Vuonna kahdeksankuus (1. ja 8.2.)

Kevään 1986 päiväkirja on hieman valoisampaa ja eloisampaa luettavaa kuin edellisen syksyn synkistelyt. Kesää kohti vauhti tulisi kiihtymään siinä määrin, että jättäisin taakseni ihan kaiken, lähtisin Eurooppaan tavoitteena hukata itseni, ilman määränpäätä, varmana vain siitä, että kirjoittajana pystyn oppimaan jatkuvasti uutta. Eipä ihme, että valmistelevana keväänä näyn lukeneen Kerouacin "Matkalla".

No niin. Moisen itsevarmuuden olen menettänyt niin kauan sitten, etten edes uskalla edes veikata, onko se varmuus huvennut opintojen vai opettamisen vuosina.

Vuonna 1986 nuoret miehet näyttivät tältä

"1.2. [1986] Lauantai. Kirkas päivä, kävelin kaupunkiin, ostin sieltä bussin kk-kortin. Keskiviikkona tein jutun Vuoden Nuori Taiteilija -näyttelystä, Aviisi ja P. Näränen halusivat sitä. Torstaina huijasin Raamatut Gideoneilta. Vanhus esittäytyi: "Olen 2 sodan veteraani." 7 ihanaa ihmistä, ystäviä, tuli avuksi paikalle. Juho jäi ilman Raamattua. Istuimme raamattuinemme Fun Pub Bugatissa kaljalla, tiivis paikka, juppeja sielläkin. Eilen kirjoitin puhtaaksi proseminaariesitelmän, illalla [teatterissa] "10 pientä neekeripoikaa", tylsä, jalat edessä olevalla penkillä, vaksi tuli napauttamaan niitä, ei puhunut. Kirjoitin uudissanoja HS:n kilpailuun, epäviralliseen. Torstaina katsoin Fransin kanssa "Fanny & Alexanderin", se tarjosi mummon lähettämää kakkua. Syön liikaa, nukun liikaa, en sentään juo. Pitää olla skarppina kirjoittaakseen. YO-talolla Lapilahden linnut tiistaina, lauloi Markku Toikka: "Se yö kun talikot kaivettiin." Kirjoitin yhtä runoa tunnin, enemmänkin, en tiennyt enää kelle, en tuntenut kuin neiti TV:n, kuka liekin. -- Luen Kerouacin teosta "Matkalla", upea! Tekisi mieli hyppiä tai itkeä. Liian kyyninen molempiin, yksin. Ostin Ravelin "Boleron", itselleni? Vein roskat, saavutus sekin. Kirjeet koko Sessujen porukalle."

"8.2. [1986] Lauantai. Käytin viimeiset ruokarahani Katri Valan runokokoelmaan, Anttilassa alennuksella. Jäi 25 penniä. -9 C, lumisadetta. Eilen sivarien vuoksi Sokoksen edessä tunti, puolikas vielä Tillikan ja Keskustorin luona, keräämässä nimiä addressiin: vangitsevat taas tyyppejä, jotka eivät pääse sivariin ja kieltäytyvät armeijasta. Kokoonnuimme Innossa, kannattelin kylttiä "Missä oikeustaju, solidaarisuus?" ja jaoin lennäkkejä. 4 ihmistä keräsi nimiä, 4 vain mainosti kyltteineen Sokoksen edessä. Nimiä kertyi kai 200, jotain. Yksi etsintäkuulutettu, Esa Yritys, mukana itse, odotti vangitsemistaan, valmiina aloittamaan oman nälkälakkonsa. Sitten menimme Tillikkaan oluelle, kyltit eteiseen. 19:30:ksi juoksin yliopistolle Monttuun katsomaan draaman opiskelijoiden "Bakkhantit". Palellutin itseni kadulla. Yöllä heräsin janoon, kuuntelin "Boleron" korvalaput päässä. Nukuin kymmenen tuntia. Kirjoitin arvostelun näytelmästä, käytin hyväksi mielipiteitä, joita ystäväni olivat puhuneet. Elokuvakerhossa "Zardoz", mielipuolinen sci-fi, josta olisin lähtenyt kesken pois, jollei kelloni olisi tipahtanut lattialle, löysin lähtiessä. Telkassa oli leffa "Sulatetut miehet", herkullinen, seksikäs, feminismiä ivaava komedia, vastakohtana päivän "Zardozille". Tiistaina menossa Kuopioon ja nyt kaipaan sinne. Miksi? Olen niin irtonainen, pelkään tätä ajelehtimisen ihanaa vapautta. En vieläkään pitänyt tupaantuliaisia, koska pelkään ettei ketään tulisikaan tai tulisivat säälistä."

EDIT: Ja missä hän onkaan nyt 30 vuotta myöhemmin, tuo periaatteensa vuoksi etsintäkuulutettu Esa Yritys? Googlauksen mukaan Oulun sosiaalitoimiston pomona.
Ja missä onkaan 'talikot kaivettiin' -vallankumous? Suomen pääministerinä polkemassa köyhät suohon.