Riku Korhonen on niin käsite Turussa, että hänestä otetaan kaupungin teatterissakin irti kaikki mitä mediailmiöstä saadaan revittyä.
Korhosen ei-omakohtaisista jätkämuistelmista tehty teatteritulkinta muistuttaa nimeään myöten, että kyse on "KORHOSEN lääkäriromaanista". Siten kellekään ei jää epäselväksi, että kyseessä on omakohtainen tarina kirjailijasta, joka vielä tuoreessa Tylkkärissäkin esitellään 180 petikumppanilla
Näytelmä itsessään ei ole hassumpi aikalaisromanssi, jos kohta turkulainen kohdeyleisö on hukassa. Lauantain päivänäytöksessä (5.10.) tätä myöhäiskypsää teinitarinaa on katsomassa vanhusten enemmistö.
"Korhosen lääkäriromaanin" voi sentään katsoa monin tavoin hyvänä esimerkkinä siitä, miten epätasaista nykyteatteri on laadultaan:
- Älykkäitä repliikkejä, kömpelöä dialogia
- Nokkela lavastus, kuollut näyttämökuva
- Ohkaisia rooleja, vahvoja roolitöitä
Ja raikkaiden roolitöiden lisäksi "Korhosen lääkäriromaani" on sentään kohdettaan suoraan puhutteleva kuvaus myös turkulaisista uusnatseista, millaista suorapuheisuutta, varsinkaan rakkaustarinan vastapoolina, aniharvoin näkee. Se ei ole hyvä syy lähteä Turkuun, mutta jo riittävä syy nähdä tämä näytelmä, jonka kirjallisen kiemuraisista repliikeistä näyttelijät niin luontevasti selviytyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti