Eilen saimme Flora-hotellissa aikaiseksi pienen havaintodraaman saksalaisesta tehokkuudesta, kun huoneeseen palatessa huomasimme, että ikkunan edessä kokolattiamatto oli parin metrin matkalta niin märkä ettei siinä viihtyisi flora vaan fungi. Lämpöpatterin vuoto oli pieni, mutta jatkunut ilmeisesti useamman päivän. Halpishotellissa ("garni hotel") ei ole respaa, joten lähetin ongelmasta viestin sähköpostilla. Talon emäntä saapui paikalle alle puolessa tunnissa putkimiehen kanssa, ja kun totesivat ettei vuotoa saa korjatuksi niin hakivat pinottain pyyhkeitä imemään vettä matosta ja vuodosta. Tästä epämukavuudesta saimme hyvitykseksi ilmaisen aamiaisen. Olisimme saaneet uudet huoneetkin 1+2 hengelle, mutta jäimme kolmen hengen koppiimme. Yön hinta 112€ tuntui vähän liioitellulta, vaikka täydellisen rauhallinen ympäristö oli kyllä melkoista luxusta kaoottisen juna-aseman jälkeen.
Aamulla taas, läpi tuulen ja sateen, testaamaan DB:n palveluja. Saaran aamujuna Frankwurstiin oli vartin myöhässä, minun ja A:n juna Hampuriin aluksi pari minuuttia, lopulta parikymmentä ja taas jotain Bundespolizei blaa blaa selitykseksi. Tätä viranomaiskorttia ei ole VR vielä keksinyt selityksiinsä. Mutta. Kun tänä aamuna yritin DB:n bahnhof-sivuilta löytää ICE886:a lähtevistä vuoroista niin koko junaa ei näkynyt! Sen sijaan toinen, täsmälleen samaan aikaan 10:36 Hampuriin lähtevä juna näkyi kyllä, vaikkakin puoli tuntia myöhässä. Junakohtainen haku 886:sta näytti sivullisen infoa, jonka symbolirihmasto saisi kokeneenkin lautapelaajan ymmälleen. Ihmettelin mihin aavejunaan meillä oli liput.
Asemalla kysyin, voimmeko vaihtaa aiempaan junaan, jolloin liivipukuinen infoherra näytti, että vuoro on kyllä ajallaan. Junan pitäisi olla vähintään 20 minsaa myöhässä, jotta saisi noin vain hypätä toiseen samanlaiseen vuoroon. Laiturilla oli silti melkoinen joukko samalla tavoin epätietoisia matkaajia, koska se edellinen juna oli lähes tyhjä ja tuli lähes samaan aikaan asemalle kuin 10:36-vuoro. Osa hyppi sisään, sitten ulos. Kaksi minuuttia myöhemmin tuli sitten meidän junamme. Lienee sekin saksalaista tehokkuutta kuljettaa ennemmin junia tyhjillään kuin yhdistää vuoroja. Tulee mieleen eräskin junalautapeli, juuri se ainoa jota käytetään esimerkkinä, että lautapelikin voi olla taideteos ja että "the mechanic is the message."
Vasta Hampurista vaikeutemme alkoivat.
Satoi kaatamalla eikä mistään aseman läheltä näkynyt mukavaa kahvilaa, vain ihmismassoja jonottamassa milloin mihinkin. Ostimme evästä ja menimme bussiaseman mäkkäriin, koska kerrassaan mitään parempaa vaihtoehtoa ei ollut. Senkin vessassa näin narkkareiden kaupittelevan piikkitavaraa eikä vessanhuoltaja vieressä välitä mitään. Pummit kiertelivät mäkkärin molemmissa kerroksissa kerjäämässä ja penkomassa ruoanjämiä, mutta toisaalta mekin saimme istua miten pitkään tahansa kenenkään ajamatta pois. Ja sitä pitkää riitti. Flixbussin oli tarkoitus lähteä 15:ltä, mutta yhtäkkiä uudeksi ajaksi ilmoitettiin 16:20. Kävimme välillä ulkona, mutta perjantai-ilta kaatosateessa Hampurin asemahoodeilla ei ole ihan se mitä teininkään kanssa haluaisi viettää.
Palasimme saman tien bussiasemalle, joka oli täynnä flixbusseja odottavia ihmisiä: jokin vuoro oli myöhässä 3 tuntia ja edellinenkin Köpis-vuoro puolitoista. Kassa kieltäytyi myymästä meille lippua aiempaan vuoroon, joka olisi ollut pysäkillä, koska VAKUUTUSTEN vuoksi heillä pitää olla AIEMMIN (?) tiedossa matkustajien henkilölisyydet.
Kello 16:30 oli ilmoitettu Köpikseen ja Arlandaan menevä bussi, mutta sen tiedot äkkiä katosivat aikatauluista. Meidän bussimme saapui 16:40, olimme hyvin asemissa laiturilla jotta pääsimme heti sisälle lämpimään. Vielä kuski odotteli 17:ään ennen kuin starttasi matkaan. Seuraavan Köpis-bussin matkaajat jäivät jonnekin, vieläkin enemmän huolissaan kuin me, jos kerran olivat matkalla Arlandan lentoasemalle saakka.
Seikkailu jatkui edelleen... satoi ikkunat sumentaen ja tuuli heijasi bussin tuplakerrosta. Mitään kuulutuksia ei FlixBus harrasta kertoakseen arvioitua matka-aikaa tai esimerkiksi pahoitellakseen myöhäisyyttä.
Jossain neljän tunnin kohdalla aloin ihmetellä, kun ei olla vieläkään Puttgardenin lautalla. Sitten erotin ohikiitävässä kyltissä "Odense". Kuski oli vaihtanut suoran reitin mantereen ja Fynin kautta kulkevaan reittiin (334 km > 471 km) ilmoittamatta mitään matkustajille. Ilmeisesti myrskylukemat olivat pysäyttäneet lauttaliikenteen. Kun pidimme 10 minuutin tauon jollain syrjäisellä huoltsikalla, se kenties oli Saksan ja Tanskan rajapaikka.
Köpiksessä oltiin 23:40, myrsky tuntui sielläkin, vaikkei tarvinnut ylittää montaa katua päästäkseen asemalle. Liput Malmön junaan olivat jopa halvemmat kuin etukäteen ostamani, joita oletin halvoiksi, koska ne olivat kruunukurssilla ostettuja. Juna oli puolillaan kännisiä ruotsalaisia ja tanskalaisia, muttei enempää kuin puolillaan. Malmössä oltiin 0:53, sittenkin vain kolme tuntia jäljessä aiotusta aikataulusta. Sama myrsky kuin aamulla Hannoverissa riepotteli meitä vielä täälläkin heti kun ylitti avoimemman paikan. Vasta aamulla luin uutisista millaista jälkeä myrsky oli tehnyt Tanskanmaalla. Voisimme teettää t-paidat "I survived Babet".
Hotelli Mayfair Tunneliin päästiin sisään, kaikki on täällä hyvin ankkuroitu historiaan kuten plakaatit seinillä kertovat, mutta nyt pitäisi vain saada 8 tunniksi unta ennen seuraavaa junamatkaa.
Vaihtoehtona tämän päivän seikkailulle olisi ollut ensimmäinen suunnitelma nousta Hampurissa (tai Berliinissä) yöjunaan ja makoilla Tukholmaan saakka. Oman yöhytin hinta olisi kuitenkin ollut samaa luokkaa kuin kahden hengen bussimatka Hampuri-Köpis + hotelliyö tyylikkäässä Tunnelissa + matka Malmö-Tukholma päiväjunassa.
Se tänään opittiin: Toivoakaan ei ole junamatkoilla korvata meidän skandinaavien lentomatkoja niin kauan kun Hampuri on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti