Kun Guggenheim tarkasti joukkojaan

- Sota teidän johdollanne, herra marsalkka, on suurin festivaali minkä sukupolvi saa kokea!

- Herra marsalkka, katsokaa, hehän tanssivat kuin liekit!

- Saanko täyttää maljanne, herra marsalkka?

Pisara punaista viiniä roiskahti marsalkan valkoiselle hansikkaalle, mutta tämä katsoi kohteliaasti toisaalle, sinne missä tulenliekit kohosivat Helsingin raunioista ja missä sen viimeiset puolustajat ennemmin kuolivat kun myönsivät tilaa maailmantaiteen mestariteoksille.

- Herra marsalkka, kysyi marsalkan adjutantti, saanko esitellä upseerit, jotka ovat vastanneet tämänkertaisesta operaatiosta? Tämä on kenraali Ernrooth, joka on johtanut kaupungin keskelle tunkeutunutta Egoport-osastoa. Tässä, puolestaan, on kapteeni Sirén. Hänen sukunsa tunnetaan mediaurkujen ja rahahanojen mestarillisesta käytöstä. Ilman heitä Helsingin piiritys olisi voinut venyä viikkojen sijaan vuosiksi.

- On suuri kunnia tavata teidät, herra marsalkka! huudahtivat maansa myyneet upseerit.

Marsalkka ojensi datahansikkaansa suudeltavaksi. Taantumuksen vastainen sota oli hajottanut eurooppalaisten avantgardistien rivit ja yhdistänyt sukupolven, jonka eturintamaan nämä suomaalaiset upseerit kuuluivat. Heidän kasvoillaan hohti varmuus siitä, että edessä häämöttävä 21. vuosisata merkitsi maailman yhdistämistä aatteista suurimman alle.

Adjutantti ojensi upseereille libreton, jonka marsalkka oli omakätisesti laatinut tätä voitonretkeä varten.

- ”Taide! Mikä ihana sana se on piirrettäväksi barbaariseen maaperään!” ulvoi kapteeni Sirénin tenori.

"- Kansainvälinen verikosto tekee Guggenheimin ainutlaatuiseksi!" lausui kenraali Ehrnroothin basso.

Teltan viereen oli tuotu verkkolennätin, joka purskahti twiittauksia Katajanokan kautta etenevästä rintamasta ja uusimmat tiedot Turkuun tehdystä maihinnoususta.

- ”Niin kohtaavat länsi ja itä, kun matkaa Töölönlahdelle on enää… syltä kolmekymmentä”.

- ”Niin ovat kolmekymmentä mittaa maaperää kansanmuseon haamut, jotka tuupertuvat todellisen taiteen alle!”

Huomatessaan upseerien epäröivän adjutantti rykäisi varoittavasti. Karttalehtensä tarkoin tutkineet upseerit tiesivät kyllä, että etäisyyttä Töölönlahden kuumaan mediapisteeseen oli reippaasti vähätelty taiteellisen vaikutelman ja temaattisen koherenssin luomiseksi. Mutta epäröinti tänä suurena HETKENÄ merkitsisi myönnytystä sille, että marsalkan sotamenestys olisi jonain päivänä alisteinen historian makumieltymyksille:

- Eläköön maailman puhtaaksi tekevä taide! huudahti Sirén hätäisessä inspiraation puuskassa.

Eikä Ehrnrooth jäänyt koskaan huonommaksi:

- Eläköön marsalkka Guggenheim!