Pimeyden ytimeen mökille vai valon valtakuntaan filmifestareille?
Olisin valinnut Tukholman filmifestivaalit, jollei Pimeyden kreivittärestä kertova elokuva olisi myyty loppuun. Niinpä lähdin marraskuiselle mökille.
Hyvä tuuri osui kohdalle, että lunta tuonut syysmyrsky ennätti ohitse ennen tänne tuloa. Vuorokauden ympäri on nyt +3 ja satelee, kaikissa muodoissa, lunta räntää vettä. Tuttua kuin tulenteko.
Mökki huputtaa. Saunan terassilla käy hengitys paremmin viileästä oluttölkistä kuin jäätymistä odottavat salmelta. Molemmat tarvitaan.
Tänään tiistaina kävin Nilsiästä hakemassa ruokaa ja vettä. Bussissakin kuin aaveena raatojen joukossa. Kaikki mustissaan. Pimeys on luonnollisin vuodenaika täällä ja marras totuus kaikesta mitä suomalaiset uskottelevat talviajan hartaudeksi. Jo neljään mennessä hämärä on niin syvä, että kylätiellä kävelleet koulukkaat katosivat siihen vähitellen. Ja pimeys heihin.
Jos Suomi ei ole kuoleman odotushuone niin mikä sitten? Viimeinkin sillä on hallitus joka aattelisimisen sijaan keskittyy kansan saattelemiseen.
Mökissä pidän vain pientä nurkkavaloa lukemiseen. Hyllystä löytyi vielä lukematon Brunetti-dekkari täynnä Venetsian aurinkoa ja italialaista itseinhoa. Niin tervettä ja niin keinotekoista kuin kirjallinen eines ikään. Eivät ruokani ja viinini ole kummoisempia.
Vasta nyt vaihdan matkakirjaan, maailmanloppuromaaniin Not With A Bang. Teen pimeään onkaloa. Palaan maailmaan torstaina.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti