Onko talvi aina tuntunut näin pitkältä, kun siitä yrittää odottaa kevättä? Vaiko vain tällaisessa turvallisuuteensa pysähtyneessä porvari-idyllissä, jossa kesältäkään ei voi odottaa muuta kuin vihreämmän väristä vankilaa?
Edes yhden kirjan ilmestyminen ja toisen odotus huhtikuuksi ei tunnu siltä, että elämä olisi yhtä kuin TAPAHTUMAA, ajatusten tulemista teoiksi, luovuuden konkretiaa - mitä kevään olettaisi merkitsevän. Eniten odotan kesäkuun puoliväliä, että pääsemme lentäen pois tästä kaupungista ja suoraan Ruotsiin: PAKOMATKAN tuntua. Ja se taas on hävettävä ajatuksenakin, kun tietää miten miljoonat ihmiset suuntaavat nyt Eurooppaan ihan oikeilla pakomatkoilla.
Miltä kevään odottanen sitten tuntui 30 vuotta sitten? Miltä se olisi tuntunut, jos olisi tiennyt mitä elämä on 30 vuotta myöhemmin?
"23.2. [1986] Sunnuntai. Eilen kävellen kaupunkiin, ostin Sadea, leffakerhossa Fritz Lang. Oli tarkoitus lähteä saunomaan Pirkkalaan, F. samassa bussissa, jäimmekin pois Messukylässä, kävelimme Pappilaan. F:n tuttuja, Markku ja Päivi, boheemin rentoja lämpimiä ihmisiä ja yxi neuroottinen kissa Mansikki. Tarjosivat kalakeittoa jossa ei kalaa, vain maku lohenruodosta. Kissa nuoli varpaitani, piti hajusta, kynsikin. F kertoi "juokseva juristi" ja "kanadalainen poliisi kurkistaa autoon" -tarinat, Markku pyöreän pöydän tarinan apinasta ja kansanedustajista. G oli hiljaa. Miltei täysikuu, käveltiin, ihailtiin puita, kuuta ja kirkkoa. Kotoa hain neljä makkaravoileipää, istuttiin F:n huoneessa, kuunneltiin heviä sivistyneesti ja muovailtiin savesta denim-housuinen Anubis-jumala, kerrottiin horror-juttuja, hyyti oikeesti, pelotti. Sitten Anubis putosi itsestään kaiutinkaapin päältä ja minä lähdin. -- Jos G ei elä täysillä tätä kevättä, niin minkä kevään?"
"25.2. [1986] Tiistai. Kylmennyt, yhä kirkkaampaa, -16C ja tuuli pohjoisesta. Nukuin huonosti. Aamiaiseksi teelusikallinen venäjänjuurta, ei tehonnut. YOlla puuroa, leipää, etsin Aamulehdestä jo juttuani. Aviisissa Bakkhantit-arvostelu. Kävelin kirjastoon, etsin Kaurasta ja "Alkumetsää", himoitsin "Maailman kirjailijat" -teosta. Iltapäivän TJRP-luennolla vain kolmannes porukasta paikalla, aurinko jo tekee lämpöisiään meistä. Odotin M:aa hyppytornilla, yhtä matkaa Pispan koululle, sieltäkin puuttui ihmisiä, joten harjoitukset sujui tehokkaasti, uusia ideoita, kuten pesäpallo-miekka, osapuolten jako valitsemalla, kehittelimme miekkailun hikistä koreografiaa. Samaa matkaa kaupunkiin, bussilla K-Siiraan, ostin 10 purkkia jogurttia, 1.5 litraa kympillä! Kämpällä luin Aviisia ja söin m.makkaraa, jogurttia ja ja leipää + banaania. Pysähtynyt. Mun nuoruus ei ole mikään baletti uskaliaine varvashyppyineen, tää on sotatanssi! Nukuttaa, G tänään katsoi postilaatikkoon neljästi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti