Black Pantherin pitäisi edustaman supersankarifilmien uutta emansipatorista kärkeä. Tosiasiassa se edustaa poliittisen korrektismin itseisarvoa, joka levittyy kuin käärmeöljy mediasta toiseen. Ensimmäisen mustan supersankarin lanseeraaminen ja naissankareiden tukuttaminen sidekickeiksi ovat taanneet BP-elokuvalle maineen, jolla ei ole mitään tekemistä filmitaiteen tai edes -viihteen kanssa.
Black Pantherin utopia Afrikasta näyttää Narnialta, jonka keskellä törröttää samanlainen tekno-Manhattan kuin tuhannessa muussa scifi-pläjäyksessä. Miten tämän Wakandan asukkaat elävät? Kuljeksivat Star Warsin aavikkocityn basaarissa ja ostelevat käsitöitä? Siltä se näyttää. Välillä pistäydytään tapaamaan elämäntapapaimenia ja tunteilemaan Leijonakuninkaan kohtauksissa.
Loppukamppailu on Marvel-filmiksikin poikkeuksellisen sekava. Se tuo paljaiten näkyville, miten vähän tätä BP-filmiä on yritettykään käsikirjoittaa.
Keskelle elokuvaa on upotettu vartin mittainen jakso korealaisella kasinolla, laiskana kopiona Bond-filmeistä ("Skyfall" teki kasinokohtauksen retroarvokkaaksi lainatessaan sen "Kultaisesta aseesta" jne). Tällä herutetaan oletetun yleisön toiveita nähdä seuraavaksi mustaihoinen Bond. Ja taas poseerataan... ja sitten vähän hypitään seinille ja autojen katoille... ja sitten myös Klonkku ja Bilbo pistäytyvät tarinaan tuomaan spefi-uskottavuutta... ei vaan ihan tosi, näillä näyttelijäspekseillä mennään kun mitään afroerityistä tarinaa ei uskalleta laatia.
Jos Hollywoodin ainoa vaihtoehto kulttuuriryöstöille on tällainen aivoton pidättäytyminen filmilainojen sisäpuolella ja kuvitella siten Ugandan tilalle afronarnia, niin totisesti supersankarigenre on löytänyt viimeinkin seinän jota se ei osaa kiivetä.
Mitä tulee elokuvan etniseen väritykseen, on syytä vilkaista niitä luentoja, joissa tuodaan paljaasti esille miten Black Panther on yhtä rasistinen filmi kuin muutkin Marvel-universumin tuotteet. Linkkisuositusta jakaen löytyy esim. Christopher Lebronin analyysi (Boston Review -lehdestä). Sen pointit BP:n rasismista on syytä lukea (spoilerit huomioiden!) jos erehtyy elokuvan katsomaan:
- Afroamerikkalaiset eivät kelpaa edustamaan mustaa identiteettiä, vaan ainoastaan afrikkalainen aatelisto, joka ei yritäkään haastaa Yhdysvaltojen etnistä sortoa YK:n edessä.
- Elokuva toistaa jenkkiviihteen rasistista trooppia, että mustan ydinperheen kyvyttömyys toimia yhdessä edustaa kaikkien mustien yhteisöjen yhteentoimimattomuutta.
- Ainoa afroamerikkalainen nainen elokuvassa on äänetön sivuhahmo, pahiksen tyttöfrendi, joka tapetaan nopeasti ja johon ei tämän jälkeen viitata.
- Afrikkalaisen utopian pelastaa lopultakin valkoihoinen hahmo, jonka uhrialttius on merkittävämpi kuin mustien.
"Black Panther is not the movie we deserve. My president already despises me. Why should I accept the idea of black American disposability from a man in a suit, whose name is synonymous with radical uplift but whose actions question the very notion that black lives matter?"
http://bostonreview.net/race/christopher-lebron-black-panther
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti