Mitä rakkauselokuvista kannattaa lukea

Rakkauselokuvan käsikirja on nyt niin pitkällä, että uskalsin koota hakemistoluettelot henkilöiden ja elokuvien nimistä. Elokuvia on mukana vähintäänkin mainintoina 654 kappaletta, henkilöitä 569, tosin pari tulee vielä lisää, kunhan keksin kuinka tiivistää Hannu Lemisen ja Teuvo Tulion suomalaisen näkemyksellisyyden (?) muutamiksi lauseiksi.

Kirja on nyt kooltaan hieman ohkaisempi kuin Tieteiselokuvan käsikirja eikä ole mitään erityistä syytä paisuttaa sitä juuri kotimaisen elokuvan kohdalta, kun eurooppalaisesta romanssista riittäisi mainittavaa loputtomiin, klassikkoja ja trendejä, jotka olen taatusti unohtanut Hollywood-tavaraan keskittyessä. Laurilta ja Saaralta tulevien viimeisten palautteiden perusteella teen lokakuussa vielä rakenteellisiakin muutoksia jos tarpeen, mutta mitään ei taatusti putoa pois kokonaisuudesta.

Jos viimeistelevä toimitustyö etenee yhtä sujuvasti kuin edellisten käsikirjojen kohdalla, niin Rakkauselokuvan käsikirja tulee ilmestymään helmikuussa 2018, varmaankin ystävänpäiväksi. Sen jälkeen kukaan ei voi enää katsoa Titanicia nauramatta ja Doris Daytä kyynelehtimättä.

Tällä kertaa käsikirjasta jää kuitenkin puuttumaan yksi olennainen luku, suositukset mitä lukea tämän genren ulkomaisesta tietokirjallisuudesta. Kattavia lähteitä kun on hämmästyttävän vähän verrattuna scifi-elokuvien tutkimukseen ja harrastajien innoittuneisiin tietokirjoihin. En ole nähnyt yhtäkään kirjaa, joka yrittäisi edes Hollywoodin osalta olla yhtä kattava kuin oma teokseni.

Kotimaisista lähteistä jätin aluksi kokonaan pois Peter von Baghin Kaipuun punainen hetki (1991), mutta nyt viime viikkoina olen palannut selailemaan sitä, koska mitään yhtä perusteellista katsausta rakkauselokuvien ESTETIIKKAAN en ole ulkomaisista löytänyt. Lähdekäytettävyyden ongelma on tietysti ennallaan: yhteyksien ja toistuvuuksien löytäminen elokuvien välillä ei alkuunkaan onnistu von Baghin teoksen avulla, ja kirjoittajansa.... omaperäisen ylevät luonnehdinnat eivät suomennu elokuvaestetiikan käsitteiksi.

Tässä kuitenkin muutamia suosituksia, jotka lavensivat ja syvensivät ratkaisevasti omaa käsitystäni rakkauselokuvista:

🔻Stella Bruzzi: Undressing Cinema: Clothing and Identity in the Movies, 1997.

- Kirja nostaa esille pukusuunnittelun merkityksen romansseissa ja vaatteiden semantiikan osana elokuvan kuvamaailmaa ja juonenkehittelyä.

🔻Lindsay Coleman (toim.): Sex and Storytelling in Modern Cinema,  2015.

 - Suhteellisen tuore artikkelikokoelma siitä, miten erotiikkaa ja pornoa käytetään kerrontakeinoina elokuvissa, eritoten romansseissa. Ei sisällä mitään skandaalimaisen radikaalia näkemystä, mutta vahvistaa käsitystä siitä, etteivät pornopalat ole pelkkiä erikoistehosteita edes romansseissa.

🔻Mary Harrod: From France With Love, 2015.

- Samoin mukavan tuore kuvaus ranskalaisten romanssielokuvien lähihistoriasta ja trendien eritahtisuudesta Hollywoodiin nähden. Iso puute on se, ettei kirjoittaja paljoakaan vedä yhteyksiä ranskalaisen elokuvan perinteeseen. Iso bonus on se, miten naisohjaajien nousu huomioidaan yhtään peittelemättä ranskalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin perikonservatiivisuutta.

🔻James Harvey: Romantic Comedy in Hollywood, from Lubitsch to Sturges, 1987.

- Tärkein yksittäinen lähdeteos romanttisen komedian varhaishistoriasta. Ilman tätä kirjaa en olisi pystynyt valitsemaan mikä rom-comissa on tärkeää aiheiden ja alalajien kannalta. 1980-luvulta eteenpäin rom-comista on kirjoitettu paljon enemmän kuin mistään muusta romanssielokuvan alueesta, muttei tämän teoksen veroista, leffaharrastajan ja historioijan otteet yhdistävää jättiläisteosta. 

🔻Peter Larsen: Film Music, 2005.

- Elokuvamusiikista löytyy yllättävän vähän yleistajuisia tietokirjoja. Tämä on hyvä perusteos ja sisältää riittävästi esimerkkianalyysejä. Silti jäin monin paikoin epävarmaksi, miten kuvailla tyypillisintä "romanttista musiikkia" edes lajikohtaisesti.

🔻John Mercer ja Martin Shingler: Melodrama: Genre, Style and Sensibility, 2005.

- Elsaesserin alkuperäisiin artikkeleihin perehtyminen on välttämätöntä, jos haluaa sanoa jotain melodraamasta, samoin Sakari Toiviaisen teos on erittäin hyvä yleislähde melodraamasta käytyyn keskusteluun. Mutta tämä Shortcuts-sarjassa julkaistu kirjanen on paras mahdollinen tiivistelmä elokuvamelodraamasta sisältäen muutamia erinomaisia analyysejä. Bollywoodista tosin nämäkin tutkijat vaikenevat, koska se edellyttäisi paljon paljon laveampaa tietämystä ja vertailua.

🔻Paul Julian Smith: Desire Unlimited. The Cinema of Pedro Almodovar, 1994.

- Eurooppalaisten romanssielokuvien historiaa ei ole kukaan laatinut, ei edes maakohtaisesti. 

Mutta Almodovarin kaltainen rakkauden jättiläinen on pakko huomioida, ja ansaitsisi tietysti ihan oman alalukunsa, jollei se taas veisi tilaa muilta eurooppalaisilta elokuvilta. Tämä on erittäin hyvä yleiskuvaus Almodovarin tuotannosta, vaikka yhteydet muihin espanjalaisiin elokuviin ovat juuri niin niukat kuin mitä faniteokselta voi odottaa.

🔻Kyle Stevens: Mike Nichols: Sex, Language, and the Reinvention of Psychological Realism, 2015.

- Mike Nichols on niin ikään jännittävä poikkeus rakkauselokuvien tekijänä. 

Tämä kirja sai miettimään uudelleen, mitä psykologinen realismi oikein tarkoittaakaan romanssin yhteydessä ja miten kuvailla siihen käytettyjä filmikerronnan keinoja tiiviin yleistajuisesti, menemättä liian pitkälle yksittäisten elokuvien (Miehuuskoe, Miehuusvuodet, Closer) esimerkkeihin.