Kerran kuukaudessa käyn lapsen kanssa Prismassa, yleensä asiaostoksilla eli valikoimassa hänelle tarpeellista urheiluvälinettä tai kaverille tarkoitettua lelulahjaa. Näillä reissuilla olemme tänä keväänä ostaneet myös kokonaisen grillibroilerin. Tipuruumiin repiminen ja näykkiminen kotiin palattua on meidän arkijuhlaamme. Sitä täydentävät lapsen kommentit siitä, miksi hän ei pidä lihasta eikä varsinkaan lihansyöjistä, mutta kanan kohdalla hän tekee poikkeuksen... syystä X.
Lapsen syy X vaihtuu kuukausittain. Aikuinen ei voisi näin julkista moraalipeliä itselleen sallia, vaikka syyt eetoksensa vastaiseen toimintaan voi salassa päivittää milloin tahansa. Julkisesti sitä ei kuitenkaan voi ruotia kuin ehkä 20 vuoden välein.
Olen kyllä syönyt broileria, jos sitä on ollut tarjolla jossain, mutta vakuumipakatun roskalinnun HAKEMINEN ateriaksi on ollut ajatuksena samaa luokkaa kuin lanaisi bensiinikoneella puutarhaa.
Vaan ei ole enää. Sen jälkeen, kun tietää jääneensä yhteiskunnan ytimen eli itsensäkin tunnustamien instituutioiden ulkopuolelle, ei ole enää väliä, keiden solidaarisuudella mittaa omaa moraaliaan. Kun muuta merkkivaluuttaa ei enää ole kuin rahavaluutta, muuttuvat vapaudet vapautuksiksi. Mittaan elämäämme broilerin moraalisella halpuudella, koska broilerin rahallinen halpuus mitoittaa elämäämme. Mot.
Sillä suuri suttuinen suomalaisten enemmistö polkee tätä maailmaa kuitenkin aina pahemmin kuin minä & lapsi, hänen äidistään nyt puhumattakaan, edes osaisimme. Samoin vapauttavin perustein voin tilailla postimyynnistä spefikirjoja, klassikkoleffoja ja lautapelejä miten huvittaa. Kukkaroni ja makumieltymysteni pienuus on kuitenkin vielä pienempi kuin niillä, joiden elämäntapaa olen edes joskus kunnioittanut ekologisuudessaan.
Vielä 20 vuotta sitten saatoin pitää suhteellisen tinkeästi kiinni kasvissyönnistä ja muista vihreistä velvoitteista. Ei enää. Vielä 20 vuotta sitten saatoin ajatella, että toivoa ei enää ole tämän planeetan pelastamiseen mutta sentään ihmisarvon antavia periaatteita. Ei enää. Ei edes sitä.
Sillä yhdenkään hyveellisen ekologiseksi itsensä julistaneen ihmisen en ole nähnyt pitävän kiinni periaatteestaan, vaan näpistävän osansa elämän ketjusta heti kun ikä, ammatti tai sukupuoli antavat siihen etuoikeuden. Aivan mikä tahansa "puolen asteen muutos" riittää perusteeksi, että henkilö voi siirtää missionsa vastuun Joidenkin Muiden Ongelmaksi.
Vielä 20 vuotta sitten broileri oli silmissäni ennelintu siitä, miltä ihminen tulee näyttämään muovisessa miljöössään. Eipä enää. Nyt näen broilerin toteemilinnuksi, jonka äärelle voin kerätä laumani maiskuttelemaan maailman pysähtyneisyyttä.
Jokainen kerta, kun tätä paheksutte, tehkää se itsenne muistoksi.
 |
|
© Soikkeli 2017, Balaton
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti