27.10. Ma. Totisesti, matka itsessään on yhtä tärkeä kuin päämäärä, kun kyseessä on pakomatka arjesta, kuten jokainen mökkimatka on syys-toukokuussa. Junat kylläkin ovat ällistyttävän täysiä, aivan kuin olisi edelleen kesä. On pakko käyttää sarjalippua tai maksaa yli 50e matkasta joka sarjalipulla on 36e. Tähän VR suomalaisia pakottaa pitämällä junien paikkamäärät ennallaan ja lyhentämällä sarjalippujen käyttöaikaa, vaikka matkustajamäärät kasvavat.
Kuopiossa kuolinpesä on ennallaan eli se ei mene millään kaupaksi. Tämän ei pitäisi minua yllättää, koska tiedän, millainen umpikuja tämä 250-vuotisjuhliaan viettävä kaupunki oikeasti on: kuninkaallinen sokkopäätös, kustavilainen anus mundi. Vain kirjasto ja kirjakauppa torin laidassa ovat reikiä, joista tämä kaupunki edelleen hengittää... samoin kuin Kuvakukko mutta vierailuni Kuopiossa ovat nykyään niin lyhyitä etten ehdi käydä elokuvissa. Rosebud on laajentunut kolminkertaiseksi sitten kesänäkemän, tosin eipä siellä ole sitä "Kuninkaan leijonaa" eli kirjaa kustavilaisesta kansansankarista, jonka olisin halunnut ostaa. Hyvä niin, kirja näkyykin juuri olevan tulossa kirjaston varausjärjestelmästä. Tampereella.
Bussi 14:35 Nilsiään on myös kuopiolaisia suosikkejani. Pidän siinä kaikesta, vahvaa murretta puhuvista kuskeista ja umpimielisistä koululaisista, joita bussi tiputtelee kyydistä unohdettujen pihateiden pysäkeille. Tätä on Savon sydänmaa!
Mökki on entisellään, vain piha on kuin maisema taistelun jälkeen, kaiken haavikkoutensa menettäneenä. On kuukausi siitä, kun suljimme täältä vedet, lopetimme vesikesän. Lämmitän yhtä aikaa saunaa ja mökkiä kuin olisi jo talvi: saunassa käytyä ei kymmenasteinen tupa tunnu enää viileältä. Niinkin hitaasti tupa lämpenee, että on pakko laittaa ison patterin lisäksi päälle ikkunapatteri.
Kirjastosta ostin puolella eurolla aistien historian. Sellaiset kirjat ovat omiaan täällä. Saunan terassilla lueksin mitä tahansa ilmaislehteä. Vain täällä pimeys tuntuu hyvältä ja sen jälkeen lukeminen kirkkaudelta.
Nukahdan kammarissa pariksi tunniksi, tietenkin vasta hiilloksen varmistettuani, herään laittamaan patterit pois päältä tuvan puolelta.
28.10. Ti. Orava herättelee rapistelullaan heti kun on valoisaa. Muuta elämää ei lähiseudultakaan kuulu, paitsi sotilaslentokenttä, joka jyristeli eilen yöhön saakka, onneksi ei enää tänään.
Virallinen syy pakomatkaan on toisaalta tarkistaa se, että kuolinpesä on edelleen myyntikunnossa, toisaalta saada aivoille eristettyä aikaa & tilaa käydä lävitse sitä pakollisinta työtä, sotakirjallisuushistorian editointia. Ärsyttää ja hävettää, miten hajanaisiksi kirjan johdantoluvut ovat jääneet, vaikka muiden tekstejä lukiessa ja kommentoidessa näkisi heti vastaavat ongelmat sidoksisuudessa. Näin aina. Nyt sitä hajanaisuutta on vain keskimääräistä enemmän, koska kirjallisuushistorian oheen on tullut liitettyä liikaa varsinaista sotahistoriaa. Ainoa lohtu: tämä oli se isoin sidoksisuuden repijä myös Axun kirjassa, kun sitä editoin. Ehkä me sivarit lumoudumme liiaksi kaikesta siitä, mitä emme ole aiemmin tienneet ja haluamme osamme siitä gloriasta, jota sotahistorian erityistuntemus edustaa. Ainakin Suomessa.
Sataa koko päivän siihen saakka, että alkaa hämärtyä. Iltaäivällä on käytettävä ruokaan tuoduista juomavesistä loput. Tarkoitus oli suodattaa (asianmukaisella laitteellani) järvivedestä talousvettä, mutten ole jaksanut. Olenhan täällä vain kaksi täyttä päivää, kolme yötä. Niinpä on lähdettävä Mänärille hakemaan lisää vettä ja muutakin kesästä muistuttavaa nesteytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti