Ensimmäinen editiokierros on nyt valmis, tarkalleen aiotussa
aikataulussa eli marraskuun loppuun mennessä. Sivuja on nyt editoidussa
versiossa 266, kun käyttää samaa riviväliä kuin alkuperäisessä
käsikirjoituksessa, marginaalit ennallaan.
Paljon olisi asioita kerättävä yhteen loppulukuun, jota
käsikirjoituksessa ei siis ole valmiiksi. Mutta erillisestä tiedostosta
sellaisiakin löytyi, molemmat päivätty syksylle 2011: toinen on 3 sivua, toinen
27 sivua ja sisältää luettelomaisen yhteenvedon kunkin luvun olennaisista
asioista. Ne näyttävät olevan aika lailla samoja kuin lukukohtaiset yhteenvedot
käsikirjoituksessa. Täytyy vertailla missä parempi versio. Muutamin paikoin kässäristä
löytyy Axun boldaamia ohjeita, joihin olen kiitollisena turvautunut, kuten ”TÄN
TOTEAMUKSEN VOI OTTAA TÄSTÄ POIS JA SÄÄSTÄÄ MYÖHEMMÄKSI”.
Ensi viikolla alan miettiä mitä kokoaisin Axun
muistiinpanoista. Ihan mahdollisesti tiedostoissa olisi jokin Axun lehtijuttu 2000-luvun
sotaproosasta, minkä ympärille koota vähän lisää asiaa 7. luvun loppuun.
Seiskaluvussa on omituisen paljon poliittisen historian
kuvailua. Eipä silti, olen itsekin huomannut sotaestetiikan historiaa laatiessa
miten historian detaljit viekoittelevat lukemaan pieniä hämmästyttäviä
tarinoita epookkinsa sivuhenkilöistä tai -tapauksista. Ne haluaisi liittää omaankin kirjaansa edes alaviitteinä.
Mutta on ihan mahdollista, että seiskaluvun pitkitetty
historiankuvaus oli alun perin tarkoitettu (Axun väikkäriprojektin alkuaikoina)
pohjustukseksi viimeiselle analyysiluvulle 2000-luvun sotakirjoista. Sellaiseen
tarkoitukseen pitkä historian referointi olisi toiminut hyvin. Nyt se on täysin
irrallaan edellisen luvun kirjallisuuskeskeisistä luennoista. Silti tuo
seiskaluvun pitkä lopetus on Axun suunnitelmissa osana työn rakennetta ja sisällysluetteloa.
Totean vielä itselleni muistiin: seiskaluvusta jätin yhden
alaluvun, ”Sodankuvaukset koulujen lukemistoissa”, kokonaan pois, koska se
perustui yhden ainoan artikkelin referointiin. Yhdistin siitä kappaleen verran
toiseen Kirstinän artikkelista rakennettuun kappaleeseen. Näin syntyi hyvä iso
kappale ”Kekkosen aika” –alalukuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti