KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2025

- tietokirjani Eroottinen elokuva on ilmestynyt
- tietokirjani 50 rakkauselokuvan klassikkoa on ilmestynyt

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2026

- Mies joka ampui... -kirjani on ilmestynyt
- Fantastiset historiat -kirjani on ilmestynyt
- Kirjani Sota kaunokirjallisuudessa (Vastapaino) ilmestyi elokuussa
- Myös kirjani Pelko on paheeni (Warelia) on nyt ilmestynyt!
- Marsin ikävän uusi editio on nyt saatavilla.
- Tampereen Kirjafestareilla 28.11. Riffi klo 14:30


tiistai 1. lokakuuta 2013

Juoppohullun "kolme sisarta"

Kun elokuvan tekijä ei ole varma kohtauksen tyylilajista, hän tekee kuvista kylmiä ja etäisiä.

Kun teatterin tekijä ei ole varma kohtauksen tyylilajista, hän särkee näyttämökuvan kuumaksi farssiksi ja ynnää näytelmälle neljä eritasoista lopetusta osaamatta päättää, onko tarkoitus osoittaa sulkeuma draamassa (tapetaan vielä se paroni) vai hänen suhteestaan näyttelijämateriaaliin (päästetään naisnäyttelijät lavasteselleistä).

Ohjaaja Lauri Maijala on ollut ilmeisesti siinä määrin hukassa KOM-teatterin ja "Kolmen sisaren" kanssa, että ensimmäinen puoliaika koostuu lähinnä kuumista ja koheltavista puskafarssin kohtauksista, jotka voisivat olla yhtä hyvin Maijalan esikoispitkästä elokuvasta "Juoppuhullun päiväkirja" (2012). Kuin vakuudeksi sille, että venäläisen kansankomedian elkeet ovat itsearvoinen väline eikä sisältö, on yhtenä näyttelijöistä Taisto Reimaluoto, joka on tehnyt 30 vuotta pelkkää kylähullun tutisevapäistä roolia.

Taitavien näyttelijöiden tekemänä juoppohullu puskafarssikin on tietysti ihan kiinnostavaa seurattavaa, ja monin paikoin kohelluksen katkaisee aidolla tsehovilaisella paatoksella vedetty kohtaus, jopa maanisen hieno himmennys maailmankirjallisuuden tunkkaisimmasta tuijottelutilanteesta ("Moskovaan", "Moskovaan", "Moskovaan", sanovat sisaret).

Räikeillä pellemaskeerauksilla ja naamiohuveilla liioiteltujen tilanteiden kautta hahmoja aletaan toisella puoliajalla sordinoida, kunnes miehet muuttuvat tyhjyyteen tuijottaviksi lapsiksi ja naiset yrittävät irrottautua toisistaan itsenäisiksi subjekteiksi. Ohjaaja Maijalan näkemyksessä tämäkin kehitys tosin edellyttää sitä, että jokainen naisnäyttelijöistä menettää jossain kohtaa vaatteensa. Jos se on satiiria niin kohde on mikä? Ja jos Maijalan (s. 1986) kaltaisten nuoren polven ohjaajien ainoa tavoite on tehdä indie-teattereille "kovia juttuja", niin kai joku muu teatteriproduktiosta voisi vastata myös sisällöistä?

Naisnäyttelijöistä Malmivaara ja Melasniemi pääsevät kyllä rooleistaan enimmäkseen nojailemalla lavasteisiin, mutta Eeva Soivio (Masha) tekee yhdessä Leo Honkosen (eversti) kanssa sellaisen rakastavaisten dueton, ettei siinä juuri sanoja tarvita; molemmat saavat runsaasti tilaa osoittaa sekä miiminen tarkkuutensa (Soivion viiden minuutin kävelysoolo juopuneena naisena ja Honkosen akrobaattinen tanssisoolo) että karismaattinen puhevoimansa. Sellaista energian hallintaa menisi katsomaan vaikka esittäisivät lyhtypylväitä.

Tätä näytelmää sinänsä ei voi suositella kuin sellaiselle katsojalle, jolla on kärsivällisyyttä poimia rusinat pullassa. Oulun vierailuesityksessä 30.9. (2013) kuulin katsojien mutisevan lähtiessään, etteivät "ymmärtäneet" mitään, vaikka teksti ja lukuisat tulkinnat olivat itse kullekin erinomaisen tuttuja. Harasoo, odottakaas kunhan näette Maijalan oopperaversion Tuntemattomasta sotilaasta ensi tammikuussa.

Tehtävä Oulussa, osa 3


Kun 2011 sain Ouluun kutsun nuorten kulttuuritapahtuman ainoaksi esiintyjäksi, ajattelin, että Oulu on kuin jokin vaihtoehtohistorian versio kotikaupungista, jossa tuntee olevansa aina lämpimästi tervetullut: se paikka jonka Kauko oli tehnyt tutuksi ja kotoisaksi.

Kun 2012 sain Ouluun kutsun KUTU:n plenaariesitelmöijäksi, ajattelin, että Oulu on kuin vaihtoehtohistorian versio kotiyliopistossa, jossa tuntee olevansa aina lämpimästi tervetullut: se paikka jonka Savolaisen Matti ja Tuohimaan Sinikka olivat valinneet Tampereelta lähtiessä ja jonka täytyi olla erityinen humanistille.

Kun 2013 sain Ouluun kutsun hypertekstin nostalgiaseminaariin, ajattelin, että ei tämä voi olla enää totta, vaan sitä vaihtoehtohistoriaa itseään. James Bond -myyttiä mukaillen: yksi hämmästyttävä asia on sattumaa, kaksi hämmästyttävää asiaa on yhteensattumaa, mutta kolme hämmästyttävää asiaa on ystävällisten mielten salaliitto pääsi parhaaksi.

Nostalgiaseminaarin idea oli jo sinänsä niin innovatiivinen, että oululaiset voisivat ottaa siitä krediitit kansainväliseksi malliksi: koota 20 vuotta seminaarin jälkeen samat ihmiset kommentoimaan sitä, missä silloin muinoin oltiin "oikeassa" eli millä ideoilla osoittautui olevan kantavuutta toisaalta akateemisessa tutkimuksessa ja toisaalta tutkimuskohteen muutoksissa.

Tällainen retrospektiivinen seminaari oli meidän kannaltamme erityisen kutkuttava, koska aiheena oli digitaalisen median muuttuminen ja eritoten kysymys digiKIRJALLISUUDEN muutoksesta osana digitaalista vallankumousta.

Vanhojen esitelmäotsikoiden ja varsinkin seminaarin pohjalta tehdyn artikkelin lukeminen tuntui omalta osalta kiusalliselta eikä kutkuttavalta, mutta muuten tunnelma pieneksi supistuneessa retrospektiossa oli mainio, yhtä korkeissa sfääreissä innovoiva kuin 20 vuotta sitten. Oulun omat esitelmöijät, Oinas-Kukkosen veljekset Harri ja Henry, julkaisivat seminaarin yhteydessä uuden kirjansa internetin historiasta, "Humanazing the Web", joka oli seminaarin vastapainoksi täyttä akateemista tavaraa.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Uusi lehti sf/f-tutkimukselle

Eilinen Finfarin kokous oli ensimmäinen järjestäytymiskokous uudelle akateemiselle seuralle, jonka taustalla on jo viitisentoista vuotta porukan verkottumista Suomen sisällä ja ulkomaille. Porukkaa kokouksessa oli kolme kertaa enemmän kuin arvelin edeltä käsin ja tutkimusalojen kirjo on ehkä paras todiste verkottumisen syvyydestä ja laajuudesta.


Seuran kokouksessa päätettiin nyt perustaa seuralle myös pohjoismaisen tutkijaverkon tavoittava journaali. Koska journaali julkaistaan verkossa, siinä tulee olemaan hyvin tilaa paitsi englanninkielisille artikkeleille myös monenkielisille arvosteluille, katsauksille ja keskusteluille. Tarkoituksena on arvioida esim. jokainen sf/f-alan opinnäyte sillä kielellä millä teos on julkaistu.

Lehden päätoimittajiksi valittiin yllä kuvassa keskellä näkyvät Jyrki Korpua ja Hanna-Riikka Roine, sekä kuvan alalaitaan selätyksin jäänyt Päivi Väätäinen.

torstai 26. syyskuuta 2013

"Epileptikko" - sarjakuvaa aivoista

Aikuisten sarjakuvissa on se merkillinen ominaisuus, että uutuusteoksia löytää kirjastoista paljon nopeammin (ilmestymisen jälkeen) kuin tuoreita romaaneja. Syy ei ole pelkästään siinä, miten nopeasti sarjakuvaromaaninkin voi ahmaista, vaan siinä, että sarjakuvan harrastajista isompi osa OSTAA fanittamisensa kohteen kuin kirjallisuuden harrastajista. Ja se on kyllä ihme, kun katsoo millaisia hintoja ohuistakin alppareista vaaditaan.

Tämän syksyn sarjistapauksena on mainostettu David B:n tiiliskivimäistä elämäkertasarjakuvaa "Epileptikko". Maineensa se onkin ansainnut juuri aikuissarjakuvana, niin ranskalaisen itsetietoinen se on taideteoksena ja niin järkyttävä patologisen ja psykologisen ahdistuksen vertailuissa, että hiukankin elämää kokenut lukija voi hyvinkin oppia jotain siitä, mitä on aiemmin torjunut mielestään.


"Epileptikon" piirrosjäljessä olennaista ovat symboleilla ahdetut pienet ruudut ja näkökentän vinottain leikkaava liike, näkemisen rajatilan simulaatiot, hieman samanlaiset kuin mitä migreenissä. Tästä sahalaitavoittoisen kuvakielen valinnasta kirjan minähahmo jotain toteaakin.

Eikä se kuvakieli niin lukijan mieltä räjäytä siltikään kuin itse tarina: miten epileptikon perheen on pakko turvautua vaihteleviin hörhöhoitoihin, koska niiden tulkinta ihmismielestä on yhtä pätevä kuin neurologien ja psykiatrien. Ja metodit monesti toimivampia. "Epileptikko" voisi olla kultakaivos mielen teoriasta kiinnostuneelle narratologille - ja siksi yritin tästä jotain kommentoida ensin Leenan sarjakuvablogiin, mutta blogspot imaisi tekstit omaan protoleptiseen tyhjyyteensä, huh.

Ihan sarjakuvaromaaniksi en "Epileptikkoa" kuitenkaan kutsuisi, niin paljon toistoa siinä on alkuperäisen julkaisumuodon vuoksi, ja niin paljon irrallisuutta episodien välillä. Eikä teokseen myöskään palaa yhtä uteliaasti kuin vaikkapa "Mausiin". Jotain syvyyttä siitä siten uupuukin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

"Niin että petokselta // se viimein vaikutti"

Ei ihmisten mieliä olisi Nokian lihoiksi laittaminen riittänyt sinänsä kiihdyttämään, eivät edes kömpelöt valheet ja röyhkeä laskelmointi teurasmiehen ujuttamisessa sisälle firmaan, vaan se, että Elop on habitukseltaan niin ilmeinen tarinan konna kuin vain voi olla. Nokian lihoiksi laittaminen oli julkisena esityksenä niin hyperrealistinen, enemmän kuin todellisuus itsessään, että sen taustalle ovat jääneet kätevästi kaikki muut alasajon elkeet, joita porvarihallitus tekee kilpaa firmojen hallitusten kanssa.

Itse kuulin vasta tänään, että täysin samanlaista taktiikkaa paikallisen firman lahtaamiseksi oli käytetty omalla paikkakunnallamme: Metso osti Tamfeltin ja laittoi siihen oman toimitusjohtajansa jonka tehtävä oli valmistella Tamfelt lopetettavaksi, ja näin sitten tänä kesänä kävikin.

Laman nopeutuvalle vauhdille vetää vertoja vain ilmastomuutos - ja joku porvarihallituksen edustaja ennättikin "lohduttamaan" kansaa, että ne Elopin kaltaiset miljoonapalkkaiset teurasmiehet ovat suuren maailman rakenteita joihin on yhtä mahdotonta vaikuttaa kuin ilmastomuutokseen.

Mutta kun viikon sisällä Suomen sää muuttui 20 asteesta 2 asteeseen, ei kukaan tohdi puhua edes ilmastomuutoksesta, yhtään sen enempää kuin Nokian tapauksessa tohditaan puhua Suomesta 2000-luvun kehitysmaana, josta suuryhtiöt käyvät keräämässä pääomat pois kellumasta.


"Kuin suru, huomaamatta
pois kesä hupeni,
niin että petokselta
se viimein vaikutti."  - Emily Dickinson
-


torstai 19. syyskuuta 2013

Kun isä lampun... kännykän osti


Olen matkalla ostamaan lapselle taskulamppua, joka tuottaisi itse oman energiansa kun sitä ravistetaan. Se on tietysti silmälumeista energiansäästöä ja sellaisena tarkoitettu lapselle. Ajattelen senkin, koska en löydä moista laitetta ja palaan kaupasta omatoimilampun sijaan repussani 39 sentin hintaisia hehkulamppuja. Ajattelen, että takana on kaikkien aikojen pisin kesä. Se alkoi vapusta ja päättyy tänään, kyllähän sen tuulista tunnistaa.

Eilen sain valmiiksi ensimmäisen version romanssikäsikirjasta. Nyt pitäisi vielä tietää, mihin senkin kanssa verkostua eli keille sillä on merkitystä. Kysymys on oikeasti akateeminen, mutta pohjimmiltaan sama kuin vaihtoehdot omatoimilampun ja halpojen hehkulamppujen välillä.

Diogenes vai biogenes? Pyörällä päästäni käyn hakemassa kotimatkalla valkoviiniä, varastoon. Viinikauppaa vastapäätä on puhelinkauppa tai mitä omatoimiverkostumista ne nykyään myyvätkään. Silloin annan periksi. Otan pedon merkin käteeni, ja ensimmäistä kertaa eläessä minulla on nyt oma puhelin. Totisesti, maailmanloppu on askeleen lähempänä. Ei toivoa, ei enää edes periaatteita.

Numero on julkinen, tietysti: ensin on keskisormen luku, sitten pedon luku, sitten kolme neljänneskiloa aurinkokuivatettua skeptikkoa. Niin tarkoin symbolein olen tämän maailman loppusähköissä kiinni. Antaa palaa.

Tamperelainen lasku- ja värioppi


Tamperelainen laskuoppi on yhtä yksinkertainen ja nurinkurinen kuin sen värioppi. Tampereella punainen on se, joka on kääntöpuolelta valkoinen, ja vihreä osoittautuu siniseksi. Jos ei muuten usko niin ei tarvitse kuin odottaa vähän aikaa, niin näkee mitä nappia ne painavat, ja kas, TÄSMÄLLEEN se lukumäärä (4kpl) demareita joita tarvitaan tiukan tunnelipäätöksen tekemiseen (grynderien hyväksi) kääntää takkinsa.

Ja tätä hämmästyttävää täsmällisyyttä, jolla demareista löytyy täsmälleen sopiva joukko takinkääntäjiä, ei saisi edes ääneen ihmetellä - he kun ovat naisia ja siten jokainen epäily kohdistuu henkilöön eikä poliittiseen pelisilmään. He ovat puhtoisia kuin Tampere valkopyykin jäljiltä.

Tampereen vihreät taas ovat näissä kunnallispoliittisissa kamppailuissa yhtä varmasti grynderien taskussa kuin siniset porvarit, mutta sekin pääsee miltei unohtumaan, kunnes tulee taas tilanne (viime maanantai 16.9.), jossa vastakkain ovat joukkoliikenteen tai kymmeniä miljoonia maksava yksityisautoilun tukeminen. Mitä tapahtuu vihreässä päässä, en tiedä, kun moinen asia tulee pöydälle, mutta kun vihreä käsi lähtee kurottumaan kohti äänestysnappia, niin perille osuva sormi on ilmeisesti menettänyt vihreän sähkönsä ja tekee sinisiä päätöksiä autojen auttamiseksi tunneliin. Poissa silmistä, poissa pelistä.

Mutta kun seison tamperelaisissa liikennevaloissa Kalevassa, tämä kaikki konkretisoituu tehokkaasti yksityisautojen painellessa edestäni kaasujalkaa kiihdyttäen - päin vaihtuneita punaisia.




tiistai 17. syyskuuta 2013

Lapsen määritelmät isästä



1.
"Minä harrastan jumppaa ja äiti harrastaa balettia."
"Mitäs isä harrastaa?"
"Sinä harrastat työtä."

2.
"Mutta sinä et saa sanoa mitään [söpöä] elokuvan lopussa. Muuten minä en kunnioita sinua sellaisena prinssinä joka syö pelkkää lihaa." 

3.
"Minä sanon äidille, että se kirjoittaa joulupukille, että sinä et saa yhtään lahjoja, koska sinä olet niin ruma."

"Unimaginable violence"

Presidentti Obamaa on luonnehdittu retorisesti kyvykkääksi poliitikoksi, mutta vaalien jälkeen ei hänen taidoistaan ole välittynyt mitään julkisuuteen. Viimeisimmän, amerikkalaisittain tavanomaisen joukkosurman (16.9.) jälkiä hän kuvali käsiteparilla 'unimaginable violence', mikä ei kuulosta lainkaan pahoittelulta tai tuomiolta veriteolle, vaan retoriikaltaan pikemminkin mainoslauseena sille mitä Yhdysvaltain armeija harjoittaa eri puolilla maailmaa - ja siihen suuntaanhan Obamakin viittasi, mutta ilmaisi sen olevan jotain mitä hänen kansansa vain "kohtaa" eri puolilla maailmaa, sotaturistina ja rikospaikkojen todistajana, arvatenkin.

"Unimaginable" näkyy vilahtelevan useinkin amerikkalaisessa sotapuheessa. Jos laittaa kyseisen sanaparin google-hakuun, saa yli 33 000 hittiä. Suurin osa hakutuloksista linkittää Obaman puheseen, mutta keskeltä erottuu myös tuore Guardian-uutinen (13.9.), jossa toimittaja kuvailee Israelin suunnitelmia Jerusalemin kalliomoskeijan haltuunotosta uhkakuvalla, jonka retoriikan nyt Obama nappasi omiin tarkoituksiinsa. Rinnastus on sinänsä kiinnostava: Yhdysvaltain laivaston tukikohta rinnastuu kalliomoskeijaan, jota uhkaavat asehullut israeliitit.

Jokapaikan löylyfilosofi Zizek voisi varmaankin vastata, että "unimaginable violence" on koko amerikkalaisen kulttuurin kantanäky, jossa yhdistyvät militantin kansakunnan kastraatiopelot ja ulkopolitiikaksi vahvistunut paranoidisuus.

Mutta se, mitä Washingtonissa eilen tapahtui, on vain uusi virhelähetys USA:n käymässä mediasodassa kansalaisiaan vastaan.

Oikealla poliitikolla, päinvastoin kuin amerikkalaisten presidentillä ja muilla saarnamiehillä, olisi tietysti jotain sanottavaa siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mutta sen tosiasian tunnustaminen, että Amerikan asehullut ovat kaapanneet koko kansakunnan panttivangeikseen, ei hyödyttäisi enää ketään. Ollakseen toimimasta poliitikkona ja tunnustamasta edes asioiden tilaa on presidentti Obaman päästettävä suustaan niin isoja sammakoita, että ne peittävät muut mahdolliset diskursoinnit varjoonsa.

Yhdysvaltain armeija ei edes yritä esiintyä "puolustusvoimina", vaan sen sisäisessäkin retoriikassa on siirrytty etsimään ja etsimällä tuottamaan viholliskuvia, aivan kuten Hollywood tekee. Niinpä Washingtonissa eilen omiaan tappaneen sotilassankarin saama mitali on nimeltään "the global war on terrorism service medal". Sen paremmin armeijan ylipäällikkö, presidentti, kuin sen rivisotilas eivät saa enää pisteitä tiettyjen sotien tietyistä uro(s)töistä, vaan käsien taputtamisesta sillä hetkellä, kun yleisöltä kysytään mikä erottaa toisistaan "imaginable"/"unimaginable". Ja sitten? Kun taputus on vaiennut, ne alkavat tappaa toisiaan.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Vallankumous Kiinassa 15.9. 2013



Kiinassa on alkanut vallankumous kommunistisen puolueen diktatuuria vastaan eilen 15.9.2013.


Kiinassa on alkanut televisiolähetys, jossa puhuu armeijan väliaikainen ylipäällikkö Li Shuangjiang. - Xi Jinping ei onnistunut vastaamaan Kiinan kansan vaateisiin, sanoo Shuangjiang.
21:48 

Armeija ilmoitti Jingpingille kello 20 Suomen aikaa, että hän ei enää ole presidentti eikä puolueen johtaja, kertoo valtiollinen sanomalehti The People's Daily.
21:46 

Voimannäyttönä tuhannet talonpojat ja tehdastyöläiset ovat marssineet paraatissa Punaiselle torille.
21:34 

Amerikkalaiskanava CNN:n kirjeenvaihtaja John Holmes on julkaissut Twitter-tilillään kuvan moottoritiesillalta Pekingssä. Paikalla on tuhansia sotilaita tanssimassa.
21:20 

Kiinan armeijan Facebook-sivulle on juuri päivitetty, että armeijan esikunta ja opposisitiojohtajat ovat pitäneet kokouksen. Lausunto on luvassa muutaman päivän sisällä, kirjoituksessa sanotaan.
21:17 

Yksipuoluevallan kumonneen Kiinan suunnitelmat julistetaan kansalle piakkoin, valtiollinen uutistoimisto Xinhua lupailee. Sen verran kerrotaan jo, että ensimmäiset avoimet parlamenttivaalit järjestetään lyhyen väliaikaisvaiheen jälkeen.
21:11 

Kun toimintalinjat julkistetaan kansalle, eri maakuntien johtajat antavat tilaisuudessa läsnäolollaan niille valtuutuksensa. Mukana julkistuksessa on Kiinan valtiollisen uutistoimisto Xinhuan mukaan myös armeijan päälliköitä ja oppositiojohtajia.
Aiemmin sunnuntaina vapaiden ammattiliittojen lähetystö saapui valvomaan uutisointia valtiollisella TV-asemalla.
21:05 

Kiinan siirtymävaiheista luvataan kertoa myöhemmin, kerrotaan valtiollisissa tiedotusvälineissä. Tulevista tapahtumista ilmoittaa muun muassa oppositiojohtaja Ai Weiwei, Kiinan media uutisoi.
21:00 

Jinpingin edustaman kommunistipuolueen konkarijäseniä kerrotaan pidätetyn, kirjoittaa korealainen uutistoimisto verkkosivuillaan.
20:46 

Presidentti Jingpingin vastustajat ottavat armeijan vapaaehtoisen aseistariisunnan varmana merkkinä kommunistien syrjäyttämisestä. Pekingiläiset laulavat isänmaallisia lauluja ja tanssivat sotilaiden kanssa kertoo uutistoimisto AFP.
20:41 

Kiinan armeijalta ei ole tullut tähän mennessä lausuntoa siitä, mitä on luvassa ja tapahtumassa. Armeija on kuitenkin luvannut poistua Pekingistä heti kun vallansiirto puolueelta kansalle on saatu suoritettua.
20:35 

Oppositiolla ja vapailla ammattiliitoilla on Pekingissä meneillään suuret voitonjuhlat. Ihmismerta valaisevat illan hämärässä sytytetyt ilotulitteet.
20:34 

Täydessä taisteluvarustuksessa olevia talonpoikaisryhmiä on tavattu vartioimassa siltoja ja suuria tienristeyksiä, kertoo uutistoimisto AP.
20:31 

Kiinan ja USA:n puolustusministerit ovat keskustelleet puhelimessa aiemmin sunnuntain kuluessa. Pentagon ei paljasta puhelusta mitään yksityiskohtia. USA:n ulkoministeriö ei pysty ymmärtämään, onko Kiinassä juuri meneillään parlamentaarinen vallankumous. Ministeriö painottaa, että tilanne elää paraikaa.
20:25 

Yhdysvaltain ulkoministeriö: - Kaikkien osapuolten on pystyttävä keskustelemaan ja hillittävä väkivaltaa Kiinassa.
- Rauhanomainen poliittinen ratkaisu on nyt Kiinan paras vaihtoehto.
20:21 

Pekingin keskeisille mielenosoituspaikoille kerrotaan sijoitetun illalla talonpoikien vapaaehtoisjoukkoja. Syndikalististen ammattiliittojen edustajia ja oppositioaktiiveja on ilmestynyt lisäksi strategisesti tärkeille halintorakennuksille.
20:20 

Silminnäkijöiden mukaan armeija virittää presidentin toimiston ympärille paraikaa piikkilankaa ja kulkuesteitä. Presidentin tiedetään olevan paikalla.
20:18 

Kiinan armeija kiistää, että se hyökkäisi kadulle jalkautuneita kommunistisen jäseniä puolustajia vastaan. Massakokoontumiseen on kuitenkin vyörynyt armeijan ajoneuvoja.
Takarajan hetkellä presidentti antoi lausunnon, että ei lähde ja että hän on oikeutetusti vallassa.
Kiinan armeija antoi presidentti Jingpinille takarajan kello 17.30 saakka. Siihen mennessä Jingpinin oli suostuttava "kansan tahtoon": oppositio ja ammattiliitot ovat vaatineet kommunisteja luovuttamaan vallan kansalle.