Hiekoituskone herättää 6:lta. Talomme on hiljainen kuin hanki, mutta kaikki koneäänet ulkoa tulevat ikkunoiden lävitse. Lueksin sohvalla lautapelifoorumeita. Ennen 9:ää ehdin juoda kahvit, lapsi vasta heräilee, lähden toimistolle läppäri repussa.
Tänään sitten avaan oman sotakirjan fileitä, editoin Holy War -tutkimuksesta tehtyä memoa kappalevalmiiksi kokonaisuuksiksi. Motivaatio on matala, mutta pakkohan näitä memoja on työstää sitä mukaa kun uusia vielä syntyy. Erinäisiä memofileitä olen kadottanut ja löytänyt vasta kun kirja, johon ne oli tarkoitettu, on jo ilmestynyt. Näin käy kun työstää kirjoja tilkkutäkin tapaan. Väitöskirjastakin hukkasin monta sivua teologian puolelta tehtyjä muistiinpanoja, jotka tuntuivat silloin ihan olennaisilta rakkauden semiotiikalle.
Mutta enää en aio romansseihin palata. Sota on kuumempaa hottia. Kysykää vaikka Patrian pyssykauppiailta kuten Suvi Lindeniltä.
11:ltä haen lähikaupasta broilerieinestä. Vaikka broileria siinä ei ole kuin mauksi. Koko ajan houkuttaa lähteä kotia kohti, päästä kotisohvalle lueksimaan mitä huvittaa. Itsepetoksen pehmittämiseksi teen tauolla kirjastohakuja puuttuvista esimerkkikirjoista ja löydänkin, että viereisestä Sampolasta saisi O'Brienin kuuluisan Vietnam-novellin, Wintersonin Napoleon-romaanin ja Thukydideen sotahistoriaa. Venytän tätä siirtymää puoli kolmeen, jotta neljä tehokasta työtuntia tulee täyteen. Kirjastosta voin mennä bussipysäkille ja kuukausikortin synergialla siirtyä kilometrin matkan kotiin.
Kotona editoin projektia X. Kustantajalle sitä jo ehdotinkin, mutta konsepti jäi vaille tuomiota. Lapsen lähdettyä ensimmäiseen rope-sessioonsa katsomme Pilvikartastoa, nukahdan välillä, mutta ei se leffan seurattavuutta haittaa. Saaran lähdettyä hakemaan lasta ja sisarta jaan rauhan kahtia: tunti Truffauta, tunti Vietnam-fiktoiden opasta. Kirjoittaminen saa jäädä viikonlopun ajaksi. En ole luova taiteilija, jolla olisi sydän chiliä ja kaatolupa metaforiin. Olen tekstityöläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti