästä viihdearvoa ja formaatin tuttuutta.
Tämä "reality-viihteeksi" mainittu trendi ei ole laji eikä tyyli, vaan asenne, joka hakee esikuvansa ennemmin YouTube-klipeistä kuin dokumenttielokuvien perinteestä. Piilokamera, julkinen häpäisy ja rankoiksi katsotut aiheenvalinnat ovat sen välineet. Siksi Docventures-sarjassa on välttämätöntä nähdä myös hampulle, LSD:lle ja prostituutiolle omistetut dokumentit.
Reality-viihteen suosio on niin ylivoimainen, ettei edes YLEssä enää tiedetä, miten kilpailla YouTube-sukupolven kanssa. Kun kolmasosa dokumenteista on jo kertaalleen YLEn kanavilla nähtyjä, tulee YLE nyt todistaneeksi, ettei se usko ostamiensa ohjelmien laatuun, vaan tarvitsee niiden ympärille mediasirkuksen.
Docventures-sarjalle laadittua imagoa on kuulemma puolustettu sosiaalisessa mediassa sillä tyypillisellä argumentilla, että monimediaalinen kehystys on nykypäivän sukupolvelle (ainoa?) sopiva tapa löytää marginaaliseen asemaan joutuneet dokumenttielokuvat.
Mutta sellainenkaan puolustus ei riitä selittämään, miksi sarjan konsepti juontajineen on pitänyt kopioida Madventures-sarjasta, joka perustuu juontajiensa skandaalihakuiselle elämysmatkailulle.
Todennäköinen syy YLEn ratkaisuihin on taas kerran se, että uusi sarjatuotanto ostetaan formaatin eikä sisällön perusteella. Jälkimmäiseen vedoten YLE on kuitenkin saanut pitää erityisasemansa moninaistuneessa mediamaailmassa.
Jos uusista dokumenteista käy esimerkiksi huijarigurun ympärille rakennettu Kumaré (28.8.), niin ilmeisesti laaduntarkkailu on sekin lopetettu YLE:n hankinnoissa. Uusista dokumenteista haetaan enää trendikästä viihdearvoa ja formaatin tuttuutta.
Tämä "reality-viihteeksi" mainittu trendi ei ole laji eikä tyyli, vaan asenne, joka hakee esikuvansa ennemmin YouTube-klipeistä kuin dokumenttielokuvien perinteestä. Piilokamera, julkinen häpäisy ja rankoiksi katsotut aiheenvalinnat ovat sen välineet. Siksi Docventures-sarjassa on välttämätöntä nähdä myös hampulle, LSD:lle ja prostituutiolle omistetut dokumentit.
Reality-viihteen suosio on niin ylivoimainen, ettei edes YLEssä enää tiedetä, miten kilpailla YouTube-sukupolven kanssa. Kun kolmasosa dokumenteista on jo kertaalleen YLEn kanavilla nähtyjä, tulee YLE nyt todistaneeksi, ettei se usko ostamiensa ohjelmien laatuun, vaan tarvitsee niiden ympärille mediasirkuksen.
Docventures-sarjalle laadittua imagoa on kuulemma puolustettu sosiaalisessa mediassa sillä tyypillisellä argumentilla, että monimediaalinen kehystys on nykypäivän sukupolvelle (ainoa?) sopiva tapa löytää marginaaliseen asemaan joutuneet dokumenttielokuvat.
Mutta sellainenkaan puolustus ei riitä selittämään, miksi sarjan konsepti juontajineen on pitänyt kopioida Madventures-sarjasta, joka perustuu juontajiensa skandaalihakuiselle elämysmatkailulle.
Todennäköinen syy YLEn ratkaisuihin on taas kerran se, että uusi sarjatuotanto ostetaan formaatin eikä sisällön perusteella. Jälkimmäiseen vedoten YLE on kuitenkin saanut pitää erityisasemansa moninaistuneessa mediamaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti