MacLeod: A Jura for Julia (novellikokoelma)

Ken MacLeod: A Jura for Julia

222 s.
Newcon Press, 2024


Useammat skottilaisen Ken MacLeodin kirjoista ovat olleet pettymyksiä kuin vetäviä lukukokemuksia tai edes scifinä lajityyppiä avartavia. MacLeodilla on kuitenkin harvinaisen täysipäinen asenne genreen välineenä, jolla sekä viihdytetään että annetaan ajateltavaa, joten hänen jokainen kirjansa on edelleen iso tapaus scifistille.

MacLeodin romaaneista on helppo nimetä suosikkinsa (Tähtijaosto, Learning the World, Beyond the Hallowed Sky), mutta novellistina ei hänestä ole edes mielikuvaa, saati että muistaisi tiettyä novellia. Niinpä tuore kokoelma A Jura for Julia (2024) tuntui konvehtirasian veroiselta lahjalta itselle, sisältäähän kirja tekijän itsensä valikoiman parhaimmiston 18 viime vuodelta... tosin hintaa kirjalla on liki 20e mikä tuntui hieman liioitellulta, kun kyse on lehtinovellien uudelleenjulkaisusta...
 

Ja happamaltahan ne herkuiksi odotetut novellit maistuivat. Helpon viihdyttäviltä kaikki, mutta liian monet sisäpiirivitseiltä tuntuvilta kynäelmiltä.

• "Nineteen Eighty-Nine" on nimensä mukaisesti kepeä jatkokuvitelma Orwellin teokselle, mutta tällä kertaa Winstonin ja O’Brienin hahmot ovatkin kapinan eturintamassa. Huolimatta henkilöhahmojen täydellisestä luonteenmuutoksesta tarina on olevinaan jatkoa Orwellin alkuperäisille hahmoille. Toimintaa on vähän ja novelli päättyy huiskaisten.
• "Lighting Out" on lähes tieteisfantasiaksi yltyvä irroittelu identiteettikopioiksi luoduista tekoälyistä, jotka vapaaksi päästettyinä voivat täyttää (”fast burn”) kokonaisia sivilisaatioita. Juoni etenee teiniromanssina, mutta mitään novellimaista nokkeluutta ja viitseliästä lopetusta ei tässäkään ole. Kyberpunkkia avaruudessa -tarinana sentään erittäin pätevä genretaitojen osoitus kirjoittajalta.
• "Wilson at Woking" on puolestaan kuvitelma siitä, miten viihdespefin sankarit ja sankarittaret yhdistävät voimansa Wellsin Maailmojen sota -romaanin käännekohdassa. Nolostuttavan tyhjänpäiväinen imellysnokare oletetuille nörttilukijoille.
• "Sidewinders" on vaihtoehtohistorioita/todellisuuksia hyvin brittiläiseen rekisteriin pyörittelevä tarina, jossa on paljon takaa-ajoa ja romanssin mahdollisuus, mutta mitään ei oikeasti tapahdu. Tynkä tarinaksi ja yhdentekevä sormiharjoitus alalajissaan.
• "The Surface of Last Scattering" on nimestään huolimatta erittäin viimeistelty ja idealtaan täydellisesti fokusoitu pieni (12 sivua) novelli, jopa parhaita scifi-novelleja mitä olen lukenut. Ideana on Mätä-nimisen sienen aiheuttama paperipandemia, joka hävittää maailmasta kaiken painetun kirjallisuuden. Miksi ja miten tämä pandemia on saanut alkunsa, se selviää vähitellen pienestä kohtauksesta juna-asemalla nuoren miehen odottaessa vankilasta vapautuvaa isäänsä. Jälleen tarinaan on ympätty romanssi, mutta nyt sekin käytetään perustellusti.
• "The Vorkuta Event" on ”salattu historia” -alalajia ja vaihtoehtohistoriaa näppärästi yhdistelevä tarina, jonka sisäiskertomuksessa tavataan Stalin ja Lysenko. Kuten nimestä voi arvata, kyse on jälleen kerran Venäjän syrjäkolkkaan sijoittuvasta BDO:sta. Vaihtoehtohistorian poliittinen kuvio on paljon kiinnostavampi kuin BDO:n tutkiminen. Keskeneräisen tuntu tässäkin. Novellin voi lukea ilmaiseksi Clarkesworldista: https://clarkesworldmagazine.com/macleod_11_14_reprint/
• "‘The Entire Immense Superstructure’: An Installation". Novellin nimi on hauskempi ja taiteellisempi kuin novelli, jossa leikitellään WikiThing-nimisellä… eeh, käsitetaide-installaation idealla? En päässyt sisään novellin tarkoitukseen lainkaan. Tarinassa seurataan hoitolaitoksesta vapautetun taiteilijan kuljeskelua ja referoidaan tämän kirjallista yritelmää. Näennäisen syvällinen kuin kuplavaahto.
• "The Last Word" on sinänsä hauska, lähelle nykypäivän nettielämää tulevaa kuvitelma meemigeneraattorista, joka alkaakin tuottaa filosofiaa. Kuuden sivun tarinana täyttä scifiä, mutta voisi olla genregeneraattorinkin luomus.
• "Fat Man in the Bardo" on vähän kuin "Wilson at Woking" edellä, yhdistelmä spefistisen idea-avaruuden ideoita, kuten ihmemaan Liisa, Hitler-vauva ja (tietysti) Schrödingerin kissa. Niin yhdentekevä höpötelmä, että kirjailija on käyttänyt sinä-muotoista kerrontaa tehdäkseen sen taiteellisemmaksi.
• "[citation needed]" - siinä on tosiaan novellin nimi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tarina sijoittuu vaarallisina pidettyjä kirjoja kieltävään yhteiskuntaan, eräänlaiseen huomispäivän Amerikkaan, jossa sensuuriviranomaisia voi kuitenkin jallittaa filosofialla. Ideavetoinen kuvaelma, jossa taaskaan ei ole tarinaa edes nimeksi, kuten otsikosta selviää.
• "The Shadow Ministers" on MacLeodin Lightspeed-maailmaan sijoittuva tarina, jossa skottiteinit harjoittelevat hallituksen simuloimista. Itsenäisenä novellina tämä ei toimi lainkaan, mutta voi sen lukea ilmaiseksi Sf-Caledonian sivuilta: https://www.sfcaledonia.scot/the-shadow-ministers-by-ken-macleod/
• "The Excommunicates" on muita kokoelman novelleja parempi niin tarinana kuin ideankäsittelyltään: perheenisä perustaa Kirjakirkon digikulttuurista kieltäytyville, kaiken kirjallisuuden säilyttämiseen ja sallimiseen pyrkiville ihmisille. Tarinan lopetus yllätti hölmistyttävällä tavalla: miksi päähenkilö tekikään näin. Ehkä jotain ideasta meni sittenkin ohitseni.
• "A Jura for Julia" on jälleen Orwellin 1984-variaatio ja jatkoa kokoelman ensimmäiselle novellille. Tällä kertaa romaanin Julia etsii selitystä, mitä Ison Veljen aikakausi salasi, ja päätyy Jura-saarelle Skotlannin Hebrideille, siis sinne missä Orwell kirjoitti viimeisinä elinvuosinaan kyseistä romaania. Vain viihdyttävä turistikuvaus, sen sijaan että tästäkään tarinasta löytyisi jotain fiksua kommenttia 1984:sta.

Lisäarvona kokoelmalle on Fangorn-nimisen taiteilijan piirroskuvitus novelleihin. Kuvat ovat novellien lopussa jotta ne eivät spoilaa tapahtumia, mutta sillä tavoin ne eivät myöskään viritä novellin tunnelmiin ennen kuin se onkin jo ohitse.