Tänään Rakkauselokuvan käsikirja sitten lähti taittoon.Pian sitä voi mainostaa. Veikkaisin että se ilmestyy ystävänpäiväksi. Kansi on komeampi kuin olisi osannut toivoakaan. Se on sitten kolmas rakkausaiheinen tietokirjani, trilogian päätös. Seuraavaksi siirryn sodan pariin eli tämän maailman tarpeisiin.
Nyt on vähän aikaa tyhjä olo, vaikka sotakirjan memottaminen ja editointi toimivat vastapainona.
Parasta vastapainoa oli näperrellä lapselle eilen vuoristorata. Huomaamatta meni useampi tunti, kun kokosin kuusitoistametristä SpaceRail-kuularataa, jonka erehdyin hankkimaan hänelle käytettynä. Halvallahan sen sai, mutta radan nokkelat muovinipistimet eivät näköjään kestä montaa purkamista ja kokoamista, vaan napsahtelevat poikki. Ja kun kaksoissilmukan rakentaminen ohjeiden mukaan johti vuoristoradan kuvitteellisiin katastrofeihin, oli luovasti muovailtava uudet reitit pylväiden lomitse. Lopputulos on kieltämättä hypnoottinen: raskas kuula kiertelee omia aikojaan pitsiseltä näyttävän rakennelman sisällä - kuin filosofinen aatos runoelmassa.
Todellinen talvi alkoi vasta eilen, saimme sekä aurinkoa että lunta.
Mitenkähän tämän tästä sitten kevääksi kuvittelisi?
Kaksoissilmukaksi vuoristoradalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti