1.11. Matkalle Itämeren ylitse oli luvattu syksyn talveksi muuttavaa myrskyä, mutta matalapaine jakautuikin kahtia, toinen puhalsi jo keskiviikkona ja toinen lähestyy viikonloppuna. Niinpä sää merellä olikin lähes tyyni, Tukholman saaristossa jopa sankan sumun peitossa. Sopii kirjalliseen retkeen. Luin jo matkan alkajaisiksi alusta loppuun Kuuselan Syytös-pamfletin, pidin kovasti jonnekin sivulle 60 saakka, kunnes kirjoittajalta loppuivat argumentit ja jäljellä oli vain keskiluokkaiselle professorille tyypillistä, antiikkiviitteillä kuorrutettua minäminä-puhetta. Yöllä luin David Grannin The Wager -meriseikkailua, se taas on omassa lajissaan ylivoimaisesti parasta mitä koskaan lukenut, niin sietämättömän jännittävä, että jätin sivuun kaiken mitä oikeasti pitäisi lukea, siis coniin pohjustavia kirjoja.
Tukholmassa kävelimme tutun kierroksen Gamla Stanissa, sieltä poikkeuksellisesti metrolla Södermalmille scifi-antikvariaattiin, jossa tapasimmekin joukon suomalaista fandomia. Olin ainoa joka myi kirjoja, vaatimattomat 150 KR raharahaa tai 300 KR ostorahaa, ja valitsin raharahan, koska vanhassa scifissä on hyvin vähän enää sellaista mikä kiinnostaa kirjallisuutena ja jota haluaisin vielä omaan hyllyyn. Auringon paisteessa ja odottamattoman leudossa säässä jatkoimme Sicklan lähiöön tvärbarnilla, yritimme juoda oluet puistossa ja kastuimme hetkessä sadekuuron iskiessä. Onneksi hotellissa pääsi jo puoli kolmelta huoneeseen.
Laskevan auringon valo heijastuu tänne kirkkaana kuin keinotähdestä uuden pilvenpiirtäjän seinäikkunoista, Fantastikan con-paikkaa eli Dieselverkstadia voimme tarkastella korkeudesta kuin olisimme sen herroina.
