Eurooppalaisen sivilisaation kristillinen kieleke nuolaisi joskus 900-luvulla eteläisen Ruotsin rannikkoa. Sitä korkeammalle pohjoiseen on muodostunut vain yksittäisiä urbaanin elämän linnakkeita, joissa skandit ja fennot ryyppäävät ja tappelevat kuin esi-isänsä ikään.
Mutta jos Lundiin saakka pääsee, voi helposti hahmottaa sen kaupunkien verkoston, josta eurooppalainen sivilisaatio muodostuu täältä etelään aina Välimeren vallihaudalle saakka, tai itään vasten aromaiden autiutta. Lund on aivan kirjaimellisestikin museo siitä, miten sivilisaatio MILTEI tavoitti Skandinavian. Yliopistokin täällä oli jo ennen Uppsalaa, jos ei lasketa turhan tarkkaan sitä, kuinka monta tiedekuntaa "oikeassa" yliopistossa pitää olla.
Lund on kylämäisen söpö paikka, josta on kivenheitto Malmön varsinaiseen urbaaniin keskukseen. Ihmiset kuulemma pendelöivät molempiin suuntiin näiden väliä, mutta yhä vähemmän kuitenkaan menevät salmen ylitse Tanskan puolelle, kuulemma.
Lundissa oli myös helppo tuntea olevansa mantereen äärellä. Tuulet ja sateet pyyhkivät ylitse kuin maan ja meren äärimmäisellä kohtauspaikalla. Pohjoisesta tullessa Lundiin tupsahtaa kuin vauhdista hypänneenä, juuri ennen rannikkoa. Vauhti jää jäseniin, sekoittaa suuntavaiston. Jo lauantaina, heti kaupunkiin tultuamme, onnistuin hukkaamaan muovikansion, jossa olivat kaikki paluulippumme Suomeen. Onneksi isäntäväkemme avulla saimme printatuksi uudet liput ruotsalaiseen paluujunaan.
Liittääksemme työasioita viiden päivän lomailuun kävimme myös Malmössä, missä kirjailija N järjesti meille teehetken ruotsalaisen kirjailija K:n ja islantilaisen kirjailija E:n kanssa. Juttelimme antologiaprojektista, jota oli pohjustettu jo vuosi sitten Åconissa. Enemmän tämäkin tapaaminen oli sellaista eurooppalaisen verkoston tunnustelua ja ihmettelyä fandomin näkökulmasta.
Kaikista puheista jäi joka tapauksessa innostunut tunnelma, että valtavan paljon on tekeillä juuri nyt kaikkialla pohjoisessa, mukaan lukien Islanti, jossa oli täsmälleen samana päivänä avattu laajennettu versio Nexus-nimisestä spefikaupasta. Toisaalta suhtautuminen itse KIRJAILIJUUTEEN kuulosti hämmentävän erilaiselta näillä ruotsalaisilla: ammattilaisuuden ja "vakavan kirjoittamisen" korostaminen ei ihan istu siihen mihin on tottunut fandom-verkostoissa 25 vuoden aikana. Osasyynä ruotsalaisten emäntiemme innostukseen on toki se, että kirjailija K on nyt niin kovassa nousussa maailmalla, että hän on hankkinut vastikään newyorkilaisen agentin.
Palasimme Malmöstä kuin ainakin korpimaan turistit, jotka ovat hetken tavanneet suuren maailman lähettiläitä. Lundin lokoisassa citymajoituksessa vietimme runsaasti aikaa ihan vain lojuen ja katsellen Tintti-filmejä (lapsi) tai lueksien matkakirjoja. Mukana olikin erinomainen matkakirja, Geoff Dyerin Out of Sheer Rage, joka on täydellinen analyysi siitä, mitä kaikkea (ja miksi) kirjoittava ihminen on valmis tekemään ollakseen kirjoittamatta sitä mitä hänen pitäisi kirjoittaa. Ja minne kaikkialle (ja miksi) valmis sen vuoksi matkustamaan...
Lisäksi ostin matkamme käännekohdasta eli Malmön sf-bokhandelista (= kirjailija N:n työ- eli verkostoitumispaikka) jatko-osan (Shift) Howeyn siilokirjalle, ja se osoittautui lähes yhtä jännittäväksi kuin ensimmäinen romaani, vaikka onkin eräänlainen prequel, mikä sinänsä on uskomaton saavutus.
Ja kai siinä voisi olla onnistuneen matkan määritelmä, että paluureissu tuntuu olevan pohjustava jakso sille, mitä on jo matkallaan kokenut.
Toinen näkökulma samaan matkaan löytyy Saaran blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti