18.11. Ma. Vielä viikko sitten sääennusteet lupailivat leudon harmauden jatkuvan marraskuun loppuun saakka. Lauantaina puhalsi kuitenkin se tuuli, joka toi ensin syyskuumaisen lämmön ja vaihtui illalla oikeaksi marraskuiseksi kylmyydeksi. Hetkessä ilmatieteelliset ennustajat käänsivät vesikelkkansa kuin pahimmat poliittiset tuuliviirinkantajat mainitsematta mitään edellisen päivän täydellisen vääristä pitkän aikavälin ennusteista.
Omalta kannaltani sään nopeat muutokset riitti selittämään se, että olin lähdössä mökille. Silloin tapaavat säätilat vaihtua maagisesti vuodenajasta toiseen.
Kuopioon tulin aamujunalla, jätin läppärin Suokadulle ja hyppäsin iltapäiväbussiin, joka on syksy toisensa jälkeen yhä täydempi koulukkaista. Se siitä väestön vähentymisestä Savon korkeudella. Ehdin mökiin ennen pimeää, ulkona -1C ja hieman lunta, salmi jäässä paitsi ei juurikaan mökin rannasta.
Käytin lämpimänä pysymiseen uusinta metodia, että pidän tulta sekä mökin takassa että rannalla saunan kiukaassa. Siinä vaiheessa, kun pääsee saunan löylyistä luitaan myöten lämmenneenä, on mökissäkin jo 10 astetta. Helpompi metodi olisi syksysäissä lämmittää sähköllä vain makuukamaria, jonka saisi 5-6 tunnissa mukavaksi. Talvella se metodi ei toimi, koska jäistä kamaria ei saa lämpiämään pelkällä sähköllä, ei ainakaan nykyisellä lämmittimellä. Nyt nukuin ekan yön makuupussissa, koska kamari ja tupa olivat molemmat 10 asteessa.
19.11. Ti. Sähkö on lämmittänyt yön aikana tuvan ja kamarin 20 asteeseen. Kävelen Mänärille hakemaan mehua ja olutta. Kauppias on aina yhtä jörön oloinen asiakkaan nähdessään, toivottavasti se ei johdu bisnesten vähyydestä. Ilman Mänäriä olisimme mökissä yhtä korvessa kuin Jerisjärvellä.
Ehdin juuri takaisin mökille, kun nuohooja saapuu. Sovittu aika on minun muistaakseni klo 14-15, mutta ilmeisesti olen ymmärtänyt jotain väärin; nuohooja kertoo että pyrkivät tekemään kuusi keikkaa päivässä ja olemaan valmiit töistä jo 14:een mennessä. Kari-nuohooja on niin lupsakka savolainen kuin kaikki paikalliset yrittäjät ovat metsurista taksikuskiin, vain kauppias poislukien. Kari kertoilee paikallistietoa: lähistöllä on surullisen kuuluisa saari, josta aikoinaan (?) kouluun matkannut lapsilasti oli hukkunut, koska kulkivat soutamalla.
Kun arvelen, että nuohoojien ammattikunta on lähiseudulla huvennut, Kari kertoo että päinvastoin ”viime aikoina” on tullut neljä uutta yrittäjää alalle. Puolessa tunnissa nuohooja on apulaisensa (isokokoinen nainen joka kiipeää ketterästi kuin orava) kanssa putsannut sekä mökin että saunan röörit, selittänyt siinä ohessa varaavan takan rakenteen. Illalla takka tuntuu vetävän paremmin kuin ennen. En silti lue Tsehovia takan valossa, vaan katselen devariboksilta Alan Bennett -elokuvia. Hartaan hitaassa dramatiikassaan takkatulen tapaisia.
20.11. Ke. Ympäri vuorokauden on ollut pakkasasteen jähmettämä pilvipeite, mutta se on nyt muuttumassa: Jari lähestyy etelästä, vaikka puhaltaa koillisesta. Tuuli alkaa hönkiä puolelta päivin ja yltyy tunti tunnilta. Meteorologeilla on elämänsä kenttäpäivä julistaa maailmanloppua teiden päälle. Ennusteet lupaavat Jari-myrskyn iskevän ensin etelään ja sitten ”keskiosaan” Suomea, mikä tarkoittaa mitä tahansa Jyväskylästä Oulun korkeudelle. Lunta ei kuitenkaan kuulu kuten luvattua. Tuulen varoitetaan olevan jo illan aikana ”navakka”.
Mitä hittoa tarkoittaa ”navakka”? Määritelmä kuulostaa siltä kuin tuuli olisi ”naseva” ja ”rapsakka”. Mutta miltään kansanperinteelliseltä haitarinhuokaukselta se ei oikeasti kuulosta.
Kello 17 tuo ”navakka” jytisee takapihalla sellaisina puuskina, etten uskalla takaovea avata. Kirjaan ei pysty keskittymään, kun kuulostaa siltä, että metsä tulee kohinalla läpi hirsiseinistä. Mietin pitäisikö nukkua tuvassa, kauempana ikkunoista. Vain luvattu lumi puuttuu, se tulee vetenä. Tuulen nopeutta en ryhdy arvioimaan, mutta virallisesti 14-20 m/s tarkoittaa ”kovaa tuulta”. Näissä ilmatieteellisissä käsitteissä on yhtä paljon ilmaa kuin 40 vuotta sitten yliopiston puheopin luennolla, jossa ihan vakavissaan opetettiin, että ”huuto on kova ääni”. Siinä vaiheessa teki mieli huutaa.
Nukahdan 23:n maissa tyyny korvilla. Käyn aamuyöllä kolmelta pihalla, se on äkkiä muuttunut talvimaisemaksi ja lisää lunta pyryttää pohjoisen puolelta. Pahin puuskittainen jytinä on kuitenkin helpottamassa.
 |
| Maisema Jarin jälkeen... |
21.11. To. Vaikka olin lämmittänyt illalla takalla ja yöllä sähköllä, oli mökki viilennyt tuntuvasti, ohutta lunta tuiskuttanut takaoven rakosista keittiöön. Myrsky oli kuitenkin ohitse ja mobiilista näin, että varhainen paikallisbussi liikkui reitillään normaalisti. Lukitsin paikat, pakkasin rinkan. Jopa valtatien varteen vievä soratie oli aurattu huolellisesti eikä Nurmeksesta saakka tuleva bussikaan ollut kuin viitisen minuuttia myöhässä. Tuumin askarrella t-paidan ”I survived Jari”. Saisi erilaisia sillanpääläisiä kavereita jos ei muuta.
Jokasyksyisen vakiovitsin mukaan ”talvi yllätti autoilijat”, mutta ei se oikeasti yllätä ketään muuta kuin meteorologit. Ja VR:n. Pohjoisesta tuleva junani on jämähtänyt jonnekin Sukevan taakse ja sen jatkoyhteydet muuttuneet arpapeliksi, kuten VR:llä aina käy tällaisissa tilanteissa.
Täydellisen tragikomedian saisi kirjoittamalla näytelmän, jossa vaunulastillinen meteorologeja juuttuu samaan hapettomaan ja vessattomaan VR-vaunuun ilmastodenialistien kanssa. Sekin päivä on tuleva. Ja menevä.
Kuopiossa olisi aikaa paikkailla univelkaa, mutta sitten olisi puolikuollut junassa. Aluksi iltapäiväjunan on ilmoitettu olevan puolitoista tuntia myöhässä. Käytännössä se lopulta saapuu ja lähtee miltei kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Iloitkaamme: edellinen etelään menevä juna oli myöhässä kolme tuntia.
Kuulemma Pieksämäellä on odoteltava sitten seuraavaa yhteysjunaa Tampereelle, joka lähtee 18:lta eli niihin aikoihin kun oli alunperin tarkoitus olla jo Tampereella.
Uutisissa sanotaan, että VR:n liikenne on sekaisin myrskyn jäljiltä, mutta tämähän ei ole koko totuus – muutenhan olisikin helppo "suhteuttaa" nämä myöhästelyt siihen, mitä kaikkea junayhtiöt mokaavat muualla Euroopassa. Oikeasti VR:n sotkut johtuvat jälleen myös "informaatiojärjestelmästä" ja tämän he kuuluttavat syyksi juna-asemillakin. Tämä pitäisi kokea niiden, jotka suunnittelevat "tunnin junaa". Ei sellainen toimi kuin Pasilan ja Ilmalan välillä.
Mikään einsteinilaisesta maailmankaikkeudesta tuttu "suhteellisuus" ei toimi VR:n puitteissa. VR on ainoa järjestelmänrakentaja, jolla informaatio liikkuu aina jäljessä informaation kohteeseen nähden. Jos kohde liikkuu tarpeeksi hitaasti, siihen liittyvä informaatio voi liikkua jopa päinvastaiseen suuntaan.
Positiivisesti ajatellen tästä saisi kokoperheen joulunajan nettipelin: arvaa missä päin Suomea junasi tällä hetkellä jumittaa! Geokätköilyn uusi vihreä sukupolvi kasvaisi VR:n umpiansareissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti