Presidenttipingviini ja pandavaimo (mediailmiö)

Kun presidentin vaimo julkaisee runojuhlakirjan samalla hetkellä, kun mediahuomio on keskittynyt hänen puolisoonsa, se ei ole sattumaa. Ylen ja Hesarin edustamassa valtamediassa asian poliittisuus kuitenkin huolella kierrettiin (eilen ja tänään) ihastelemalla aivan toista sattumaa, runojuhlakirjan  osumista arvovaltaisen tekijänsä 40-vuotissynttäreihin.

Kiinan yksinhallitsija vuonna 2017.

Käytännössä runojuhlakirjan julkaisulla pyrittiin siirtämään huomio pois Suomen presidentistä, joka Kiinan presidentin, Xi Jinpingin valtiovierailun yhteydessä heittäytyy niin rähmälleen kuin vain suomettumisen historian sisäistänyt johtaja osaa heittäytyä. Tai vieläkin enemmän. Kiinassa kun pelottavaa ei ole pelkästään sen menneisyyden yksinkertaisuus, kuten Venäjässä, vaan myös tulevaisuuden monikerroksisuus.

Poliittisen vierailun poikkeuksellisuus käsiteltiin sekä tapahtuman yhteydessä että sitä seurannessa mediassa pandakauppana, jossa Suomi saa osakseen itäistä eksotiikkaa. Se, mitä Kiina saa Suomelta, on pitkään jäädytelty poliittinen hiljaisuus. Kyky vaieta kuin kylmässä huussissa, vaikka maailma käy sotaa pihamaalla. Kyky pysytellä litteänä kuviteltujenkin voimien edessä.

Suomen presidentti Niinistön uraprofiili on erikoistunut tähän itsensä litistämiseen. Sitä yksiulotteisempaa valtiovirkaa ei Suomen historiasta löydy niin korkealta paikalta. Ja tämä tiedetään Kiinassa saakka.

Kyvyttömänä ottamaan mitään irti Niinistön valtiojohtajuudesta media on joutunut käsittelemään sitä kiertoteitse kuvailemalla Jinpingiä jonkinlaisena suuren hallitsijan esikuvana, hahmona joka edustaa ikiaikaisten hallitsijoiden mykkyydessään ja elottomuudessaan syvää viisautta. Tähän esikuvaan nähden Niinistön paperisuus ja steriilisyys näyttääkin valtioviisaudelta.

Mutta on Niinistössä muutakin steriiliä, jonka ympärillä suomalainen media vaikenee pitkään ja hartaasti.

Kun presidentti otti virkapuolisokseen puolet nuoremman vaimon, olisi missä tahansa muualla riemuittu valtakuntaa odottavasta kruunuprinssistä. Ei Suomessa. Meidän historiassamme presidenttiys edustaa maailmasta vetäytynyttä, snellmanilaisen hengentiedon sisäistänyttä kirjanoppineisuutta, jonka pokaalivaimo leijailee kaukana taka-alalla kuin valtiomiehen runollinen aatos.

Niinistön kohdalla nämä oletukset presidenttiparista törmäävät kuitenkin aika ajoin todellisuuteen, siihen, että se vaimo on tosiaankin vasta kolmekymppinen wannabe-runoilija, jolla on opinnotkin kesken.

Niinpä presidenttiparista POISPÄIN heijastuva mediapinta täyttyy kaikista muista median kuvajaisista, ideoista ja ilmiöistä, jotka pelkistetään ajankohtaisen arvovaltaisuuden symboleiksi.

Kiinalaisten antama (suomalaisilla maksattama) lahja, pandakarhu, on itse asiassa karikatyyri keisarillisesta jalkavaimosta. Vaikka kaikki ovat hyvin tietoisia pandasta sukupuuton ja steriliteetin symbolina, sen nimellisesti toivotaan pystyvän edes ESITTÄMÄÄN lisääntymistä Suomenkin oloissa... ja edes jotenkuten vetävän puoleensa suurtenkin kansanjoukkojen huomion...

Presidenttipingviinimme virallisen pandavaimon omia kommentteja onkin helppo tulkita reaktioiksi siihen, että häntä pidetään pelkkänä presidentinlinnan messuemäntänä: hän kykenee paimentamaan muiden "runoja", muttei saa niitä itse aikaiseksi.

Suomen kaksinhallitsijat vuonna 2017.

Näin vastailee pandavaimo tämän aamun (7.4.) Hesarissa hallitsijaparin parielämää koskeviin kysymyksiin:

"Jos haluaisin [--] jotain, niin menisi jonkin aikaa ennen kuin pääsisin takaisin vaadittavaan tekemisen rytmiin. Eikä nykyinen elämäntilaneeni salli, että voisin edes yrittää."

Tekijä juhlii "omalla tavallaan yksityisesti", selittää Hesari.

Tarhatuilla pandoilla ei ole vaihtoehtoja.