Swecon 2013 - pieni mutta laadukas

Swecon - FANTASTIKA 18.-20.10. 2013

Kaikki jutut ja raportit mitä ruotsalaisten Sweconista pitivät paikkansa: tapahtuma oli tosiaankin niin pienimuotoinen, että on suorastaan koomista verrata sitä suomalaisten Finnconeihin, jotka ovat kymmeniä kertoja suurempia kävijäämäärältään, huolellisempiä järjestelyiltään ja monipuolisempia genrepitoisuudeltaan. Jopa tapahtumapaikka Swecon/Fantastikalle oli jotenkin leimallisen ruotsalaisen: keskellä 1970-lukulaista lähiömaisemaa, valtavan ostoskeskus-kompleksin kupeessa "diesel-verstaaksi" nimetyssä kulttuurirakennuksessa.

Mutta sisältöantinsa puolesta Swecon/Fantastika ei jäänyt yhtään jälkeen Finnconista.

Englanninkielistä ohjelmaa oli todella paljon tarjolla, lähes kaikki suuressa salissa järjestetyt paneelit ja esitelmät, ja kaikki kunniavieraat olivat erinomaisia esiintyjiä, etenkin se tärkein ja tunnetuin, Jo Walton, joka oli niin armoitetun älykäs kirjailijavieras kuin vain suuresta maailmasta voidaan löytää. Viereisessä kuvassa onkin tiivistetysti hyvin esillä Sweconin anti: Vasemmalla on Walton, joka esiintyi varmaankin 5-7 ohjelmanumerossa viikonlopun aikana mukaanlukien hieno (joskin Wisconista kierrätetty) kunniavieraspuheensa, keskellä Ruotsin tämän hetken kansainvälisesti edustavin spefi-kirjoittaja Karin Tidbeck, ja oikealla Johan Anglemark, ruotsalaisen fandomin elävä generaattori ja kaikkitietävä keskustelija.

Paneelien aiheet olivat tasan samat kuin Suomessa vastaavissa coneissa ja keskustelutkin kulkivat täsmälleen samoja latuja, tosin niin ne kyllä kulkevat WorldConissakin. Olisi voinut vetää rastin per aihe kun oli kuullut tutut jutut steampunkista, dark fantasystä, sf/f-eroavuuksista, maailmanrakennuksesta, jne. Mutta kun keskustelijat olivat niin eloisia ja nokkelia sanankäänteissään, paneelikeskustelut olivat mielestäni latautuneempia ja vähintäänkin parempaa asiaviihdettä kuin mitä Finnconissa on tähän mennessä onnistuttu. Waltonin ainoaksi miinukseksi on sanottava, että hän otti liiankin halukkaasti puheenvuoron, vaikka esiintyi kuin Hitchcock-buddha, liikkumattomana ja ilme peruslukemilla, kunnes pääsi kertomaan herkullista anekdoottia ja repesi nauramaan, itselleenkin.

Kaikki oheishäröily oli niin ikään pienempää kuin Suomessa, jo siksikin, että laskin aktiivistä yleisöä olleen liikkeellä alle sata, vaikka jäsenyyksiä  (n. 35 euroa) oli kuulemma myyty jopa kolmatta sataa. Swecon siis tosiaankin näytti samalta kuin paikallinen TamFan ja ympäristökin oli kuin Vapriikista: samassa rakennuksessa oli kirjasto, kaksi ravintolaa, elokuvateatteri, museo, ja kuntosaleja. Ja mikä parasta, kaljamuki kädessä sai kuljeksia ihan minne tahansa festarialueella, joka koostui yhdestä isosta salista, kahdesta pienestä, sekä porrasaulasta, jonka yläpäästä löytyivät halpispokkareiden markkinapöydät.

Oikeastaan ainoat ohjelmanumerot, joissa ruotsalaiset eivät vaivautuneet tekemään yhtä perusteellista työtä kuin suomalaiset, olivat iltajuhlat (niitä ei ollut) ja huutokauppa (vain ruotsiksi ja liian myöhään).

Suomalaiset itsessään olivat tietysti näkyvästi edustettuina Sweconissa, etenkin kun finnfandom oli juuri ilmoittanut bidaavansa vuoden 2017 WorldConin saamisesta Helsinkiin. Suomalaisista kirjailijoista oli mukaan kutsuttu ruåtsinkielinen genrepätevistö, Hannele Mikaela Taivassalo ja Mia Franck.

Sympaattisin ulkomaisista vieraista oli israelilaislähtöinen Lavie Tidhar, joka oli toiminut monessa aktiiviroolissa niin kirjailijana, kustantajana kuin "world-sf"-kirjallisuuden toimittajana. Tidhar totesi jokaisessa paneelissa olevansa oppositiossa genreen nähden, etenkin steampunk-intoilijoihin, mutta esitti omat mielipiteensä harkitusti, keskustelevasti ja analyyttisesti. Omista kirjoistaan hän puhui kriittisesti, silloinkin kun tuloksena oli ollut markkinoita miellyttäviä cross-over-teoksia. Itselleni Tidhar oli tuttu entuudestaan vain "Osama"-teoksen saamista kehuvista arvosteluista. Ihan kirkkaaksi ei itselleni tullut, miten paljon Tidhar muistuttaa genrekentän toista suurta satiirikkoa, Adam Robertsia, jonka kirjat niin ikään ovat älykkäitä ja osuvia mutta tuskallisen tylsiä lukea... mutta se taisi olla Tidhar itse joka ruoti Robertsia tasan samoista syistä.

Waltonilta aion etsiä nyt jälkikäteen käsiini hänen vaihtoehtohistoria-kirjansa. Waltonin fantasiaa olen kerran yrittänyt, mutta se oli niin geneeristä romanssifantsua että kirja jäi kesken jo alkumetreiltä. Kolmas sympaattinen kirjailijahahmo oli Michael Cobley, joka on kirjoittanut sekä geneerisintä mahdollista fantsua että scifiä (= uutta avaruusoopperaa). Mukana muutamissa paneeleissa oli myös Cobleyn agentti, John Berlyne, joka sai osakseen puolen yleisön vihat kyseenalaitettuaan tilastotiedot naiskirjailijoiden katoamisesta sf-kentältä.

Tarkemmissa puheenvuoroissa vahvistettiin, että tyhjä vuosi oli ollut vain 2010, ja että silloin, kuten jossain määrin edelleen, ongelma ovat brittiläiset kustantamot, jotka eivät kiinnostu edes nimekkäistä naispuolisista genrekirjailijoista. Genderkiistan sivussa kiinnostavampia ärtyisiä puheenvuoroja käytettiin siitä, vaikuttavatko palkinnot kirjojen myyntiin. Berlyne vakuutti useita kertoja ettei palkinnoilla ole mitään merkitystä, mutta muu paneeli ei ottanut uskoakseen.

Enemmän se sukupuoliero kuului oikeastaan dark fantasy -paneelissa jossa mieskirjailijat keskittyivät hehkuttamaan miten "cool" ovat tosi rankat ja väkivaltaiset aiheet, kun taas naispanelistit (kuvassa Kisu Leikomaa ja Linnea Anglemark) puhuivat ennemmin yksittäisten df-kirjojen vaikuttavuudesta. Pätevät lukuvinkit jäivät uupumaan.

Itselleni paras hetki oli saada käsiini Jerry Määtän loppuunmyyty väitöskirja, Raketsommar.  Sitten olikin jo valmis palaamaan kotiin. Sunnuntaihin mennessä alkoi olla jo niin väsynytkin ja turtunut tuttuihin paneelikeskusteluihin, että hyvin olisi Sweconin suorittamisen jättää yhteenkin päivään. Mutta Waltonia ja Tidharia näkisi erittäin mieluusti joskus Suomessakin fandomin vieraana. Hyvänä esimerkkinä voi pitää myös sitä, kuinka paljon keskustelu muuttaa suuntaa kun mukana on kirjallisuusagentin kaltainen toimija. Esimerkki ruotsalainen veteraaniagentti John-Henri Holmberg totesi ajankohtaisena ennusteena, että puolen vuoden sisällä kolmesta suuresta ruotsalaisesta kustantamosta kuolee yksi, kutistuu yksi, ja vain iso jää jäljelle. Apokalyptiaa? Ehkä ei nykyisessä talousilmastossa.

Kuvapitoisempi raportti Sweconista löytyy suomeksi esim. Raija Pietilän taikakirjaimet-blogista.