Varas, varkaampi, vakuutusyhtiö

Vaikka mitään ei menetettykään, tuntui murtovarkaan vierailu talossa siltä kuin seinät olisivat murtuneet. Ja ettei muita olosuhteita maailmassa olisikaan kuin taloudelliset olosuhteet, niihinhän mediakin meidät totuttaa.

Kun naapurin täti ensimmäiseksi kertoi näkemästään murtovarkaasta, me vielä naureksimme vanhusten mielikuvitukselle. Vasta myöhemmin samana päivänä selvisi, että varas oli tosiaan liikkunut talossa, pääsemättä kuitenkaan mihinkään käsiksi. Poliisi pistäytyi talossa kuin virallinen todistaja ikään.

Keskivertokansalainen varmaan hakisi heti turvaa vakuutusyhtiöltä, kun poliisi on tunnetusti ja tunnustetusti hyödytön. Mutta sitä suurempaa varasta ei olekaan kuin vakuutusyhtiö, eikä röyhkeämpää. Vakuutusyhtiön ei tarvitse kävellä läpi ihmisten ovista, kun se voi kävellä ylitse ihmisten elämän.

Vain pari päivää murtovarkaan vierailun jälkeen tuli tieto vakuutusyhtiö Pohjolalta, että se tietää paremmin kuin kuolemansyyntutkija mihin sen asiakkaat kuolevat. Äitini tekemään hakemukseen isäni työperustaisen kuoleman korvaamisesta vakuutusyhtiö Pohjola vastasi, että kuolemansyy EI ole työperustainen asbestoosi, vaan Alzheimerin tauti. Näin siis siitä huolimatta, että isällä ei koskaan diagnosoitu Alzheimeria, ei eläessä eikä kuoltua, vaan virallisessa kuolemansyylausunnossa lukee yksiselitteisesti, että syy on työperäinen. Viimeisinä vuosina ilmennyt muistisairaus ei ole sama asia kuin Alzheimer eikä isäni menehtynyt siihen että olisi unohtanut miten hengitetään: hän ei PYSTYNYT hengittämään.

Vakuutusyhtiö voi siis jyrätä arvovallallaan sekä ihmisten että julkisten instituutioiden ylitse, laatia oman fiktionsa viralliseksi totuudeksi. Ihan vain siksi että se voi. Se on niin suuri, että se voi kävellä aivan minkä tahansa ylitse milloin huvittaa.

Pystyn hyvin kuvittelemaan, mitä sitten KELAn kaltaiset "valtiot valtiossa" tekevät, jos imagostaan riippuvainen yhtiökin voi toimia laillistetun mafian mandaatilla.

*

Seuraavaksi vakuutuskorvauksesta tehdään sitten virallinen valitus. Sekään ei välttämättä auta, kuulemma. Isäni kollega menehtyi samoista työperäisistä syistä syöpään, mutta vakuutusyhtiö suostui maksamaan korvauksen vasta kolmannella valituskerralla. Yhtiö siis toimii JUURI NIIN KUIN tarinat vakuutusyhtiöistä kertovat: niiden ainoa moraali perustuu arvioon asiakkaan tuomasta näkyvyydestä ja julkisuudesta yhtiötä kohtaan.

Pohjolan saaminen oikeuteen on yhtä epätodennäköistä kuin satunnaisen murtovarkaan nappaaminen.

Ihanteelliset olosuhteet tällaisen reaalikapitalismin harjoittamiseen mikro- ja makrotasolla luo se, että tehostettu logistiikka pitää ihmiset poissa tilastoista, joissa heidän todellinen tilansa näkyisi.

Kun terveysärjestelmien logistiikka siirtelee ihmisiä kodin ja sairaalan välillä, ei mitään vanhusongelmaa ole eikä yhdenkään kansalaisen viimeisistä vuosista jää pysyvää tahraa tilastoihin. Kun rangaistusjärjestelmien logistiikka siirtelee rosvoja avovankilan ja sakkouhkailun välillä, ei mitään rikosongelmaa ole eikä yhdenkään asuinalueen turvattomuudesta jää tahraa tilastoihin.

"Mitä siis tulee tehdä?"
Äänestää tarkempien poliitikkojen sijaan tarkempia tilastoja?