Perjantaina 19. päivä mökillä pistäytyessä lumi satoi vetenä ja räntänä. Seuraavana päivänä talvi alkoi tosissaan, lunta tuli pyryttäen ja samalla sää kylmeni nopeasti, juuri kun asetuimme hyvissä ajoin mökkijouluun. Tarve päästä poi Tampereelta oli kylläkin isompi kuin metsämökkiin piiloutumisen tarve.
Aatonaattona saimme juomavettä huoltoasemalta. Muutoin olimme kohtuullisen omavaraisia. Vajassa oli halkoja pinoittain, rannasta sai pesuveden, kun piti avantoa auki rautakangella.
Jouluaattona pakkanen oli kovimmillaan 20 pakkasasteessa. Näin pakanoita piinattiin. Mökki pysyi lämpimänä niin kauan kun jatkoi uunin lämmittämistä, mutta edes varaava takka ei pysynyt talvisään tahdissa. Yöllä lämpö tippui tuvassa 14 asteeseen, mikä ei ole ihan mahdoton tila nukkumiseen, mutta yhdessä vetoisuuden kanssa se palellutti tehokkaammin kuin saunan jäinen terassi.
Koko perhe samaan tupaan sullottuna kuuden päivän ajaksi oli muutenkin tehokas ilmastotesti. Lukemiseen on mahdotonta keskittyä, televisiosta tulee yhtä olennainen huomionkohde kuin takkatulesta.
Ei tämä mökkijoulu mikään idylli ollut, koska lapsi piti täälläkin olla mukana, ikään kuin joulumaskottina, ja siinä se perheihmisten eli naisten isoin motiivi kakaratarpeellisuuteensa kai piileekin. Lapsi on naiselle hänen historiallisuutensa maskotti, puutarhatonttu, jolla osoittaa yhteenkuuluvutta naapurustoon ja edellisiin sukupolviin. Miesten näkökulmasta lapset ovat niin kuin hobitit, sankariajan kilttiä ironiaa, jolla miehet osoittavat luopuneensa vapaaehtoisesti sekä älyllisen idyllin että seikkailevan elämäntavan romantiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti