Aito ylevä on harvinaista, koska sen edellytys on, että keinotekoisen, luonnollisen ja yliluonnollisen mittasuhteet hämärtyvät. Siihen Harz-vuorten rakenne on omiaan, koska jotkut kivimuodostelmista näyttävät rakennetuilta. Sittemmin DDR on tuonut maallistavan lisäarvon tälle raunioromantiikalle, ihan siksikin, että Saksojen raja kulki täällä vuorijonoa ja osavaltiorajaa noudatellen. Vain modernia raunioromantiikkaa ei Quedlinburgin kaupungissa kukaan kehtaa mainostaa, paitsi taiteen siivellä, kuten teatterissa, missä ihme kyllä pyörii jopa Mein Kampf näytelmänä.
 |
| Saara tarkastelee raunioromantiikkaa |
Keskellä kaupunkia on raunioromantiikalle omistettu, feeniksin logolla varustettu ravintola. Vanhojen seinien väliin on viritetty kolme kerrosta ravintolaa ilman kattoa, vessoja ja korttipäätteitä. Istuimme siellä tänään paikalliskaljalla, sillä välin kun lapsi kierteli tekemässä katuvideota kaupungista.
Saksan junien täsmällisyyteen luottaen on helppoa ajoittaa siirtymä asemalle, mutta lipunosto on hölmömpää arpapeliä kuin edes Suomessa. Automaatilta saimme paikallisliput Magdeburgiin 20€/hklö, mutta Hannoverin IC-junaan olisivat liput maksaneet tuplasti sen. Lippukassa kuitenkin selitti, että hän voi myydä 10€:n online-liput per henki, kunhan annan yhteystiedot kuten nettiostoksissa. Näin säästimme 90€. Missäänhän DB:n sivuilla ei tätä halvennusta kerrota tai mainosteta, ainakaan niin että turisti sen huomaisi.
Tänään ei ollut yhtä kylmä kuin eilen, pakkasen sijalla kosteus, sumukerroksesta leikkautuivat näkyviin tuulivoimaloiden roottorit. Onneksemme IC-juna Magdeburgista Hannoveriin oli vain puolillaan, joten paikkaliputtakin matkusti mukavasti. Lähtö oli muutaman minuutin myöhässä, koska Bundespolizei blaa blaa jotain, sanoi kuulutus. Kansainvälisen tilanteen kiristyminen kai sitten pitää huomioida jotenkin asemilta lähdöissä. Lippuja ei kukaan tarkistanut. Niin päästiin Hannoveriin.
 |
| Hannover on Saksa nurin nähtynä |
Harmaa sää tuo edustavasti esille Hannoverin rumuuden. Kaupungin julkisivun puolella ihmismassat ovat isommat kuin edes Berliinissä asemien edessä, pro-Israel ja pro-Palestiina uhittelevat toisilleen, mutta niitä on vain muutama tähän aikaan illasta. Asema sisältä on hyvinkin moderni ja siisti, vain matkalaisten määrä tekee siitä kovan ja karun. Takapihan puolella on jälleen vain sementin sävyjä ja massiivisia elottomia liikennerakennelmia.
Onneksi hotellimme Flora sijaitsee asemalta parin korttelin päässä puiston läheisyydessä. Ei mikään nimensä veroinen kukkanen sekään, mutta tänne Saksan risteyskohtaan olemme tulleet lähteäksemme eri suuntiin, Saara kohti Frankwurstin makkaramessuja ja minä lapsen kanssa maitse kohti Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti