Swecon 2017 Uppsalassa

Genrekirjallisuus on alkujaan eksoottinen vieraslajike. Nähdäkseen millainen lajike on ollut "puhtaana", vailla kotimaisen kulttuurialustan vaikutusta, on ajoittain vierailtava ulkomailla ikään kuin lähempänä genrekirjallisuuden amerikkalaisia juuria.

Ruotsalaisten genrekonventti SWECONiin matkasin nyt kolmannen kerran. Tänä vuonna Swecon järjestettiin Uppsalassa 26.-28.5. nimellä Kontur. Vierailijoita tapahtumassa oli vähemmän kuin Tukholmassa järjestetyissä Sweconeissa, vaikka suomalaisen näkökulmasta Uppsalakin on ihan pääkaupungin lähiötä.

Leckie, Hurley ja Pettersen, paikkana Uppsalan kirjakauppa.

Tapahtuman kunniavieraat ovat kuitenkin se tärkein syy, miksi fandomin konventteihin keräännytään. Itselleni amerikkalaiset Ann Leckie ja Kameron Hurley olivat kirjojen perusteella mitäkuinkin ajankohtaisinta mitä maailmalta voi juuri nyt löytää, joten edes neljännen vieraan (Saladin Ahmed) poisjääminen tai sen kolmannen vieraan (YA-prosaisti Siri Pettersen) tavanomaisuus eivät himmentäneet Sweconin vetovoimaa.

Pieniin pettymyksiin sai sitten venyä myös paikan päällä. Siihen on jo tottunut genretapahtumissa.

Esiintymisissään Leckie ja Hurley eivät osoittautuneet erityisen syvällisiksi ammattinsa tai genrensä edustajiksi, vaikka sentään onnistuivat herättelemään kiinnostusta scifin ja fantasian käymistilaan: mitä genreissä juuri nyt on tapahtumassa ja miksi ne ovat sekoittumassa. Hurleyn kirjoista aloitin lukemaan Mirror Empire -romaania matkan varrella, ja pidin kyllä siitä lukuromaanina, mutta oikeastaan tuntui samalta, lopettaisiko lukemisen vai jatkaisiko jollain toisella high fantasy -tiiliskivellä. Sama oli aiempi kokemus hänen God's War -scifi-romaanistaan. Hurley käyttelee niin käsityöläisen sujuvasti kerrostustekniikkaansa, että juonen laadittuaan hän värittää henkilöitä ja ympäristöä minimaalisesti kasvimetaforilla.

Esiintyjänä Hurley on amerikkalaisittain vetävä ja räiskyvä hahmo, hyvässä ja pahassa, kirjoittaja jolle tärkeintä on "how cool is that" -takuu hänen ja yleisön välillä. Kirjailijaproofili perustuu jyräävän 70-lukulaiselle mustavalkoiselle asenteelle, joka ärsyttää (ehkä vain minua) tavattomasti hänen Locus-kolumneissaan.

Sama asenne hieman pinnallistaa hänen puheitaan haastattelussa ja paneeleissa, vaikka myy erinomaisesti brändättynä genreteoksia, joissa on takuuna kääntää kaikki tyypilliset mieshahmot naishahmoiksi. Idea voi kuulostaa radikaalilta nykyisen USA:n poliittista käännettä vasten, mutta verrattuna Le Guinin tai Joanna Russin teoksiin mistään omaperäisyydestä tai genren uudistamisesta ei voi puhuakaan.

Tällä hetkellä Hurleyn tähti on nousussa pikemminkin hänen esseetekstiensä kuin fiktionsa ansiosta. Hurleyn The Geek Feminist Revolution (2016) osui juuri oikeaan hetkeen, kun genrekentällä käydään sukupuolisotaakin sivuavaa kamppailua konservatiivirintaman ja monikulttuurisuusrintaman välillä. Silti kirjaa piti tarjota 40 kustantajalle, kertoi Hurley, ennen kuin se löysi ymmärtävän julkaisijan.

Ja mikä oli syy kirjamarkkinoiden äkilliseen muutokseen?
"Ann Leckie!" nauroi Hurley.

*

Totta tosiaan, Ann Leckietä on pidetty peräti avaruusoopperan uudistajana, jonka vaikutus tuntuu muuallekin scifin sisällä. Kirjoittajana ja esiintyjänä Leckie vaikuttaa brittiläiseltä älyköltä, joka pohtii sanomisiaan ja annostelee itseironiaa.

Mutta jollei olisi lukenut edes ensimmäistä Ancillary-trilogian kirjaa, niin aika vähän olisi jäänyt ajateltavaa Leckienkään jutuista. Leckie suhtautui vaatimattoman itsetuntoisesti rakettimaiseen menestykseensä. Hän kertoi tehneensä ensimmäisen romaanin 2002 nanowrimo-kokeiluna ja pahoitteli, että Ancillary-trilogian aloitusromaanissa tuli vielä toistaneeksi niinkin ikävää ideaa kuin kaksi sukupuolta, vaikka muuten maailma on tyystin fem-pronominisoitu.

Hmm. Näinkö ideologiatietoista pitää feministiscifin nyt sitten olla pitääkseen pintansa? How anticool is that?

Se kyllä selvisi, mitä olin arvellutkin, että tämän hetken juhlituin tekoäly-novum, Leckien trilogian "keskushenkilö", ei olekaan tekoäly. Leckie tunnusti sen ihan suoraan: hän "hieman huijasi" eli ei yrittänytkään luoda maailmansa keskipisteeksi pelkkää koodipohjaista tietoisuutta, vaan kuvitteli  ihmiskehot superolennon sensoreiksi, jotta saisi tuntumaa maailmaansa. Niinpä tuo hänen juhlittu ideansa onkin siis oikeastaan pelkkä narratologinen perusjippo, kollektiivin äänen dramatisointi. Leckiellä kyseessä on kyborgiarmeijan laumaäly, koneen orkestroimana. Ja sen perusteella mitä Leckie kertoili elämästään ennen kirjailijaksi ryhtymistä, esikuva laumaälyyn tuli kotiäidin elämästä lapsien keskellä.

Kyseisen kollektiiviäänen vuoksi olin kuitenkin pyöritellyt ideaa vertailla scifin historiasta tarinoita laumaälystä ("hive mind") ja osoittaa niiden yhteys militaristiseen diskurssiin. Mutta ketäpä tällainen kiinnostaisi? Ehkä vain meitä, jotka odotamme kiinnostuneena Leckien ensi syksynä ilmestyvää romaania, jonka hän lupaili olevan... toiminnallisempi.

*

Osallistuin kyllä Sweconissa kahteen paneeliin... mutta sellaisesta ennakoivasta vapaaehtoistamisesta on tullut keino velvoittaa itseä pysymään valppaana näissä ulkomaisissa coneissa. Fandomiin kuulumisella ei ole enää merkitystä, mutta pääseehän näin lähemmäksi Leckien kaltaista mysteeriä. Toisaalta Sweconin pienuudesta osoittaa ikävän paljon se, että ekoscifi-paneelin osalta olivat esiintyjätkin huvenneet, joten järjestäjät laittoivat minut ja Saaran samaan paneeliin. Lapsemme istui samaan aikaan vaatehuoneen lattialla tekoälyttömään laitteeseensa kytkeytyneenä.

Uppsala itsessään on tietysti vierailun arvoinen millaiseen konventtikokemukseen tahansa. Nyt hellettä oli 27 astetta ja hotellimme oli kaukana keskustasta, joten saimme erityisen lämpimän tuntuman tähän jättimäiseltä opiskelijakylältä näyttävään kaupunkiin ja sen pikaruokapaikkoihin. Divarihuoneesta löysin yhden kirjoitusoppaan ja Peter Ackroydin Frankenstein-kirjan, joten reissu täytti sentään kulttuurimatkan minimikriteerit.

Mutta ensi kerralla jätän joko itseni tai lapsen kotiin. Now how cool is that?


Aiempien SWECON-matkojen raportteja löytyy edelleen BitteinSaarelta:
http://bitteinsaari.blogspot.fi/2016/06/aikamatka-ruotsin-fantastikaan-swecon1.html
http://bitteinsaari.blogspot.fi/2013/10/swecon-2013-pieni-mutta-laadukas.html