Kirkon uudelleenresursointi

Nyt kun luterilainen kirkko hajoaa kiihtyvällä vauhdilla, on enää ajan kysymys, milloin valtiovalta tarttuu tähän maailman vanhimpaan pyramidihuijaukseen.

Ongelmahan ei ole se, mihin kansa uskoo kirkon jälkeen, sillä uskonvaraisia asioitahan Suomessa piisaa, ihan eduskunnasta alkaen. Ainoa asia mikä saa valtion ja viranomaiset empimään kirkkolaitoksen resurssien inventoimisesta hyödylliseen käyttöön on se, mitä helvettiä keksittäisiin kirkon työntekijöille. Papithan ovat niitä vanha-avuttomia valtionelättejä, joiden ei tarvitse osata muuta kuin valehdella ammatikseen, eikä sellaisille ole välitöntä käyttöä muualla kuin politiikassa, mainonnassa ja pikavippipalveluissa.

Myös globaalissa mittakaavassa kirkkojen lopettamisen ainoa este on pappien tolkuton määrä. Wikipedian mukaan pelkästään katolisella kirkolla oli viime vuoden loppuun mennessä 412236 pappia! Jos sellainen määrä huijareita nyt päästettäisiin vapaaksi temppeleistä, niin eipä olisi yksikään talousjärjestelmä pystyssä pääsiäiseen mennessä. Mikä siis neuvoksi?

Ehdotankin, että Suomen osalta kirkon udelleenresursointi aloitetaan ajoissa ja näytetään mallia maailmalle:

1. Korvataan google papeilla. Jos tässä luuloyhteiskunnassa haluaisi lisää luulonvaraista informaatiota jostain aiheesta, niin sen voisi hakea lähimmän korttelipapin luulotoimistosta. Informaation luotettavuus olisi joka tapauksessa samaa luokkaa eikä tarvitsisi tukea amerikkalaista luuloverkkoa ja sen mainosdollareita.

2. Korvataan terapeutit papeilla. Papit ovat kaksinaismoraalin kovanahkaisimpia ammattilaisia. He saavat kenet tahansa uskomaan itseään paremmaksi ihmiseksi ja kestävät kuunnella niin suomalaisten paheet kuin ahdistuksen aiheet. Nykyiset terapeutit voidaan lähettää täydentämään heikkenevää peruskoulujärjestelmää käytävävahteina ja pihapoliiseina.

3. Korvataan suomalainen elokuvatuotanto papeilla. Kotimainen elokuva on tehnyt kuolemaa jo niin pitkään, että kymmenenkin pappia riittäisi korvaamaan sen. Lähetetään nämä taikalampun heiluttajat kiertämään pitäjissä ja puhumaan pirteissä siitä, miten paljon paremmin asiat olivat ennen. Sitä samaa sumutustahan suomalainen elokuva on tarjonnut vuosikymmenet. Leipänsä papit voivat tienata myymällä saarnan päätteeksi muovisia Pyhä von Bagh -figuureja.