1.11. Matkalle Itämeren ylitse oli luvattu syksyn talveksi muuttavaa myrskyä, mutta matalapaine jakautuikin kahtia, toinen puhalsi jo keskiviikkona ja toinen lähestyy viikonloppuna. Niinpä sää merellä olikin lähes tyyni, Tukholman saaristossa jopa sankan sumun peitossa. Sopii kirjalliseen retkeen. Luin jo matkan alkajaisiksi Hanna Kuuselan Syytös-pamfletin, pidin siitä kovasti jonnekin sivulle 60 saakka, kunnes kirjoittajalta loppuivat argumentit ja jäljellä oli vain keskiluokkaiselle professorille tyypillistä, antiikkiviitteillä kuorrutettua minäminä-puhetta. Yöllä luin David Grannin The Wager -meriseikkailua, se taas on omassa lajissaan ylivoimaisesti parasta mitä koskaan lukenut, niin sietämättömän jännittävä, että jätin sivuun kaiken mitä oikeasti pitäisi lukea, siis coniin pohjustavia kirjoja.
Tukholmassa kävelimme tutun kierroksen Gamla Stanissa, sieltä poikkeuksellisesti metrolla Södermalmille scifi-antikvariaattiin, jossa tapasimmekin joukon suomalaista fandomia. Olin ainoa joka myi kirjoja, vaatimattomat 150 KR raharahaa tai 300 KR ostorahaa, ja valitsin raharahan, koska vanhassa scifissä on hyvin vähän enää sellaista mikä kiinnostaa kirjallisuutena ja jota haluaisin vielä omaan hyllyyn. Auringon paisteessa ja odottamattoman leudossa säässä jatkoimme Sicklan lähiöön tvärbarnilla, yritimme juoda oluet puistossa ja kastuimme hetkessä sadekuuron iskiessä. Onneksi hotellissa pääsi jo puoli kolmelta huoneeseen.
Laskevan auringon valo heijastuu tänne kirkkaana kuin keinotähdestä uuden pilvenpiirtäjän seinäikkunoista, Fantastikan con-paikkaa eli Dieselverkstadia voimme tarkastella korkeudesta kuin olisimme sen herroina.
Päivän neljä paneelia jäivät vielä pintaraapaisuiksi aiheisiinsa. Urbaanin YA-fantasian jutustelu jäi alkulämmittelyksi, jollaisena hyväntuulinen Stefan Ekman siihen asennoituikin, yleisö vain olisi ilmeisesti halunnut jotain valmiimpia, uutismaisia tietopaloja aiheesta.
Genrehyppelyn paneelista jäi mieleen pelkästään GoH Juliet McKennan yllättävä kommentti, että hän on tehnyt massiivisen paksuja fantasiaromaaneja, mutta nyt paperin hinta on Briteissä niin kallista, että hänellä on kustantajan kanssa sopimus tehdä maksimissaan 120 000 sanan eeppinen fantasia. Mikä lajityypin sisällä on lyhkäinen kirja.
![]() |
Vahvojen naishahmojen asiantuntijat |
Vahvat naishahmot -paneelista taas ei jäänyt mieleen mitään sisältöjä, koska paneelin vetäjä johdatteli aihetta kuin elettäisiin 1960-luvulla, mistä Cheryl Morgan con-metakommenttia paneelissa heittikin. Sentään kävi erään mutkikkaan vertauskuvan yhteydessä selväksi, että toinen GoH, T.L. Huchu, on intohimoinen maratoonari. Tämän ajattelin selittävän miksi hän on jalkalääkäri. Mutta paljoakaan ei selittynyt hänen kirjoistaan. Tai miksi hän on niin kiinnostunut juuri urbaanin fantasian kirjoittamisesta.
Neljäs paneeli käsitteli spefin vaarallisia metsiä. Mitään erityistä tai uutta ei taaskaan kukaan sanonut. Mutta GoH:t ovat yleensä ja taaskin hyvin valittuja juuri sikäli, että he sentään ottavat esille jotain erilaista kuin kukaan muu. McKenna käytti Robin Hobbin Soldier Son -trilogiaa (2005-2007) esimerkkinä fantasiasta, jossa on erilainen metsä kuin yleensä genressä, koska mallina on 1800-luvun amerikkalainen rajaseutu.
Iltaohjelman loppuessa kello on paikallistakin aikaa jo kymmenen. Ruotsalaisilla ei ole coneissaan erikseen ohjelmaa ja iltabileitä. Etenkin täällä Fantastikassa voi siirtyä suoraan ohjelmasalista alakerran ravintolaan milloin haluaa. Seurapiireittäin, tosin. Suomalaiset kävelevät t-paidoissaan marraskuisessa viimassa plazan ylitse hotelliin.
2.11. Kaikissa coneissa ja seminaareissa on sama odotuksen rytmi, että aivan pian päästään varsinaiseen asiaan, jos ei tänään niin huomenna ja viimeistään kunniavieraiden päästessä rauhassa puhumaan.
![]() |
Sentienttien tähtialusten asiantuntijat |
Mutta ei lauantaista jäänyt substantiaalista iloa kuin Sentient spaceships -paneelista, jossa tohdittiin puhua aiheesta sekä julkaistun scifin että omien spekulaatioiden("Miten sentientti tähtialus kasvatetaan?") pohjalta. Ian Salesin paneelit ovat takuuvarmasti tällaisia ja kokoonpano paneeliin oli muutenkin hyvin toisiaan täydentäviä, vaikka oheisessa kuvassa puolet osallistujista näyttää nukkuvan.
Sitten jätimme conin kesken ja kävimme keskustassa saakka kirjakaupassa ja lounaalla, mihin upposi yli kaksi tuntia, matkat Sicklasta keskustaan vievät nekin puoli tuntia suuntaansa (10 min raitsikka + 10 min metro + 10 min odottelua). Aurinkoinen sää tähän motivoi, vaikka eilisaamun 13 lämpöasteesta oli pudottu 2-3 asteeseen.
Iltapäivällä kävin osallistumassa Dispossessed 50v -juhlapaneeliin, josta moderaattori Morgan ihasteli jälkikäteen kaikkien olleen hämmästyttävän samanmielisiä tulkinnoissaan, vaikka kyseessä on anarkismin klassikko. Syy on kyllä ilmeinen: kaikki olimme lukeneet kirjan jo nuorena, joten niihin kokemuksiin oli helppo palata vaikkei kirja enää tuntuisikaan romaanina niin onnistuneelta. Yleisön kannalta tällainen klassikkopaneeli on erityisen mukava siksi, että kaikki ovat kirjan lukeneet; tälläkin kertaa yhtä lukuunottamatta kaikki katsomossa läsnäolleet.
Illalla kuuntelin vielä GoH McKennan haastattelun, muttei se hänen teoksiaan (26 kpl) oikein profiloinut minulle. Antiikkiin sijoittuvia dekkareitaan lukisin ehkä ennemmin kuin fantasiaansa. Myöhään illalla ruotsalaisen fandomin guru Holmberg piti vielä luennon avaruusoopperasta, ruotsinkielinen yleisö hykerteli ja aplodeerasi, itse en pysynyt mukana lainkaan vaikka aihe oli tuttu jos mikä. Kirjoittelin sen aikaa nanowrimoa tavoitteena 160 sanaa päivässä perinteisen, nyttemmin liian haastavaksi osoittautuneen 1600 sanan sijaan. 500 sanaa onnistuu helposti kun tavoite on matala.
Vielä ennen yötä katselimme kummitus-paneelin, joka oli liiankin yksimielinen siitä miten kummitukset toimivat kansanperinteessä, sen sijaan, että olisivat puhuneet niiden kirjallisesta sovellettavuudesta nykypäivänä.
Yöllä luin loppuun The Wagerin. Kassissa olisi GoH Huchun romaani, mutta sen sijaan aloitin e-historiikin seitsemästä maailman suosituimmasta lautapelistä. Siinäkin riittää spefimäisiä ällistyksen aiheita loputtomiin.
3.11. Sunnuntaiaamuna oli vuorossa conin toiseksi paras paneeli, aiheena "Vanhat jumalat nykypäivässä". Mukana olivat molemmat GoH:t, jälleen McKennan hallitessa keskustelua. McKenna heitti sen tärkeältä tuntuvan muistutuksen, että kulttuureissa isot myytit ovat voineet unohtua, koska jokainen on tuntenut myyttisen tarinan niin hyvin, ettei aikalaisilla ole ollut tarvetta kirjata sitä ylös. Joten jälkimaailma voi vain ihmetellä mistä myytissä oikein oli kysymys.
Intialaistaustainen panelisti totesi puolestaan, että monoteistisessä uskonnossa vallitsee kaanon, mitkä tarinat ovat merkitseviä ja tärkeitä, mutta polyteistisen uskonnon piirissä kaikki tarinat ja äänet ovat yhtä tärkeitä, joten niitä on helpompi käyttää fiktioon. Triksterijumalista mainittiin suosituksiksi Karen Lordin Redemption in Indigo (2011) ja Gaimanin Anansi Boys. Suosituksia ylipäänsä jumalafiktioon olivat ainakin pulp-kummajainen Return of Kirke (1941) ja Bujoldin World of The Five Gods -sarja (2001-2005).
Coneissa oppii mitkä ovat tätä nykyä fandomin suosituimmat viittauskohteet, ei välttämättä siis klassikot, vaan esimerkiksi Ben Aaronovitchin Rivers of London -sarja (2011-) toistui useassa paneelissa, ties miksi.
Iltapäivällä kuuntelin vielä kahden insinöörin (?) pitämän luennon robottiautoista. Luento oli oikein viihdyttävä ja opetti sentään mitä aste-eroja autojen "älykkyydessä" voi nähdä. Erikoisin puolustus älyautoille oli se, ettei tarvitsisi rakentaa uusia teitä, jos kaikki autot olisivat älyautoja ja nykyisille teille mahtuisi viisi kertaa enemmän ajoneuvoja kuin nykyisillä turvaväleillä.
Jotta jotain konkreettistakin tuntisi matkalta saaneea kävin divarihuoneessa vielä penkomassa kirjoja, kolme pokkaria maksoi alle euron kipale: ya-scifiä edustava Barbary Station, Eganin Quarantine, ja Baxterin Destiny's Children-sarjan kakkoskirja. vaikken ole ykköstäkään jostain syystä lukenut, vaikka sentään muut samaan kokonaisuuteen kuuluvat Xeelee-romaanit.
Lounaan söimme Dieselverkstadin ravintolassa, sitten rauhallista reittiä junailimme Gamla Staniin kaljalle ennen kuin marssimme lähes dolorosamaisen tuttua rantatietä Vikingin terminaalille. Laivaanhan pääsi mukavasti jo tuntia ennen sen lähtöä. Mahdollisen myrskyn edellä tyynnyttelevää matkajuotavaa ei vain ole enää oikein mukana, koska eilen meidät yllätti se, että Ruotsissakin vietetään pyhäinpäivää ja monet kaupat, systembolagetit mukaan lukien, ovat kiinni. Täytyy vain aloittaa hidas laskeutuminen arkeen. Seuraava con on aikaisintaan ensi kesänä... keskellä merta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti