Viikon olen nyt ollut uudessa ammatissani eli taiteilijana. Maailmankuva on yhtä oikukas savanni kuin ennenkin eivätkä edes käynnit viidakossa (kaupunki, yliopisto) tunnu erilaiselta.
Sen sijaan kotona on kaikki mullistunut, kun hankin uuden perheenjäsenen, Mac-klaanin hyväksymän läppärin, ja raivasin sille ja itselleni tilan uuteen työhuoneeseen, josta puistonäkymän sijaan avautuu nyt hitchcockmainen näkymä vastakkaiseen kerrostaloon. Mutta onhan tämäkin reilu työnjako: S voi tarkkailla oman työpöytänsä ylitse sillä puolen asuntoa sijaitsevaa opiskelijataloa ja minä omalla puolellani kotimaista keskiluokkaa.
Kone on kuitenkin se ydin, jonka mukana etsimme ihmisen ja koneen fuusiolle sulavinta paikkaa. Ja mietimme mikä tekee koneesta hyvän, jopa paremman kuin käyttäjänsä...
Jaska minulle sanoi jo joskus kolmekymmentä vuotta sitten, että HYVÄ tietokone maksaa aina kaksitoistatuhatta markkaa. Se taitaakin olla ainoa vakio, jonka olen nähnyt pitävän kutinsa.
Ensimmäisen Mac-tietokoneeni ostin 1988 ja lisälaitteineen (matriisikirjoitin ja korppuasema) se maksoi (opiskelijahintaan!) tosiaankin tasan 12 000 markkaa, johon minulla oli varaa tekemällä koko kesän duunia KELAn etuuskäsittelijänä ja saamalla vanhemmilta 2400 markkaa tulostimeen. Mutta tuo linnunpönttömalli, jossa ei ollut edes kovalevyä, oli edelleen toimintakuntoinen kun annoin sen pois Turusta muuttaessamme.
Toisen Mac-tietokoneen (LC 630) ostin 1996 muuttaessani Turkuun. Sekin on edelleen kunnossa, tosin siitä himmeni viime talvena monitori, koska kuvaputki ilmeisesti käytön puutteesta muuttui vähitellen vihreäksi. Sen eurohinta oli muistaakseni jotain tuon 12 000 markan luokkaa.
Tämä uusin Mac-tulokas maksoi "vain" 1200 euroa, joten se jää hieman vajaaksi hyvän tietokoneen määritelmästä - ehkä se olisi tullut täyteen jos olisi ostanut hieman isomman kovalevyn tms.
Mutta ei minulla tähänkään olisi ollut varaa, jollei ammattijärjestö (Tiedetoimittajien) olisi antanut 400 euron apurahaa hankintaan. Sattumalta täsmälleen samankokoinen avustus kuin se millä vanhemmat aikoinaan tukivat ensimmäisen Macin hankintaa.
Nyt sitten jokin uusi velvollisuuskin seuraa koneen mukana: Macin uskomaton tehokkuus ja sujuvakäyttöisyys (verrattuna muihin koneisiin) täytyy edistää sekä l että tiedottavaa toimintaa... jollei peräti TIEDOSTAVAA toimintaa... poislukien ne ekologisen tiedostamisen alat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti