J. R. R. Tolkien: Kirjeet (tietokirja)

J. R. R. Tolkien: Kirjeet. Tarkistettu ja laajennettu laitos
Toim. Humphrey Carpenter ja Christopher Tolkien
Suom. Tero Valkonen
687 s.
Wsoy, 2025

 

 

Valittu kokoelma J.R.R. Tolkienin kirjeitä julkaistiin kahdeksan vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kokoelman tarkoituksena oli täydentää lukijakunnan ymmärrystä modernin maailman suurimmasta fantasiakirjailijasta. Kustantaja totesi valikoiman kuitenkin liian pitkäksi, joten siitä sekä poistettiin kirjeitä että lyhennettiin triviaalina pidettyjä osuuksia.

Kirjailijan juhlavuonna 2023 kokoelmasta julkaistiin uusi laitos, johon poistettu materiaali on palautettu. Mukana on jopa 154 uutta kirjettä ja lisäksi 45 kirjettä on palautettu alkuperäiseen laajuuteensa. Uudet kirjeet on helppo löytää, koska ne ovat kronologisesti oikeilla paikoillaan lisäämällä vanhan painoksen indeksinumerointiin kirjaimet.

Uuden laitoksen suomennos täydentää viime vuosina ilmestyneitä Tolkien-arkistoharvinaisuuksien käännöksiä. Kustantajalta kirjekokoelman päivittäminen osoittaa harrasta luottamusta klassikon kestävään suosioon, ilmestyihän myös Taru Sormusten herrasta -teoksesta tarkistettu laitos suomennoksen juhlavuonna (2023).

Ilmeisesti Suomesta löytyy laaja joukko lukijoita, joille kirjailija itse on tärkein avain Keskimaan ihmeisiin. Laajennettu laitos keskittyy entistäkin enemmän Tolkieniin yksityishenkilönä siinä missä vanha versio painotti kirjeitä, joissa kirjailija kärsivällisesti selitti Tarun saamaa vastaanottoa ja teoksen vaatimaa taustatyötä. Varhaisilta aikuisvuosilta, 1918–1937, kirjeitä on vähän, koska niistä useimmat ovat kadonneet.

Uusista kirjeistä välittyy enemmän erilaisia ystävyyksiä ja värikkäämpi kuva perhe-elämästä, samoin kuin Tolkienin uskonnollisuudesta, jonka vaikutus Taruun ja Hobittiin on ollut alan tutkijoillekin hienoinen kiistan aihe.

Miltei puolet uusista kirjeistä on osoitettu perheenjäsenille, mikä sekin vahvistaa kuvaa Tolkienista yksityishenkilönä. Kirjailijan omaa kehitystä valottavat pojille, Christopherille ja Michaelille, osoitetut kommentit opinnoista. 17-vuotiasta Michaelia hän varoittaa (kirje 11a) vaihtamasta oppiainetta kreikasta historiaan, koska kelvolliset kreikan opinnot vaativat vähintään viisitoista vuotta. 

Silti sympaattisinta luettavaa ovat, edelleenkin, kirjeet Tolkienin ja kustantajan välillä kirjailijan esimerkiksi arvioidessa hänelle itselleen osoitettuja korrehtuurin kustannuksia. 

Edes professorin palkka ei tunnu riittävän kirjallisen sivutyön kustannuksiin. Tarun käsikirjoituksen puhtaaksikirjoittamisenkin Tolkien arvelee (kirje 128a) niin kalliiksi, että päättää tehdä sen itse. Samaan aikaan, syksyllä 1955, hän tuskailee Hobitin uuden laitoksen keskeneräisiksi jääneistä korjauksista.

Mitä pidemmälle kokoelma etenee, sitä enemmän kirjallinen työ saa näkyvyyttä kirjeissä. Silti ajankohtaisen politiikankin seuraaminen tulee esille kirjailijan harmitellessa 1956, että Oxfordin älymystö ei välitä Unkarin kansannousuun kohdistuneesta neuvostoterrorista, vaan kiihkoilee Suezin kanavasta isänmaallisessa innostuksessa. 

Erikoisimpia yksityisviesteistä on pojalle, Christopherille osoitettu mutta lähettämättä jäänyt kirje (254a), jossa Tolkien pohtii seksin merkitystä kulttuureille. Tolkienin mielestä brittejäkin vaivaava ”inhottava hellenismi” on saanut väärinymmärtämään seksuaalisuuden kätkemisen arvokkuuden. Kirjailija tulee epäsuorasti puolustaneeksi omien tarinoidensa häveliäisyyttä ja aseksuaalisuutta.

Kirjeiden väliin on sijoitettu selityksiä siitä, miten Tolkienin kirjalliset työt etenivät kyseisenä ajankohtana. Viitteineen, selityksineen ja hakemistoineen uudistettu laitos on jykevä aarrearkku Tolkien-tietämystä, niin trivian kuin syvällisten analyysien etsijälle. Esimerkiksi toistuvasti esitettyyn kysymykseen, sisältääkö Taru vertauskuvan atomipommin uhkasta, löytyy hakemiston kautta useita vastauksia.

 

Markku Soikkeli

 

Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portti-lehden numerossa 2/2025.