Düsseldorfissa hotelli Bismarck oli varsinainen saksalainen puhvetti: tunkkainen lemu natisevine lattioineen kuin yhden tähden tuntihotellissa ja portieeri tylyn toteava kuin kahden tähden motellissa, mutta sänky iso ja talo hiljainen kuin kolmen tähden hotellissa, ja aamiaissalonki olisi saanut neljä tähteä, kun bonuksena tuore numero NY Timesia.
Täällä Braubachissa on turisteja vain muutama, mutta me erotumme koska kylä on muuten niin hiljainen. Kaikki eeppinen, elämän levyinen tapahtuu virralla.
 |
| "Vaatimattomat maisemat", sanoi Soikkeli |
Tässä gästhausissa on vain muutama huone ja iso parkkipiha, uutukaiselta tuntuvaa taloa pitää mukava pariskunta, kalusteet kylppäreineen näyttävät siltä että ne on juuri ostettu Ikeasta. Tänään aamiaisella oli lisäkseni vain ikäiseni opettajapariskunta Oregonin rannikkoyliopistosta, kokeilin oitis tunnistavatko BH Rogersia (eivät). He olivat patikoimassa Reinin varren vaelluseittiä, keskimäärin 20 km päivämatkoja, kymmenen kilon reput selässään. Koko Rheinsteig-reitti on 320 km, minkä lisäksi maasto täällä on jatkuvaa nousua ja laskua, esimerkiksi eilen olivat joutuneet jopa kiipeämään köysillä ("It was a bit scary"). Reitti on merkitty maastoon, mutta siltä voi eksyä ilman (netti)karttaa.
Oregonin vaeltajat aikoivat jatkaa vielä kolme päivää ylävirtaan ja sitten siirtyä junalla Schwarzwaldin kohdalle jatkaen siellä kolme päivää. Useimmat muut kuulemma vaeltavat alavirtaan. Minäkin kulkisin ylävirtaan, mutten kyllä jaksaisi tuntiakaan heidän vauhdissaan.
Braubachin linnakukkulalle kiipeäminen oli tänään minulle urheilusuoritus, mutta pitihän se nähdä, nimikkolinna eli Marksburg, joka on museoiduin näistä Reinin varren 40 linnasta. Kuin kurituksena meni tunti opaskierroksella, joka pelkästään saksaksi. En arvannut, että joissakin paikoin onkin vielä high season, joten linnalla olisi kyllä ollut opastus englanniksi iltapäivällä.
Alas tultua hetken levähdys takaisin motellissa, päivästä tuli tosiaan helteinen, vaikka enimmäkseen pilvistä. Lounaaksi lasagnea Laguuni-pitseriassa, sen jälkeen heti junaan 13:36 Sankt Goarshauseniin. Maisemat muuttuvat dramaattisemmiksi pian sen jälkeen kun Rein tekee kartalta hyvin erottuvan Z-mutkan. Laivalippu Goarshausenista takaisin Braubachiin oli 19€
Postikorttimaisemat ovat täydelliset veden päältä nähtynä, joskaan mitään "tuntumaa" tämä ei tietenkään anna matkani kirjallisiin tarkoitusperiin. Ja parempihan se olisi jos lento- ja risteilymatkailu maailmasta katoaisi kokonaan. Goarshausenin matkalla näin neljä valtavaa huviristeilyalusta eikä tuo reittiliikenteestä vielä lokakuun ajan vastaava KD-aluskaan ollut mikään purtelo. Turisteja laivalla oli tuskin puoltakaan mitä mahtuisi.
Takaisin Braubachissa olin kello viideltä, hain marketista salaattia ja viinipullon (3€ riesling täkäläistä), ihan väsynyt tästäkin vähästä opintomatkailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti