Miten ihminen valitsee kotinsa

Tämän talon me hylkäämme kuin Nooa arkkinsa

Elämää viitosvaihteella tämä viikko. Tuskin olin saanut käsistäni taittokorjaukset, kun alkoi asunnonmyynti. Piti siivilöidä turhaksi katsomiaan tavaroita, käytännössä kirjapinoja, ja olen niitä kantanutkin jo useamman kassillisen kierrätyshyllyyn yliopistolle. Asunnon suhteen olimme varautuneet siihen, että tätä isoa neliötä myydään koko kevät ja varmaan ensi syksykin, mutta ostaja löytyikin kahdessa päivässä.

Meillä oli yksi ilta aikaa miettiä, mistä asunnosta teemme itse tarjouksen. Miten ihminen valitsee kotinsa? Voiko sitä kysymystä edes muutoin esittää kuin että miten keskiluokkaa valitsee kotinsa - sillä työväenluokkahan omistaa vain maailman valtatiet ja yläluokka taas määrittyy juuri sillä, että sen ei tarvitse koskaan valita, se vain ottaa mitä haluaa.

Vaan entä me keskiluokan taiteilijaluonteet: valitsemmeko varman päälle sen uudemman ja modernimman talon vai persoonallisen taiteilija-asunnon, jossa olisi erikseen ullakkohuoneet ja kattoikkuna? Pari tuntia ehdimme pyöritellä valintaa näiden kahden yhtä lähellä olevan kämpän välillä, kun äkkiä S huomasi, että taiteilija-asunnon ilmoitustiedot katosivat netistä. Se oli myyty yhtä äkillisesti kuin meidänkin asunto. Ja, kuten seuraavana päivänä huomasin, kyse ei ole venäläisten viekkaasta invaasiosta, vaan siitä, että ihan tavalliset kaltaisemme pariskunnat uskaltavat ottaa lainaa ja vaihtaa asuntoa.

Onko tämä sitten merkki laman loppumisesta vai siitä, että syvän talousromahduksen edellä yritetään ottaa vielä viimeinen hyöty irti halvoista lainoista ja vanhan asunnon vasta-hieman-laskeneesta-arvosta?

Kodin vaihtamisen kannalta tämä oli helpoin ja nopein prosessi mitä olen kokenut sitten opiskelijavuoden 1985, jolloin vaihdon alivuokrakämppää Kaukajärvellä siirtämällä omaisuuteni fillarin tarakalla kilometrin etelämmäksi. Nyt meillä on muuttomatkaa yksi kortteli itään päin eikä tuhatkaan fillaria riittäisi kaiken omaisuuden siirtämiseen.

Mahdotonta on siis sanoa, että ihminen jotenkin valitsisi kotinsa tai edes voisi rakentaa kotinsa.  
Koti on yhtä kuin kompromissi menetetyn ja unelmoidun suojapaikan välillä.