Viime sunnuntain (12.11.) Hesarissa toimittaja Tuomo Yrttiaho kehuskeli hesarilaiseen tapaan eli understatementilla lehtijuttunsa omakohtaisuutta etäännyttäen neljällä lapsellaan. Yrttiahon sanoma oli, että lapsien runsaus merkitsee runsaampaa "iloa", koska hän ja puolisonsa ovat säilyttäneet optimistisen asenteen (= pätkätöistä ei valiteta) elämään. Mitään todistetta puolisonsa ilosta ja mielipiteistä ei Yrttiaho tietenkään tuonut esille, ei myöskään mielipidettä siitä, miksi lapsien on oltava juuri (geneettisesti) "omia", jos kerran niistä niin iloitsee.
Lähetin Yrttiaholle tarjouksen, että voisin postittaa hänelle luettavaksi Pakollisesti lapselliset, jotta hän näkisi toisenkinlaisen näkökulman aiheeseen. Mutta hesarilaiseen tapaan Yrttiaho ei vaivautunut edes vastaamaan.
Hesari ja hesarilaiset julkaisut eivät myöskään mainitse mitään tänään 16.11. vietettävästä kansainvälisestä vasektomiapäivästä, etenkin kun se suomalaisittain osuu pilkallisen lähelle ns. isäinpäivää.
Ennemmin valtamedia toistaa yhä uudestaan samaa juttuformaattia, jossa kauhistellaan lapsisyntyvyyden jatkuvaa kutistumista ja haastatellaan Väestöliiton Rotkirchiä tai jotain hänen alaisistaan tutkijoista, joka vakuuttaa, että edelleen suomalaiset haastatteluissa TOIVOVAT keskimäärin kahta lasta.
Niin, sunnuntaisuomalaiset TOIVOVAT myös, että jokin taho tulee ja pelastaa maailman ilmastokatastrofilta. Hoitaako Erkko-mafia senkin? Puhuu metsät puhtahiksi...
Todellisuuteen tuolla Hesarin sunnuntaijournalismilla ja suomalaisten "toiveilla" ei ole ollut mitään kytkentää vuosikymmeniin. Mitkä tahansa muut tilastotiedot kelpaavat mediassa vähintäänkin viitteeksi siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, mutta ei suomalaisten syntymättömyystilastot. Todellinen tabuhan ei ole se, miksi ensisynnyttäjien määrä vähenee, vaan se, miksi niin monet perheet tyytyvät yhteen lapseen. Aihe olisi aivan mahdoton Erkko-mafian perhelehdistössä, Hesari mukaan lukien.
Väestöliitto ja perhelehtimedia yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä tulkintoja, jotka veisivät pohjan niiden olemassaololta instituutioina. Päinvastoin, tällä viikolla Hesari ilmoitti, että sen lukijakunta haluaa "toiveikasta journalismia" viikonlopun lehtiin, vastapainoksi sille todellisuudelle josta se arkipäivien numeroissa joutuu vielä toistaiseksi uutisoimaan:
"Uudessa Lauantai-osiossa on parhaiden kulttuurijuttujen lisäksi laaja kattaus elämän ja hyvinvoinnin aiheita, kuten ihmissuhteita, terveyttä ja perheaiheita." (HS, Laura Saarikoski)
Näin kansainvälisenä vasektomiapäivänä voisikin miettiä, mitä muita todellisuutta tarkistavia kansainvälisiä teemapäiviä Suomeen pitäisi vielä saada. Esimerkiksi kriittisen median teemapäivä? Vaikkapa jollekin sunnuntaille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti