Toisaalta tuli editorilta iloinen uutinen, että sf-tietokirjan käsikirjoitukseen ei ole tulossa paljoa korjauksia ja että se olisi pian valmis tarkistettavakseni. Toisaalta tuli sitten ties kuinka mones säätiöhylsy apuraha-anomukseeni SEURAVAA tietokirjaa varten. Menisin huutamaan säätiön ovelle, mutta kun kyse on yksityisen säätiön rahasta, niin sehän on sama kuin hakkaisi nyrkkinsä verille raaputusarvan kanssa. Mutta tarve huutaa ei toisen asteen turhautumisesta (= minnekään ei voi edes valittaa) yhtään vähene.
Oli pakko sitten huutaa edes jonnekin, akateemisen verkoston postilistalle. Sehän on viimeinen side yliopistoon, jopa siinä määrin, etteivät yliopistot näe näillä verkostoilla mitään arvoa ja pikemminkin tuntevat niitä kohtaan pelkoa ja epäluuloa: jokuhan voi yrittää livahtaa muuriemme sisäpuolelle TEKEYTYNEENÄ tutkijaksi.
Tätä samaa sitten oli huudettava listalle:
Tiedän kyllä, että pitäisi mennä huutamaan joka päivä yliopiston portaille jotta ne alkaisivat edes aavistaa miten perkeleelliseltä tuntuu se tuhansien eurojen syvyinen kuilu instituution sisä/ulkopuolen välillä, miten turhauttavalta selata niiden "julkista" kirjastoa jossa enemmistö teoksista ja niiden TIEDOSTA on (e-kirjoina) jo monopolisoitu instituution sisällä oleville. Mutta luultavasti instituution sisältä todettaisiin vain, että onhan näitä nähty. Kun kerran opiskelijatkin pysyvät hengissä näkkileivällä ja tonnikalalla, niin miksei sitten muutkin virkamiesvelvoitteesta karkureiksi ryhtyneet "taiteilijaluonteet" (kuten eräskin virkahenkilö allekirjoittaneesta totesi).
Kai seuraavaksi on oltava vähintään yliopiston siivooja, jotta voi saada sossusta vessapaperia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti