Muistomerkki Düsseldorfiin kadonneille turisteille
Sunnuntaiaamu Düsseldorfissa oli järjettömän kylmä ja kostea. ICE-juna Berliiniin kello 9:51 tuntui tuulisten katujen jälkeen ylelliseltä kuten viime yön tardismainen hotelli, jossa aamiaista myöten kaikki oli isompaa ja elegantimpaa kuin miltä harmaa elementtijulkisivu näytti. Juna oli aluksi jopa ajallaan, perillä Berliinissä vain vartin myöhässä, mutta taas aivan täynnä matkustajia, huolimatta siitä miten tiheään vuoroja kulkee D-dorfin ja Berliinin väliä. Satunnaiset äijäporukat juovat junissa ja asemilla omia kaljojaan välittämättä muista ja meteli on välillä melkoinen.
Toki jos olisi luonteeltaan oikea matkailija eikä suorittava turisti niin olisi hankkinut DB:n Deutschland-lipun (49€) jolla saisi kulkea kuukauden ilmaiseksi kaikissa paikallisjunissa ja DB:n monilla bussilinjoilla. Maakohtaiset, päivien määrässä valitut IR-liput taas olisivat olleet hieman kalliimpia kuin mitä sain etukäteen halvimpia vuoroja DB:n sivuilta valitsemalla.
Berliinin uusi pääasema on tehty häikäisemään matkustajat. Silti kaupunki tuntuu välittömästi mukavammalta ja helpommalta kuin edelliset. Tämä Tiergartenin pohjoispuolelle jäävä alue on hyvinkin puistopitoista ja matalaa asuinaluetta.
Hotelli Rossi erottuu alueesta taiteellisena lootana, jonka teräs&puu-ulkokuori on koristeltu jykevillä kankailla. Sisältäkin pinnat ovat niin 70-lukulaista retroilua, sisäkatto käsittelemätöntä sementtiä, että rumuudessaan se on tahattoman somaa kuin olisi äkkiä Fassbinderin elokuvassa vaelluskengät jalassa.
Ukrainan ja Israelin sodat on ollut tällä matkalla helppo unohtaa, vasta täällä hotellin telkasta näkyvät BBC ja CNN. Kadulle palattua kaupunki ja maailma tuntuvat taas siltä kuin kaikki olisivat lomailemassa. Ihmisiä on paljon liikkeellä sunnuntaipaarustelun näköisesti.
Kävelen hyvän matkaa koilliseen Invalidenstrassea joka tuntuu olevan museo- ja hotellikatu. Ensimmäisessä pitseriassa ei silti ole ketään asiakkaita lisäkseni. Junassa googlailin lähintä leffateatteria ja OV-tägillä varustettuja leffoja, mutta pitsan jälkeen en muuta kaipaa kuin takaisin hotelliin pois pohjoistuulesta.
Huomiseen saa jäädä turistimaisempi kierros, edes luettavaa olisi löydettävä, mutta scifiin ja lautapeleihin erikoistuneet kaupat ovat tietysti kaukana sivukaupungilla. Edellisestä reissustani Berliiniin on 20 vuotta, samoin kuin Saaralla, mikä sekin osoittaa kuinka samaa sukupolvea olemme. Huomenna me tapaamme Alexanderplatzilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti