Teatteriharjoituspäiväkirja 5

Siihen aikaan kun Toivasen Pasi oli draamalinjan ohjaajana TaY:ssa (1990-luvulla), hän äkseeräsi näyttelijäoppilaita kuin kersantti ja selitti näille, että näyttelijältä edellytetään kolmea ominaisuutta: on oltava kuin sotilas, filosofi ja runoilija.

Aikamoiset paineet sellainen näyttelijäideaali asettaa ohjaajallekin.

Tätä tulee ajatelleeksi, kun osallistuu näytelmäharjoituksiin, joissa ohjaajan on pidettävä koossa kahdeksanhenkinen ryhmä ja huolehdittava siinä ohessa tarpeiston ja tilojen kunnossapidosta, sekä näyttelijöidensä aikatauluista. Ohjaajan tulee siis olla paitsi kersantti, guru ja runousoppinut myös vahtimestari ja tuottaja. Tämän kaiken ohjaajamme Terhi kyllä täyttääkin.

Vuoden vaihteen jälkeen aloitimme "Kylmien kyytimiehen" läpikäymisen taas alusta. Tällä viikolla oli kolme harjoitusiltaa peräkkäin, ensi viikolla on kaksi, ja sitten tuleekin kolmen viikon tauko teatterin muiden projektien vuoksi. Tauon aikana pitäisi oppia ulkoa repliikit. Helmikuussa harjoituksia pidetään kuin repliikkisulkeisia.

Tuntematon sotilas teatterin takahuoneessa.

Kohtausten tahti ja vaihtuvuus on niin tiivis, ettei ole vieläkään varmaa, onko näytelmässä edes väliaikaa. On onneksi, että Terhillä on näytelmässään monta lujaäänistä miestä, sillä muutamissa kohtauksissa näyttämöllä tapahtuu niin paljon, ettei repliikeistä kuuluisi muutoin mitään, ainakaan sivulta kuuluvan aseidenjyskeen ylitse. Itselläni on onneksi mikrofoni mattikurikka-kohtauksissa. Terhin mielestä se kuuluu hahmoon, joka on henkiolento ja kiusaa päähenkilö Ketolaa muistuttamalla tämän kristillisistä aatteista ja menneisyydestä Amerikassa. Rauhallisessa kohtauksessa olen körttipastorina kahden Ketolan kanssa.

Koska näytelmässä on paljon sotatilanteen abstrahoivia kohtauksia, joissa pyritään yleisempään totuuteen pasifistin paikasta helvetillisessä ympäristössä, on Terhin ohjauksesta iso osa kommentteja jotka alkavat "Tee se sillä ajatuksella että..."  Tässä "ajatus" tarkoittaa sitä motivaatiota, joka sopii sekä yksittäisen tilanteen konkretiaan (mitä tarinassa tapahtuu) että hahmotyypin käytökseen (mikä on hahmotyypin käyttötapa). Koska kaikilla muilla porukan näyttelijöillä on kokemusta näytelmäharjoittelusta, he osaavat myös itse ehdottaa tätä "ajatusta" eli tapaa toteuttaa hahmonsa käytös juuri kyseisessä kohtauksessa. 90% ehdotuksista tulee hyväksytyksi.

Tämä kaikki on erinomaisen opettavaista, mutta tuskin opin kuitenkaan hyödyntämään sitä omassa draamakirjoittamisessa. Aivan kuten proosanluomisessa, myös draaman suhteen oma tapani visioida kohtauksia on  paljon tarinavetoisempaa kuin henkilöistä lähtevää. Ehdotinkin Terhille, että järjestäisimme seuraavaksi Tukkatekstin projektina draamapajan, jossa jokaisen olisi kirjoitettava runsaasti näyttämöohjeita ja siten pakotettava itsensä pohtimaan henkilöhahmojen tyypillisyyttä, myös sitä ajatus edellä tapahtuvaa ohjausprosessia.

"Kylmien kyytimiehen" ensi-ilta on 9. maaliskuuta ja esitykset jatkuvat huhtikuun puoliväliin. Ehkä siinä välissä ehtii omakin ajatus kehittyä sotilaasta filosofiksi ja filosofista runoilijaksi.