Vuonna kahdeksanseiska (8.2.)

 

Helmikuu vuonna 1987 oli yhtä epävakaata säältään kuin tänä vuonna. Oma elämä ei ollut yhtään enempää raiteillaan kuin edellisenä syksynä. Päiväkirjan muistiinpanot näkyvät harventuneen melkoisesti. Koska railaus-matkani talvisessa Euroopassa oli ollut yhtä onnekasta seikkailua, paluu Suomeen tuntui kenties siltä kuin tömähtäisi takaisin ylös pohjalle. Matkoilla juoduista oluista pidin taulukkoa, mutta sen enempää en maailmalta oppia saanut. Matkalla pelkäämistäni uhkista huolimatta kohtasin väkivaltaisia häirikköjä vasta kotiin palattua, Annalan bussipysäkiltä. Ja mummokin kuoli.

Varmaankin ainoa asia, mikä loi elämään järjestystä, oli atk-kurssien pitkäjänteisyyttä vaativat harjoitustyöt.  Lukuvuoden ohjelmointikurssissa oli oma erikoinen dramatiikkansa: kurssia luennoi professori Räihä ja harjoituksia piti tämän vaimo, assistentti Räihä. Opetusmetodina oli good cop & bad cop. Professori oli mitä lempein opettaja joka kertoi miten ohjelmointi piti suorittaa. Assistentti oli kuin paholaisen asianajaja, joka osoitti halveksuntansa harjoitustyön jokaiseen puutteeseen, ja toisinaan vaati "parempaa" selittämättä mitä se käytännössä tarkoittaisi. Harvoinpa olen analysoinut avioparia niin läheltä kuin tuossa good cop & bad cop -käsittelyssä.

Vuonna 1987 tunsin itseni sentään vielä taiteilijaksi. Pitkä runomuotoinen romaani "Yrd Yksinäisestä" oli lähetetty joulukuussa kustantajalle ja pidin sitä hyvänä. Nyt 30 vuotta myöhemmin en mitenkään ymmärrä, miksi. Keväällä se kässäri palasi kommentein "harvinainen kokeilu", mutta "runoajattelunne on kehittymätöntä".  Aloittelin sitten helmikuussa seuraavaa romaania, "yksinäisyyttäni", kuten päiväkirjalle valitin. Eihän tämä muutenkaan ylevältä taiteilijaelämältä näytä:

"8.2. [1987] Sunnuntai. Perjantaina oli TT-Frenckelissä "Juokse lempesi edestä" enskari. Eilen ja tänään kävellen kaupunkiin, huomenna lähtevät uunot Teneriffalle. Kunpa niiden kone tippuisi, perisin asunnon ja rahat, myisin autonkin ja ostaisin Tampereelta pysyvän yksiön. Sellainen pelastaisi elämäni vakaaksi. Lauantaina Solaris, valkosipulia syöviä häirikköjä kiusana.

Kaksi viikkoa sitten sekaannuin pelastamaan hakkaajilta nuoren pitkäletin bussipysäkin luona, olin juuri menossa Kuopioon mummon hautajaisiin. Tapahtuman jännitys kiusaa vieläkin. Nyt pitäisi aloittaa valmistelut vuosisadan työläisromaaniin, ensin kirjoittaa puhtaaksi päiväkirja eristäjäkesältä -85.

Viikkosavo tulee viikon myöhässä, Jyrsijälle Aamulehti. Ohjelmointikurssilla Liisa Räihä ei tahtoisi hyväksyä minun ja kapteenin ryhmätyötä. Huomenna vie kapu minut lounaalle. Veisi ennemmin Liisan. Ylihuomenna menen dj-koulutukseen YO-talolle, vien samalla ehdotuskirjoitukseni [Kuopiosta] Suomen Persläpi-kilpailuun."