Nythän Suomessa ollaan ikään kuin tuplasti rähmällään: ensiksi kunnioituksesta kansakunnan menestyshistoriaa (Nokiaa) kohtaan, toiseksi pelosta tulevaisuutta (Venäjää) kohtaan.
Verrattuna siihen, miten kuolemankaltainen hiljaisuus ja lamaannus leijuu Suomen yllä, saa Venäjä edustaa tuonpuoleista, jonka suuruus ja arvaamattomuus ovat nyt Putinin ansiosta täysin irrallaan historiasta. Suomen näkökulmasta Venäjä ei ole enää maa, vaan rajojensa ylitse läikkyvä ilmiö, aivan kuten tuonpuoleinen tapahtumakenttänä on aina ollut.
Yksittäiset venäläiset turistit ovat kuoleman valtakunnan vieraita, toppapukuisia lompakoita, jotka kiinnostavat suomalaisia vain siltä osin kuin he jättävät jälkeensä rahaa. Suomalaisessa alitajunnassa venäläiset turistit muistuttavat niitä "Henkien kätkemä" -elokuvan vaiteiliaita jumalia, jotka laahustavat kylpylävaltakunnan käytävillä ja paskantavat kultaa.
 |
| © Soikkeli |
Suomalainen turisti Venäjällä on puolestaan olemattoman ohueksi, läpinäkyväksi litistynyt olento, jota media ei kykene edes havaitsemaan. Venäjästä ei voi kuitenkaan vaieta. Jonnekin tietoisuus siitä pitää purkaa.
Kaikeksi onneksi meillä on Viro, jossa laman nakertama suomalainen köyhällistö reissaa nostalgisoimassa vaarattoman Venäjän eli Neuvostoliiton aikakautta. Vaan mitenkähän käy, jos Viro vielä kiihdyttää Suomen ohi niin taloudessa kuin kulttuurissa?
Vaikka suomalainen turisti näyttää virolaisessa mielenmaisemassa pelkältä kansalliselta muistoesineeltä, kansallisesta kaapistaan karanneelta luurangolta, on suomalainen yhä suomalaisimmillaan päästessään veden päälle leikkimään tuonpuoleista - linjalaivan viinanlöyhkäisessä limbuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti