Taiteiden Yö on piilotuotemerkki, jonka cityelämä on tuottanut katukuvien kaupallistumisen vastapainoksi - ja kaupungit tarttuneet tuotemerkkiin kuin viimeiseen todisteeseen siitä, että niillä on edes KERRAN VUODESSA jokin foorumi nurkissa maleksiville taidejengeille.
Oman taidejengimme eli Pirkkalaiskirjailijoiden kautta päädyin tänään lukemaan runoja Suomalaiseen Kirjakauppaan, jossa oli noin 30 astetta lämmintä ja parhaimmillaan ehkä 10 hengen yleisö, mikä on kymmenkertaisesti enemmän kuin edellisessä kirjailijafoorumissa, jonka kyseinen kauppa meille Pirkkalaiskirjailijoille tarjosi. Kiitos tästäkin vähästä. Kaduilla nimittäin velloi ihmismassaa tuhatmäärin, mutta mitään ständiäkään sisällä tarjottavasta taiteesta ei oltu vaivauduttu laittamaan.
Tällaisen puoliksi yrittämisen varassa kirjallisuutta ylipäänsäkin Suomessa markkinoidaan. On niin totuttu, että Panu Rajala ja muut isot nimet tuovat yleisön, vaikkei mitään oikein tosissaan yrittäisikään mainostaa.
Taiteiden Yö on massoille tarjoiltu kuvitelma siitä, että kerran vuodessa taiteen kokeminen on kesän ja syksyn solmimassa lämpimässä pimeydessä sekä sumeampaa että autenttisempaa kuin koskaan muulloin. Mutta vielä ei ole kukaan keksinyt muuttaa tätä illuusiota oikeasti merkittäväksi rituaaliksi. Ihme kyllä.
Itselleni merkittävintä oli katsella "Itämaisen tanssin" esiintyjiä samalla kun join osuuteni tölkkioluesta ja lähdin takaisin kotiin, jotta vaimo puolestaan pääsee kahdeksi tunniksi tätä ihmettä kokemaan. Tanssijoita katsellessa kuvittelin oivaltavani paljon siitä, miksi ja miten me amatöörit tulemme YRITTÄMISEN TAITEEN kautta hyväksytyiksi ja tunnustetuiksi. Vähän kuin tapetti seinällä.
Ehkä olisi aika ottaa yö takaisin taiteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti