Kuolinpesän tyhjennyksen I vaihe on paperisodan aloittaminen. Se ei tunnu loppuvan koskaan, kiitos verottajan, mutta sentään se on kerran alulle pantuna kuin koneisto, joka toimii aivan omassa todellisuudessaan erillään arjesta. Pankki esimerkiksi vaati minua lähettämään elossaolotodistuksen (!), huolimatta siitä, että olen heidän asiakkaansa. En sitä viitsinyt hakea ja lähettää – ja sitten sitä ei lopulta enää kyseltykään. Ties miksi.
Kuolinpesän tyhjennyksen II vaihe on jäämistön sortteeraaminen. Sekin jatkuisi loputtomiin, jollei jossain vaiheessa tulisi pimahdus, että nyt saa riittää. Se tuli minulle kolme viikkoa sitten. Onnekseni tehokas asunnonvälittäjä lupasi hoitaa asian, pyysi kaksi tarjousta kuolinpesän täydelliseen tyhjentämiseen: toinen oli 900e ja toinen 1600e, sisältäen sen, että ostavat vähäiset arvotavarat (?) asunnosta.
Tänään tulin Kuopioon katsomaan miltä asunto näyttää tyhjennyksen jälkeen. Hyvin olivat tehneet tehokasta jälkeä, vieneet jopa pesukoneeseen unohtamani likaiset astiat, vessapaperit, verhot, mausteet, kaiken. Näin oli tarkoituskin.
Tämä on se kuolinpesän tyhjennyksen III ja vaikein vaihe: hitaasti tilasta irtaantuvat ja liukenevat muistot, kun huoneet ovat paljaat elämästä.
Nyt kuolinpesä on sitten pyyhitty lähes viimeisistä edeltävien elämien merkeistä.
Äitini hautapaikkaa en ole käynyt katsomassa, koska sellainen ei minulle merkitse mitään. Silti se pitäisi käydä tarkistamassa, kun siitä seurakunnalle kerran joutuu maksamaan pitkät rahat.
Mutta selvää on, etteivät ihmiset mitään surutyötä tarvitse, kun puhdistustyössä riittää tekemistä, joka saa ajattelemaan elämää PINTTYNEISYYTENÄ.
Vielä pitäisi saada asunto myydyksi. Sitten voin pyyhkiä koko Kuopion kartaltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti