"Unimaginable violence"

Presidentti Obamaa on luonnehdittu retorisesti kyvykkääksi poliitikoksi, mutta vaalien jälkeen ei hänen taidoistaan ole välittynyt mitään julkisuuteen. Viimeisimmän, amerikkalaisittain tavanomaisen joukkosurman (16.9.) jälkiä hän kuvali käsiteparilla 'unimaginable violence', mikä ei kuulosta lainkaan pahoittelulta tai tuomiolta veriteolle, vaan retoriikaltaan pikemminkin mainoslauseena sille mitä Yhdysvaltain armeija harjoittaa eri puolilla maailmaa - ja siihen suuntaanhan Obamakin viittasi, mutta ilmaisi sen olevan jotain mitä hänen kansansa vain "kohtaa" eri puolilla maailmaa, sotaturistina ja rikospaikkojen todistajana, arvatenkin.

"Unimaginable" näkyy vilahtelevan useinkin amerikkalaisessa sotapuheessa. Jos laittaa kyseisen sanaparin google-hakuun, saa yli 33 000 hittiä. Suurin osa hakutuloksista linkittää Obaman puheseen, mutta keskeltä erottuu myös tuore Guardian-uutinen (13.9.), jossa toimittaja kuvailee Israelin suunnitelmia Jerusalemin kalliomoskeijan haltuunotosta uhkakuvalla, jonka retoriikan nyt Obama nappasi omiin tarkoituksiinsa. Rinnastus on sinänsä kiinnostava: Yhdysvaltain laivaston tukikohta rinnastuu kalliomoskeijaan, jota uhkaavat asehullut israeliitit.

Jokapaikan löylyfilosofi Zizek voisi varmaankin vastata, että "unimaginable violence" on koko amerikkalaisen kulttuurin kantanäky, jossa yhdistyvät militantin kansakunnan kastraatiopelot ja ulkopolitiikaksi vahvistunut paranoidisuus.

Mutta se, mitä Washingtonissa eilen tapahtui, on vain uusi virhelähetys USA:n käymässä mediasodassa kansalaisiaan vastaan.

Oikealla poliitikolla, päinvastoin kuin amerikkalaisten presidentillä ja muilla saarnamiehillä, olisi tietysti jotain sanottavaa siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mutta sen tosiasian tunnustaminen, että Amerikan asehullut ovat kaapanneet koko kansakunnan panttivangeikseen, ei hyödyttäisi enää ketään. Ollakseen toimimasta poliitikkona ja tunnustamasta edes asioiden tilaa on presidentti Obaman päästettävä suustaan niin isoja sammakoita, että ne peittävät muut mahdolliset diskursoinnit varjoonsa.

Yhdysvaltain armeija ei edes yritä esiintyä "puolustusvoimina", vaan sen sisäisessäkin retoriikassa on siirrytty etsimään ja etsimällä tuottamaan viholliskuvia, aivan kuten Hollywood tekee. Niinpä Washingtonissa eilen omiaan tappaneen sotilassankarin saama mitali on nimeltään "the global war on terrorism service medal". Sen paremmin armeijan ylipäällikkö, presidentti, kuin sen rivisotilas eivät saa enää pisteitä tiettyjen sotien tietyistä uro(s)töistä, vaan käsien taputtamisesta sillä hetkellä, kun yleisöltä kysytään mikä erottaa toisistaan "imaginable"/"unimaginable". Ja sitten? Kun taputus on vaiennut, ne alkavat tappaa toisiaan.